Täällä ollaan, takaisin yläilmoissa. Meillä on tänään nopea työtapaaminen Tukholmassa ja vaikka luulin, että olisin ollut Nykin jälkeen tästä heti seuraavan päivän aamulennosta ihan rikki, ei se yllättäen tunnukaan missään. Kentällä ei ollut ruuhkaa ja koneessa ihanasti tilaa. Jaetaan Kiran kanssa kolmen ihmisen penkkirivi, juodaan kahvia ja tehdään töitä täysin pirteinä uuteen päivään.

Ihan vastaavalaista työrauhaa en tosin saanut menolennolla Nykiin. Olin sanonut tytöille, ettei minua haittaa istua yksin toisella rivillä, oli pari deadlinea mitkä pitäisi näpytellä valmiiksi lennolla. Saisin varmasti ne paremmin tehtyä kun voisi yksin keskittyä kunnolla.

No enpä saanut 😀
Viereeni istahti venäläinen herra. Oikein kohtelias ja mukava, ei siinä mitään, mutta kielimuuri oli korkea kuin Himalaja.

Yritettiin siis elekieltä:

Pään pudistus ja pieni hymy
Toimi hyvin kieltäytymään kohteliaasti herran tarjoamasta vodkapullosta, minkä hän kaivoi yllättäen jo ennen nousua povarista.

Moninkertainen pään pudistus
Ei toiminut kun hän tarjosi suklaapatukkaansa. Kaikista ei-eleistä huolimatta patukka iskettiin tarjottimelleni, ja aina kun siirsin sen takaisin, tuli patukka bumerangina takaisin. Tätä tapahtui noin kolme kertaa, kunnes luovutin.

Hämmentynyt ilme
Ei tehonnut kun herra otti ruisleipäni tarjottimeltani ja söin sen. Eikä myöskään siinä kohtaa, kun sain ilmeisesti vastalahjana takaisin hänen voinappinsa.

Tuimempi päänpudistus
Toimi jälleen siinä kohtaa, kun kieltäydyin toisesta vodkapaukusta. Povarissa majaileva pullo kieltäytymisestäni huolimatta hupeni kyllä kovaa vauhtia. Herra kun kaatoi sitä nyt itselleen muovimukillisia ja joi ne aina yhdellä kulauksella.

Työrauhaan viittovat eleet
Kaikki tietokoneeni osoittelu sai hänet vain suuresti kiinnostumaan näyttöni päällä olevasta näytönsuojasta ja siitä mitä mahtoi olla näytöllä sen alla.

Naurahdus
Ilahdutti selvästi miestä kun hän omatoimisesti viittoi lentoemännältä minulle lisää viiniä ja otin sen vastaan.

Hartioiden kohottelu kädet levällään
Ei ihan riittänyt kertomaan, etten osaa täyttää hänen lentokoneessa juuri jaettua maahantulokorttiaan. Sain vain pöydälleni kynän, herran passin ja hänen lomakkeensa. Hetken yritinkin sitä täyttää niillä tiedoilla mitä löytyi hänen passistaan, mutta koita nyt sen jälkeen siinä vielä viittoa, ettet tiedä mikä on hänen ositteensa New Yorkissa tai sitä kuinka monta päivää hänen on aikomus siellä oleskella.  

Pään nojailu kämmeniin silmät kiinni
Viestitti, että haluan nyt nukkua. Mies hymyili, osoitti tyhjää pulloa povaristaan sanoi ”oijoij” ja vaipui sikeään uneen ennen minua.

 

Hienoa herra, kiitos vihdoin tästä työrauhasta 🙂

 

 

Trens coat – Lindex
T-shirt – Samsoe & Samsoe
Pants – Zara
Shoes – Superga
Bag – Celiné

Photos: Kira Kosonen

 

Kyllä ärsytti. Eikä eniten edes tuo kolmenumeroinen summa siitä puolentunnin matkasta, vaan se kuinka vähän itselläni oli niitä muumeja laaksossa tallella, valoja vintillä ja intiaaneja kanootissa. Suoraan sanottuna kuinka kusetettavissa voi olla.

