Tätä kirjoittaessani istun Fredrikinkadun kahvilassa missä kahvi on aivan luokattoman kallista, mutta niin samperin hyvää, että sallin satunnaisesti (okei, tosi harvoin) heidän ryövätä lompakostani viisi euroa cappuccinosta. Yritän nauttia sen niin hartaasti ja hitaasti kun voin. Usein kahvi ehtii jäähtyä ja sitten vituttaa. Viisi euroa ja pohjat juodaan kylmänä. Oma vika.

Silmiin särkee kun tuijotan tietokoneen ruutua. Yritän keksiä juttua yhteistyökamppikseen. En keksi, joten kirjoitan tätä. Tekstiä vailla mitään pointtia. Joskus se auttaa, mutta nyt silmät häiritsevät liikaa. Kävin silmälääkärissä muutaman kuukausi sitten testeissä ja tuomio oli ennalta-arvattavissa. Liikaa päätetyötä, liikaa ruudun tuijottelua. Töitä tehdessä pitäisi käyttää laseja, mutta ne ovat toimistolla ja niistä tulee paha olo. 

Muhkea villapaitani haisee ihan rasvalta. Ärsyttää koska tiedän, että sitä pitää tuulettaa päiväkausia kunnes saan hajun pois. Tiedän tämän kokemuksesta, nimittäin haju tuli Uudenmaankadun YsiBarista, missä kävimme poikaystäväni kanssa tänään lounaalla ja saan sieltä samaisen hajun vaatteisiin joka kerta. Ruoka on hyvää, mutta ilmanvaihto paikassa on aivan hanurista.

Poikaystävälläni on tänään synttärit, on maanantai eikä hän halua tehdä mitään erikoista, joten käymme vain illalla syömässä. Aikomuksena on tosin vielä yrittää houkutella häntä innostumaan escape roomista.
Milloin minusta tuli ihminen, joka koukuttui pakohuonepelihin? Olenko kohta larppaamassa jossain puistossa?

Annoin poikaystävälleni lahjaksi kumisaappaat ja dna-testin. Tiedän, erittäin romanttista. Onko minulla taas oma lehmä ojassa kun olen itse halunnut jo pitkään tehdä tuon My Heritage testin, jossa DNA-testit lupaavat tietoa esi-isien alkuperästä satojen vuosien päähän. Nyt kun oli mahdollisuus tehdä omanikin tässä vähän niinkuin samalla. Kaksi testiä oli vielä tarjouksessa, joten pitihän tähän tarttua.
Kumisaappaat olivat sentään poikaystävän omalla toivomuslistalla. 

Ja ennen kun mietitte siellä, että olen surkea tyttöystävä. Kaavin heti aamusta dna:ta poikaystävä raukan sisäposkista, puen hänet kumppareihin ja pakotan pakohuonepeleihin, niin saanen puolustaustua. Tein sentään yhden romanttisen asian, nimittäin kirjoitin korttiin ikävuosien verran asioita mitä hänessä rakastan. Reilu kolmekymmentä hyvää piirrettä oli niin helppo keksiä, että samaisen kortin kirjoittaminen ei tuota mitään ongelmia sitten kun hän joskus täyttää vaikka 60-vuotta. Toisin sanoen seurustelen mielestäni erittäin kivan tyypin kanssa. 

 

 

Mutta ei mulla muuta. Kylmä kahvi on juotu nyt loppuun ja paita alkaa totisesti tarvitsemaan sitä tuuletusta, joten minä laitan hetkeksi läppärin (ja silmät) kiinni. Parempi yrittää vähän myöhemmin ideoida sitä yhteistyöpostausta. 

Kivaa maanantaita.

 

 

Knit set – Nelly
Shoes – Acne (here*)
Coat – SAND
Bag – Celine
Photos: Kira Kosonen

*sisältää mainoslinkin*

 

Tiedätte varmasti kaikki tuon kysymyksen työhaastattelussa ja sen perussuomalaisen vaatimattomuuden ja jopa pienen epämukavuuden tunteen kun kysymykseen pitäisi vastata.

