Kuinka moni saksi itselleen ala-asteella otsatukan?
Sitä jotenkin kuvitteli, että vähän kun tosta kynsisaksilla nappasee, niin näyttää pian joltain Tuhkimolta, mutta kappas kummaa, kun prinsessakampauksen sijaan saikin otsaansa kynityn joka suuntaan sojottavan pullasutia muistuttavan harjan.

Kasa pinnejä päälaella ja pipo syvällä päässä tukkaa kasvatettiin, mutta järkeä ei. Ei nimittäin mennyt kauaakaan kun otsatukasta haaveiltiin uudestaan ja jostain kumman syystä Fiskarsin keittiösakset ja omat kätöset näyttivät jälleen ihan päteviltä suorittamaan otsatukan leikkuuta.
..ei tullut taaskaan Tuhkimoa, ei. Tuli Niiskuneiti sähköiskun saaneena.

 

Sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta minun kohdallani se taisin oikein upottaa otsatukkatraumat johonkin kimaltelevaan glitterkultaan, nimittäin muutama kuukausi sitten, ihan hetken mielijohteesta näin jälleen kerran itseni upeana otsatukkaisena naisena. Mielikuvasta innostuneena ei ollut aikaa odotella kampaajan vapautumista – mitä turhia, olihan minulla netti apuna! YouTube on pullollaan otsatukan leikkausvideoita ja sellainen taustalla pyörien, oli tällä uunolla jälleen omat sakset kourassa ja pian jätti tuppo hiuksia lavuaarissa.  

Ainiin unohdinko mainita, tämä kaikki tapahtui päivää ennen isoja kuvauksia?

Siinä oli maskeeraajalla (joka onneksi sattui myös olemaan kampaaja) naurussa pitelemistä, ja ennen kuin ehdin edes Niiskuneiti sanoa, oli meikkaajalla sakset kourassa. Voitteko kuvitella, otsatukkani oli ENSIMMÄISTÄ kertaa koskaan ammattilaisen saksittavana ja jollain ihmeen taikavoimilla lopputulos näytti ensimmäistä kertaa myös ihan kivalta.

Oi, miten tyytyväisenä kurkinkaan tuon kuvauspäivän otsatukkani alta!
..kunnes se ensimmäisen pesun jälkeen heittäytyi niin hankalaksi, että sudin sen vain sivuun ja annoin laiskuuttani olla.

Opittiinko tästä?
Ei. Päinvastoin! Tuo yksi päivä riitti erittäin hyvin syyksi antaa itseni kuvitella, että otsatukka voi kuitenkin onnistua! Siksipä nyt jälleen kerran istahdin viime viikolla kampaajan tuoliin ja vaikka Maija teki Folkissa aivan loistavaa duunia ja opetti selkeästi miten toimia suihkun jälkeen tämän otsaharjani kanssa, on nyt kyllä pakko sanoa, että en vain hemmetti soikoon silti tätä pehkoani tajua.

Otsani pyörre ja hiusteni luonnonkihara osaa koetella sen verran hermoja ja hiustenlaittotaitoja, etten vain löydä aikaa tai kärsivällisyyttä näpertää puoliaamua peilin edessä hiki (ja ne muutama hiuskarva) otsalla.
Olisihan se otsis niin kiva, mutta samperi sentään, myönnetään nyt julkisesti, että ei me olla tuon otsatukan kanssa oikein niin hyviä kavereita kun haluaisin olla.

 

 

Mites siellä? Onnellisempia otsatukkatarinoita? 

(Huom postauksen kuvissa otsatukka kampaajan laittamana :D)

 

EDIT: sain teiltä ihanasti neuvoja ja niksejä ja niitä tänään testanneena on otsatukka tänään ollut ihanan OJENNUKSESSA <3
Haha, vielä on siis otsatukkatoivoa! Kiitos kaikille vinkeistä 🙂


En saanut viime yönä unta. Kävin läpi läsnäolemisen mieliharjoittelua, laskin lampaita, tuijottelin kattoa ja yritin pitää ajatukseni kurissa. Ne sinkoilivat kuin sokerihumalaiset lapset päiväkodissa. Sellaista vauhtia että en edes itse pysynyt oman mieleni tahdissa.

Ajatukset olivat positiivisia, täynnä ideoita ja intoa. Tällaisina päivinä käy usein juuri näin, etten saa unta, koska en vain malttaisi nukkua. (Voiko toisaalta parempaa fiilistä olla?) Haluaisin jo heti herätä seuraavaan päivään ja alkaa touhuta kaikkea. Usein hoen itselleni että nukahda nyt niin saat nopeammin aamupalaa – yritän siis houkutella itseäni nukkumaan aamupuuro- ja kahvi mielikuvilla 😀

Elämässäni ei ole menossa tällä hetkellä mitään mieltä mullistavaa, mutta se tekee asioista vieläkin kauniimpaa. Arjen pikkujutut ovat parhaita ja koska nyt on ollut töiden puolesta hiljaisempaa, tuntuu että pääkopan sisäisellä lapsitarhalla on ollut tilaa sinkoilla ihan jättimäisen leikkikentän kokoisella alueella. Haaveilla ja maalailla jotain ihan omia pilvilinnoja.