Kerron alusta.
Tukholman muotiviikkojen viimeinen päivä ja kotiinlähdön aika. Pyydettiin hotellin respasta soittamaan taksi kentällle, mutta respatyttö kertoi kaikkien taksien olevan varattuja. Ulkona olisi kuulemma tolppa ihan minuutin kävelymatkan päässä. Tolpalla seisoikin yksi taksi, mutta se oli liian pieni neljän tytön matkalaukuille. Taksi osoitti kadun toisella puolella olevaa farmarimallista taksia. ”Näettekö tuon taksin tuolla ” – kuski ositti sormellaan ja sanoi meidän mahtuvan sinne.

Farmaritaksin kuski oli juuri pitämässä lounastaukoa. Mäkkihamppari kädessä ja Taru sormusten herrasta –elokuva pyörimässä ajotietokoneen näytöllä. Mietin, että onpa outoa ottaa asiakkaita kesken taukoa, mutta kuski vaikutti vain tyytyväiseltä saadessaan asiakkaita ja höpöttelikin koko alkumatkan iloisesti kaikkea Tukholman ja Taru Sormusten Herran väliltä. Motarilla keskustelu hiljeni, me näpyttelimme kännyköitämme ja kuski maiskutteli.

Reippaasti puolivälin matkaa taitettuamme, alkoi kuski puhua jotain vierasta kieltä kännykkäänsä ja lopetettuaan sanoi jutelleensa pomonsa kanssa, joka kertoi että kaikki maksupäätteet ovat autoista epäkunnossa. Joutuisimme kuulemma ajamaan automaatin kautta ja nostamaan kuskille käteistä. En ollut ymmärtänyt sanaakaan tästä puhelusta ja ihmettelin miksi pomo ei olisi puhunut kuskilleen ruotsia. Myös tässä vaiheessa huomasimme vihdoin taksimittarin, mikä raksutti yllättävän suurinumeroista lukua. Tsekkasimme taksitarrat ikkunoista ja pienen googlettelun jälkeen tajusimme olevamme yhdessä niistä Ruotsin surullisenkuuluisista ”huijaritakseista”. Hienoa.

 

Normitaksin tarra ilmoittaa hinnakseen n. 300-400 kruunua. Se tarkoittaa sitä, että matkan hinta on 300-400 kruunua per 10 km, mutta suurimmilla taksifirmoilla on aina kiinteä tarjous n. 400-500 kruunua lentokentälle. Eli, normaalisti matka maksaisi n.50€ nyt olimme pulittamassa siitä nelinkertaista summaa, nimittäin meidän taksimme tarrassa oltiin lähemmäs 500 kruunun luvussa, eikä mitään lentokenttätarjouksia olemassa.

Ruotsissa taksikuskit saavat itse määrittää taksansa ja toimia kuskina, kunhan heillä on laillinen taksikortti ja kurssi käytynä. Jos asiakas valitsee heidän taksinsa, on hän myös velvollinen maksamaan kyydistään. Tunnetut suuremmat taksiyhtiöt, esim. TaxiStockholm Taxi Kurir ovat kuitenkin normaalihintaisia ja luotettavia.

 

Teki mieli pyytää kuskia pysähtymään, mutta pikainen tsekkaus puhelimen kartasta kertoi meidän olevan 2 minuutin päästä perillä. Kuski yritti ajaa terminaali vitoseen, missä olisi automaatti, mutta vaadimme saada testata maksulaitetta oman terminaalimme edessä. ”No it’s not working, my boss called me. No working” –kuski jaksoi jankata yllättävän kauan, kunnes lopulta kurvasi meidät terminaalimme viereiseen tunneliin? Siellä ei ollut parkkipaikkaa, eikä mitään muutakaan. Pelkkä tie, minkä reunukselle pysähdyimme ja tämähän sai nyt yli-epäileväisenä käyvän mieleni päättelemään tunnelin olevan kuskin jokin kikka saada maksupäätteen yhteys huonommaksi 😀 

No, yllätyttekö jos kerron että kortti toimi tunnelissakin täysin moitteettomasti ja nopeasti? Sehän itseasiassa näytti raksuttavan oikein pikavauhtia meille tuota 217 euron suuruista kuittia. 

Oh, what a surprise tokaisin kuskille, yrittäen samalla äänensävylläni viestittää, etten oikeasti ollut tippaakaan yllättynyt. Tutkailin hetken kuittia ja nousin autosta. Ei siinä voinut muutakaan, mutta ainakin hiukan lohdutti ajatus, ettei kuski saanut meitä automaatille huijattua.  

 

Luin jostain, että pahimmillaan joku huijaritaksin kyytiin noussut olisi joutunut maksamaan 15 minuutin matkastaan 1500 euroa, ja toinen 750 euroa lentokenttämatkasta. Onneksi meitä sentään oli neljä tässä autossa ja pystyimme jakamaan maksun. Yksin tässä kyydissä olisi ollut suoraan sanottuna todella vittumaista istua.

Ensi kerralla sitten viisaampina ja taksitarrat suurennuslasin alla 😀 

 

 

Lue myös:
Taksikuskitarina

 

 

Tags:

 

Nyt seuraa blogikliseinen aloitus: terkut Tukholman muotiviikoilta!
Sitä seuraa lyhyt selostus siitä, kuinka saavuttiin tänne eilen sateen saattelemana, kirjauduttiin hotelli Bernsiin, lounastettiin Nelly.com:n kanssa ja käytiin katsomassa näytöksiä. 

Tämän jälkeen voisin kuitenkin paljastaa, että olen 

Asukriiseillyt
Mitä pukea päälle säällä kun sataa ja paistaa, on painostavan kosteaa, mutta samalla syksyistä viimaa. Kun kaupunki on pullollaan toinen toistaan tyylikkäämpiä lyylejä upeilla asuluomuksilla ja tunnet näyttäväsi niiden rinnalla ihan ankanpojalta. Haha, sitä aina hieman sokeutuu muotiviikkojen aikana ja miettii pitäisikö itsekin pukeutua ruutuun, raitaan, nahkaan, samettiin ja paljettiin kaikkeen yhtä aikaa, kunnes tajuaa ettei sillä ole mitään väliä. Oman matkalaukun sisältö saa (ja pitääkin) kelvata.

Kironnut takertelevaa englantiani
Minulla oli täällä työtapaaminen ja vaikka puhun ihan perus ok englantia, huomaan välillä, että lauseeni ovat ihan hassuja ja mitä enemmän jännitän, sitä enemmän kissa vie kieltä. Meinasin myös puhutella miespuolista Pr-työntekijää ”my Lordina” koska olen tapittanut Game of Thronesia maratonina. 

Kompuroinut korkkareissa
Tukholman mukulakivikadut, näytösaikataulu ja etäisyydet, mitkä ovat liian lyhyitä taitettavaksi taksilla, mutta ärsyttävän pitkiä kompuroida korkkareilla. Ensimmäisen päivän jälkeen nämä maiharit ovatkin pysyneet visusti jalassa.

 

Tällä kokovalkoisella asulla oltiin katsomassa Björn Borgin näytöstä tennishallissa. Yhdistän tenniksen aina valkoiseen ja siksi puin päälle jotain rentoa ja valkoista. Alla on Zalandolta tilattu hame ja sen päällä Zaran collagepaita. Nellyn uudet kiiltonahkabootsit taas tuntuvat oikeasti menevän asun kuin asun kanssa. 

 

 

Sweatshirt – Zara
Dress – Zalando (-20% HERE*)
Bag – Chanel
Belt – Gucci
Boots – Nelly (sold out, similar HERE*)
Blazer – Lindex

Photos: Sara Ollila / edit by me