Ööh.. no oon ihan tunnollinen ja positiivinen, kai mä tuun hyvin toimeen muitten kanssa. Joo oon tiimipelaaja! (Ajattelet mielessäsi, että jes olipas hyvin keksitty – kuka ei haluaisi tiimipelaajaa työpaikallensa, vaikka luultavasti työnantaja on kuullut tämän saman lähes jokaisen työnhakijan suusta).

Kuulun juuri siihen jengiin joka ei osaa itseään ainakaan liiaksi täysin luontevasti kehua. Ja nuo ylläolevat kolme hyvää puolta olivat muuten tismalleen meikäläisen suusta joskus teiniaikoina ensimmäisessä työhaastattelussa.
Mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä tärkeämpänä pitää omien vahvuuksien tunnistamista ja niiden kehittämistä.
Kävin viime tiistaina Pilots Helsingin Design Your Roadmap -luonnolla ja sain vihiä ”tunnista luonteenvahvuutesi”  testistä, jonka kävin mielenkiinnosta kokeilemassa. Jos itselleen tuntuu vaikealta keksiä niitä omia hyviä puolia, niin antaa sitten internet-testin niistä vihjata. Ainakin haluan uskoa, että nämä viisi osuivat kohdallani hyvinkin oikeaan.
(Läheiset saa korjata jos testi on ollut ihan hakoteillä näiden kanssa).

 

 

Nämä viisi olivat testin mukaan vahvimpia hyviä luonteenpiifrteitäni:

1: Kiitollisuus
Olet tietoinen hyvistä asioista ympärilläsi etkä pidä niitä itsestäänselvyyksinä. Ystäväsi ja perheenjäsenesi tietävät, että olet kiitollinen, koska käytät aikaasi kiitoksen osoittamiseen. 

En tiedä tietävätkö mutta nyt kerron. Menen lähestulkoon joka yö nukkumaan ajatellen, että samperi tässä minä nyt vaan saan makoilla omassa asunnossa lämpimissä lakanoissa ja upea poikaystävä vieressä. Olo tuntuu usein turvalliselta ja siltä, ettei ole mitään hätää. Voisiko asiat edes paremmin olla? Minut saa myös sängystä ylös pelkkä ajatus uudesta päivästä, ruisleivästä ja kahvista. Saatan hyppiä tasajalkaa innosta jos menemme poikaystäväni kanssa alakerran ravintolaan treffeille. Rakastan pieniä asioita ja jos totta puhutaan, mitkään superluksus upeudet eivät voi näille edes vedää vertoja.

2: Huumori
Pidät nauramisesta ja kiusoittelemisesta. Sinulle on tärkeää saada toiset ihmiset hymyilemään. Yrität nähdä valoisan puolen joka tilanteessa. 

No sanotaanko nyt näin, että minulle on tärkeää saada itseni ensiksi hymyilemään (kuka ei olisi nähnyt minua höröttämässä omille jutuilleni). En yritä tietoisesti hauskuuttaa muita, mutta rakastan ronskia huumoria naurua ja sitä että kikatetaan pissat housuun porukassa. 

3: Ystävällisyys
Olet kiltti ja antelias toisille eikä sinulla ole koskaan liian kiire tehdä palvelusta toiselle. Nautit tehdessäsi hyviä asioita sellaisillekin ihmisille, joita et tunne hyvin. 

Rakastan auttaa ystäviäni. Eikö kaikki nauti kun saavat tehdä hyviä asioita kaverille? Voiko parempaa fiilistä olla.

4:Anteeksiantavaisuus
Annat anteeksi niille, jotka ovat kohdelleet sinua väärin. Annat ihmisille aina toisen mahdollisuuden. Johtava periaatteesi on armollisuus eikä kosto.