En tiedä näytänkö sitä tarpeeksi ulospäin, mutta tällä hetkellä on niin hyvä olla <3

 

 

Jacket – NLY -40% (HERE*)
Sunglasses – Celiné (HERE*)
Bag – Gucci
Sweater – Earnest Sewn
Dress – Zara
Shoes – DinSko (similar HERE*)

Photos: Kira Kosonen

 

Pienenä olin varma, että minun kuuluisi asua viidakossa apinoiden kanssa puussa, teininä haaveilin trooppisista aurinkomaista ja uima-altaista, mutta yllätys, yllätys aikuisena minua ei saisi millään muuttamaan pois Suomesta. 
Tiedän että pakenen usein pakkasta. Myönnän, etten pidä kylmästä ja tuntuu ihanalta olla pitkiäkin aikoja ulkomailla, mutta oli täällä sitten keskitalvi, loska tai syksyn viima. Kotiin on silti aina niin ihana palata.

 

Itsenäisyyspäivämme kunniaksi, ajattelin listata asioita mistä pidän Suomessa. Tasa-arvon, puhtaan ilman, hanaveden, ilmaisen koulutuksen, terveydenhuollon, suorasukaisuuden, sisun, sekä ruisleivän lisäksi tässä vielä muutama mainitsemisen arvoinen asia:

 

Ulospäin avautuvat ovet
Tiedättekö, että Suomessa kirkossa sattuneen pakokauhun jälkeen (joku huusi, että kirkossa palaa ja ihmiset ryntäsivät ovea kohden, mutta jäivät litistyksiin sisään päin avautuvien ovien eteen) määräys kirkonovien avautumissuunnan muuttamisesta annettiin 1800-luvulla. Muutoksen myötä paniikkitiloissa ovista pääsi ulos aiempaa nopeammin. Tapa vakiintui vähitellen myös muualla yhteiskunnassa ja nykyään melkein kaikki ovet Suomessa avautuvat menosuuntaan.

Ulkomailla tottumuksesta työnnän ovea menosuuntaan ja saan aina törmäillä niihin ihan toden teolla. Näkisittepä kun yritän avata avaimella Saaran kotiovea Afrikassa. Onnistun vain joka kymmenes kerta 😀 Avain pyörii lukossa, eikä ovi avaudu vaikka sitä työntäisi mihin suuntaan tahansa.

 

 

Vuodenajat
Meillä oli ehkä viime kesänä yksi hellepäivä, mutta ai että sitä riemua kun kansalaiset heti ensimmäisen auringonpaisteen nähtyään kaivautuvat shortsit jalassaan koloistaan ja tuntuvat kaikki yhtaikaa humaltuneen tuosta keltaisesta pallosta. Ei sitä osaisi arvostaa samalla tavalla jos olisi koko ajan aurinkoista ja kuuma.
Sitä paitsi kuinka kaunista ja kutittelevan ihanaa aikaa on kevät. Silloin solmitaan kesäsuunnitelmia ja innoissaan pikkuhiljaa vähennetään vaatekerroksia.
Syksyllä ihaillaan ruskaa ja sisustetaan kotia, talvella rentoudutaan ja nautitaan pimeän tuomasta tunnelmasta. Se on sitä aikaa kun voi hyvillä mielin rentoutua kotona.

 

 

Hiljaisuus
Ei tarvitse mennä kauas paetaksesi liikenteen melua. Mökillä hiljaisuuden rikkoo vain puussa naputtava tikka. Tykkään myös siitä, että jos et ole puheliaalla päällä, Suomessa on ok olla tuppisuuna. Ei tarvitse lähikaupassa tai kuppilassa sen turhempia jutella jos ei ole sillä tuulella. Käytöstavat hei ja kiitos toki muistetaan, mutta pidän siitä, ettei kaikesta tarvitse niin väkisin vääntää small talkia.

 

Kaikki aikalailla vain toimii
Luin tämä kaverini linkkaaman jutun facebookissa ja se sopii juuri hyvin tämän viimeisen kohdan alle.
“Meillä on puhdas ilma. Hyvä vesi. Kuumat suihkut! Ei pyörremyrskyjä eikä maanjäristyksiä. Poliisia ei tarvitse pelätä .Virkamiehet eivät ota lahjuksia. Vauvat jäävät henkiin. Tarhassa ja koulussa saa lämmintä ruokaa. Opettajat osaavat kirjoittaa. Bussit kulkevat, kadut aurataan. Jalankulkijat käyttävät heijastimia. Poliitikot vastaavat puhelimeen! Opiskelijoille maksetaan opiskelusta. Lomat ja vanhempainvapaat ovat pitkät. Naiset menestyvät aivoillaan. Presidenttiin törmää torilla ja baarista voi kävellä yöllä kotiin.
Kiitän nyt, koska Suomessa unohdan kumminkin, mitä ihmeellistä näissä nyt olikaan..”

 

 

ONNEA SUOMI 100 <3

 

Photos: Kriselda / Edit by me

Tags: