Muistatteko tarinani applikaatiosta, tuosta nykyajan Amorista nimeltään Tinder?
Reilu puolitoista vuotta sitten ei tarvittu Amorin nuolia kun pelkällä sormipyyhkäisyllä sain sellaisen miehen elämääni, että taisin ensimmäistä kertaa elämässäni tietää miltä tuntuu, kun niin sanotusti lähtee ne jalat alta.

Silloin minut hurmattiin työmatkalta tuoduilla metsämansikoilla, itse tehdyllä penkillä ja kävelyillä kesäöissä. Nykyään ihan vain sillä, että huonoinakin päivinä se jaksaa tsempata ja nauraa, mutta myös sillä että osti yllätyksekseni kitaran.
Jos minulta kysytään on miehen ja metsämansikan lisäksi täydellinen kombo mies ja kitara.

Poikaystäväni sanoin: ”ollaan oltu jo kohta kaksi vuotta yhdessä, on jo aika oppia soittamaan sun lempilauluja”.
Ja vaikka Rollareiden Memory Motel kuulostaa rokkiklassikon sijaan vielä punk-bändin harkoilta, on eleessä jotain maailman kauneinta. Kaikki muu on ihan toissijaista.

 

Ystävänpäivää on hyvä syyttää tästä blogitekstin siirapista. En ole koskaan ollut se vaaleanpunaisten sydämien askartelija ja ystävänpäiväkrääsän keräilijä, mutta aion ottaa tästä päivästä irti ainakin sen, että olen täysin läsnä toisen kanssa.

Jep. Kuinka pelottavalta kuulostaa, että tarvitsemme kalenterin juhlapäivää havahtuaksemme antamaan toiselle lahjaksi niinkin yksinkertaista asiaa kuin omaa olemassaoloa?
Kiireisen arjen keskellä toisen huomioiminen ei vain valitettavasti ole aina helppoa, ja jos joku kalenterimerkintä saa sen päiväksi muuttumaan, voisi ystävänpäivät mielestäni tuplata.

 

Meillä on tänään kaikessa yksinkertaisuudessaan ohjelmassa pöytävaraus ravintolasta ja sopimus pitää puhelimet sammutettuina kotona laatikossa.

Toivottavasti tästä tulisi tapa. Tekisi ainakin minulle hyvää useamminkin painaa virtanappula pois ihan kaikesta. Ei avata tietokoneita illalla tai edes televisiota.
Läsnäolon voima on vieläkin vähän hakusessa 🙂

 

Ihanaa ystävänpäivää kaikille!

Tags:

 

Notkea kuin silityslauta
En taivu koskettamaan käsillä varpaitani seisoessani suorilla jaloilla. En ainakaan niin, ettei se tuntuisi todella tukalalta.
 

Kassirobotti-alma
En koskaan kanna kauppakasseja kämmenissä suorilta käsiltä roikkuen, vaan pujotan painavimmankin kassin kantokahvat kyynärpäiden kohdalle ja vaapun matkaan kädet eteenpäin robottimaisesti sojottaen. Toisinaan myös ristien kämmenet rinnan alle ikään kuin lukkoon, kassien roikkuessa kyljessä sivuilla.
 

Ai millä täytteillä?
Olen todella hidas päättämään täytteitä ylipäätänsä yhtään mihinkään ruokaan. Minua ei saisi päästää mihinkään pizzajonoon tai Subwayhin, koska haluan joko kaikki täytteet, tai alan arpomaan mitä eriskummallisimpia yhdistelmiä.
 

Hohhoijakkaa
Olen huomannut itsessäni todella ärsyttävän piirteen. Huokailen kotona koko ajan. Kotiaskareita tehdessä, varsinkin töitä tehdessä ja jopa hampaita pestessä. Ihan kuin elämäni olisi yhtä vastoinkäymistä vaikka se ei ole sitä ollenkaan. Huokailu ei kuitenkaan ilmene missään muualla kuin kotona ja jopa poikaystäväni kiinnitti asiaan huomiota esim. Kroatian lomalla en kuulemma huokaissut kertaakaan. Haha.
 