En ole pitkävihainen. En jaksaisi kantaa turhaa negatiivisuutta harteilla. Mitä ja ketä se hyödyttäisi? Ihan kun kanniskeli kiloa paskaa säkissä kun voisi sohia eteenpäin ilman painolastia.

5: Rehellisyys
Olet rehellinen henkilö. Et pelkästään puhua totta vaan elät elämääsi rehellisesti ja aidosti. Olet jalat maassa ja teeskentelemätön. Olet ”todellinen” henkilö.

Tämä ”todellinen” henkilö on päästänyt välillä vähän liikaakin sammakoita suustaan, mutta onneksi ajan myötä olen oppinut ettei kaikkea tarvitse sanoa ihan suoraan tai sen rehellisen mielipiteen voi muotoilla myös eritavalla ulos suusta.

 

 

Pilots Helsingin luento oli inspiroiva. Aluksi mietin saanko mitään irti tästä tunnista ja että onko se minua varten, mutta nopeasti tulin toisiin ajatuksiin. Aina voi oppia uutta ja saada uusia näkökulmia ja ahaa elämyksiä. Luennolla käsiteltiin positiivisuuden lisäksi negatiivisia ajatuksia ja miten oppia pois niistä.

Pilots Helsingin perustajan ja New Yorkissa positiivisen psykologin tutkinnon käyneen Rosa Nenosen sanoin: 

”Ikävät tilanteet, toisen huono käyttäytyminen tai omat epäonnistumiset jäävät pyörimään mieleemme. Usein tuntuu siltä, että ikävät ajatukset jäävät luuppiin, eikä ulospääsyä tunnu löytyvän. Psykologiassa tätä kutsutaan negatiiviseksi vinoumaksi – huono on aina vahvempaa kuin hyvä. 

Meillä kaikilla löytyy henkilökohtaisia kokemuksia negatiivisesta vinoumasta. Olet varmaan joskus saanut positiivista palautetta esimieheltäsi tai asiakkaaltasi. Palautteen seassa voi olla myös kohta, jossa kerrotaan, että sinulla olisi parannettavaa jossakin asiassa. Luultavasti mieleesi jää vain parannusehdotus. Mietit sitä illalla ja ehkä vielä seuraavana päivänäkin, mutta positiivisen palautteen olet unohtanut jo aikoja sitten. 

Voi olla, että puolisosi on unohtanut käydä kaupassa, vaikka hän oli luvannut hoitaa asian. Luultavasti siinä tilanteessa mieleesi eivät tule ne lukuisat asiat, jotka hän on hoitanut hyvin, ja kerrat, jolloin hän on yllättynyt positiivisesti. Sen sijaan mielesi valtaavat ne kerrat, kun puolisosi ei ole hoitanut lupaamaansa asiaa, ja todennäköisesti myös puolisosi saa kuulla siitä.”

Kuulostaako tutulta? Ihmismieli on jännä ja joskus vaatii ponnisteluja nähdä asioissa negatiivisuuden sijaan enemmän positiivisuutta.

Nämä vinkit kirjoitin ylös luennolla ja ajattelin, että olisi kiva jakaa ne myös teidän kanssa. Ei näistä ainakaan haittaa ole silloin kun loskaräntää sataa pimenevissä illoissa päin naamaa, päivä on ollut hanurista, olet ehkä saanut negatiivista palautetta ja tekisi mieli vain vetää itkupotkuraivareita.

 

5 ohjetta lisäämään omaa positiivisuutta

1.Vahvuuksien käyttö
Tunnista luonteenvahvuutesi ja hyödynnä niitä.
(Tässä voi hyödyntää juurikin tuota via character testiä. Testin saa myös suomeksi. Vaatii rekisteröitymisen, mutta se on nopeasti hoidettu).

2. Kiitollisuuspäiväkirja
Kirjoita muistiin kolme hyvää asiaa joista olet sinä päivänä kiitollinen.
(Itse olen aloittanut tämän jo pienenä kun minulle kerrottiin, että päivän positiivisten juttujen ajatteleminen auttaa nukahtamisessa. No ei kyllä auttanut, mutta teki sängyssä pyörimisestä positiivisempaa ja siitä jäi myös ihana tapa).

3. Liikunta
Liikkuessasi elimistö tuottaa endsorfiineja, seratoniinia ja hyvän mielen hormoneja.
(Tämä on niin totta). 

4. Meditaatio
Kirjoitinkin tässä postauksessa meditaatiosta ja miten myös mieli kaipaa puhdistusta. Itselläni tämä on alkanut toimimaan hyvin. Pääset helposti alkuun, esim. Headspace appin avulla.

5. Ystävällinen teko
Kun pidät ovea rattaita työntävälle äidille, kun maksan kahvilajonossa tuntemattoman kahvin koska hän oli unohtanut kotiin lompakkonsa, tai kun vaikka kehut tuttua tai tuntematonta. Veikkaampa että pienistä hyvistä teoista tulee itsellensä jopa parempi mieli kuin sille kenelle olet hyvän teon tehnyt. Ainakin omalla kohdalla 🙂 

 

 

Apua, alanko kuulostaa ihan joltain self-help bloggaajalta? En ehkä halua, en nimittäin jostain syystä itse kovinkaan paljoa tykkään liian ”minäpäs jaan teille elämänvinkit -postauksista”. Tykkään samaistumisesta ja kompuroinnista, elämänmakuisista jutuista enemmän kuin neuvoista, mutta toki mukaan saa aina mahtua silloin tällöin näitä ylipositiivisia tai pohdiskelevia vinkkijuttuja. Kuhan niitä ei ole liikaa 😀 

Vai mitä mieltä te olette? Alkaako blogien
5 x vinkkiä maailmanvalloitukseen
6 x tosikeinot kehiin – taikamahla pelastaa tiistain
69875e4 x näin järjestät kakalle kekkerit   -postaukset tulla joka tuutista?

 

 

Kiitos aamusta

Pilots Helsinki & Vitamin Well 
Kuvat tilaisuudesta: @wilhelmohman
Kuvat minusta: Mona Salminen
Meikki: Lumene

 

Tänään heräsin radioherätyskellomme uutiseen jossa kerrotaan, että ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Kun avaan puhelimen näen Didemin postauksen ilmastonmuutoksesta. Myöhemmin instastoriesissa Elisa kehottaa osallistumaan Riku Rantalan ilmastonmuutosadressiin. Seuraavaksi blogiini kommentoidaan, että miten perustelen lentomatkani Turkkiin. Lisäksi saan jatkuvasti postaustoiveita aiheesta. Tulee olo, että jotain täytyy sanoa. 

En nimittäin halua näyttää sellaista esimerkkiä, että laput silmillä lentelen ympäri maailmaa ja kulutan pelkkää pikamuotia enkä välitä. Välitän ja koen asiasta ahdistusta, mutta koen myös, että keskustelu tämän aiheen ympärillä on välillä melko agressiivista ja ristiriitaista. En oikein tiedä osaanko tätä soppaa lusikoida. En pelkää kommentteja aiheesta, päin vastoin! Kiitän jokaista joka on  vuosien varrella kritisoinut lentämistäni, se on ollut silmiä avaavaa ja juuri sen takia asiasta pitääkin puhua. Se mitä ehkä pelkään on etten tiedä tarpeeksi aiheesta. Vaikka olen katsonut lukuisia dokumentteja, lukenut uutisia ja artikkeleita, olen silti ihan pihalla. 