Lit slayed
Minulla meni todella pitkään tajuta mitä mm. LIT ja SLAY tarkoittavat. En jaksanut ottaa selvää, enkä kehdannut myöskään kysyä 😀

 

 

• HottenTottenit ovat eteläisen Afrikan alkuperäisihmisiä (paremmin tunnettu nimeltään Khoit, koska hottentotten termiä saatetaan pitää nykyisin loukkaavana).
Arvatkaa tunsinko itseni typeräksi kun Ryan ihmetteli miksi useasti kuumalla ilmalla tokaisin että ”onpas täällä hotten totten” – ollenkaan muistamatta tämän alkuperäiskansan olemassaoloa, saatikka tajuamatta että hotten totten saattaa tarkoittaa jotain muutakin kuin kuumaa omalla siansaksalla.
 

 

 

 

• EteläAfrikan liikenne on vasemmanpuoleinen, mikä tarkoittaa sitä, että myös liukuportaat menevät toisin päin kuin meillä. Ties kuinka monta kertaa olen lähtenyt ajatuksissani kävelemään ylöspäin alas tulevia liukurappusia ja törmäillyt hämmentyneisiin ihmisiin niissä. Useimpien liukurappusten edessä on vielä keskellä n. metrin pituinen tolppa, mitä päin juoksin kerran sellaisella vauhdilla, että jos olisin omistanut miehen sukupuolielimet, olisin varmaan käpertynyt lattialle itkemään kivusta. Sen verran se törmäys sattui jo omallakin genitaalialueella.

 

 

 

 

• Jos omistaa vilkkaan mielikuvituksen ja vähän liiankin korkean itsesuojeluvaiston, ei kannata jäädä punaisiin valoihin avoautolla alueelle, mikä vilisee täynnä epäilyttäviä kodittomia.
Vasemmalta puolelta autoamme kohti nimittäin huojui takaperin kävelevä humalainen ja oikealta puolelta sekavassa tilassa oleva mies lähestyi zombimaisin liikkein iso kivi oikean nyrkkinsä puristuksissa.
Oikeasti uskon, että miehet vain haahuilivat päättömästi autojen seassa, mutta silloinhan tilanne näytti omissa silmissäni lähinnä maailmanlopulta varsinkin kivimiehen ollessa metrin päässä autostamme kun olimme vielä jumissa punaisissa valoissa.
Tämä oli muuten ensimmäinen kerta kun tunsin oloni jotenkin uhatuksi, muuten olen aina Kapkaupungissa onnistunut kulkemaan täysin turvallisia alueita, eikä syrjäisemmilläkään paikoilla ole koskaan sattunut mitään välikohtauksia.
(Liikennevalot vaihtuivat tälläkin kertaa onnellisesti vihreiksi ja hurautettuamme tiehemme, näin sivupeilistä kivimiehen ja takaperin kävelevän humalaisen jatkavat haahuiluaan zombimaisen rauhallisina).

 

 


 

• Saaran lähikaupan vieressä Sea pointissakin voi nähdä Marimekon kangaskasseja. Istuimme kadun toisella puolella terassilla kun kaksi naista Marimekot olalla käveli toisella puolella katua. Heidät huomatessani aloin kertoa Saaralle ja Ryanille miten näitä kasseja on nykyään Helsingissä kaikilla ja siitä innostuneena alkoi Ryan huudella kaikkia suomenkielisiä tervehdyksiä mitä osasi saadakseen tyttöjen huomion.
”Hei, hei mitä kulu, suomityttö muumipeikko, hammastikku ja hyvä kokemus” saivat päät kääntymään kyllä pikaisesti mutta luulen naisten pikemminkin kuulleen vain suomenkieltä muistuttavia harhoja.