 

Esimerkkejä:

Kun aloin käyttämään omaa kangaskassia ruokakaupassa luin seuraavana päivänä tanskalaisesta tutkimuksesta jossa sanottiin, että ruokien kantamisella kaupasta kotiin muovipussilla onkin ympäristön kannalta paras vaihtoehto koska kangaskassin vaatiman puuvillan tuotanto vie mittavia resursseja.
Tutkimuksessa lähdettiin oletuksesta, että kaupasta ostettua muovipussia käytettäisiin uudelleen kerran esimerkiksi roskien kuljettamiseen. Tähän verrattuna kangaskassia pitäisi käyttää uudelleen ainakin 7 000 kertaa.
Mitä!

Mitä teen talvella kun olen kaupassa ostamassa tomaatteja? Talvella kotimaiset tomaatit kasvavat kasvihuoneessa, jolloin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on kuulemma Espanjasta tuodut tomaatit.

Helmikuussa Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että arkisilla valinnoilla ei ole mitään väliä, koska Kiinan hiilipäästöt ovat nousseet yhtä suuriksi kuin koko muun maailman.

 

 

Tällä hetkellä oma tilanne on tämä. Monet valintani ovat olleet vääriä ja monet tulevat valintani tulevat olemaan vääriä, mutta yritän. Yritän edes pienillä teoilla kompensoida mm. sitä että lennän paljon.

Omassa arjessa pieniä tekoja ovat mm:

  • Kierrätän tunnollisesti
  • Olen vähentänyt lihansyöntiä 90%
  • En juo ollenkaan maitoa ja olen vähentänyt runsaasti muita maitotuotteita.
  • Olen vähentänyt yksityisautoilua ja käytän nykyään paljon enemmän julkisia ja pyörää.
  • Teen harkitummin ostoksia. Niin ruoka, huonekalu, kuin vaateostoksiakin. Suosin mahdollisimman paljon kotimaista ja kestävää laatua.
  • Suosin kasvispainotteista ruokavaliota, pidän ruokahävikin minimissä ja suosin kausiruokaa.
  • Kuvaan paljon lainavaatteilla.
  • Maksan lentojeni hiilidioksidipäästöjen kompensointimaksuja ja pyrin kieltäytymäään turhista työlennoista.
  • Otan take away kahvin ilman muovikantta, en käytä muovipillejä ja vältän muutenkin turhaa muoviroskaa.
  • Pesen pyykit matalassa lämpötilassa ja pyrin säästämään sähköä niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, kaatuuko kaikki nämä pienet teot yhden kaukolennon rinnalla? 

Toiset sanoo, että lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaa, toiset taas sanovat, että lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. Olen vähän sitä mieltä, että parasta olisi tinkiä molemmista. Sekä lihansyönnistä, että lentämisestä ja olen pahoillani, että en ole onnistunut kovin hyvin toisessa. Tiedän jo nyt, että kalenterissa on taas lisää uusia työmatkoja ja että en näytä hyvää esimerkkiä tällä saralla. Tunnen olevani yhtä ristiriitainen kuin se samperin kangaskassi kaupassa.

En myöskään aio vedota siihen, että miksi liikemiehet, artistit ja presidentit saavat lentää viikottain. Ei kyse ole siitä kuka saa ja kuka ei, tai kenelle siitä satelee eniten vihapostia. Uskon, että ihan yhtälailla kommenttia lentopäästöistä tulee kaikille julkisessa työssä oleville ja paljon lentäville. Me vain emme näe niitä.

Riku Rantalan sanoin: ”Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia.  Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tätä tuhoavaa toimintaamme. Haluan, että meille kerrotaan, kun tilanne on kestämätön. Haluan vahvan johtajan! Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!”.

En tietenkään voi sysätä valintojani päättäjien harteille, itse olen päätökseni tehnyt, mutta olen Rikun kanssa samaa mieltä siinä, että poliitikkojen ja äänestäjien on otettava ilmastonmuutoksen torjuminen vakavasti (ja yleisesti maailmalla tehtävä uusia isoja liikkeitä, sopimuksia ja linjauksia), siksi kävin itsekin allekirjoittamassa tuon Rikun adressin. Käykää tekin, se löytyy täältä.