Muistatteko Frendeistä jakson, missä Ross menee suihkurusketukseen ja pyörii  automaatti-suihkurusketuskaapissa ihan päin mäntyä ja saa sen tuloksena pikimustan värin pintaansa?

Naureskelin ajatukselle kun tuossa taannoin varasin elämäni ensimmäistä suihkurusketusaikaa. Katsokaas, oli kesäkuvaukset ja koko alkukesä oli ollut lähinnä kurasadetta. Olin väriasteeltani lähempänä kalpeaa keskitalvea, kuin heinäkuisen päivettynyttä kesäneitoa.
Suihkurusketusneitsyenä ajattelin ettei tämä nyt niin paha voi olla. Rusketukseni suihkuttaa kuitenkin ammatti-ihminen, ei mikään kone missä voisin sekoilla.
Mikä voisi mennä pieleen pienessä suihkurusketuksessa?

Alastomana kopissa seisoessani ja tuntemattoman naisen suihkutellessa kylmää väriainetta huolellisesti jokaiseen kehoni kohtaan, mietin jo hieman oliko tämä nyt sittenkään niin hyvä idea. Näytin melkoisen ruskettuneelta jo tekovaiheessa. Olimme yhdessä valikoineet rusketuksesta keskisävyn. ”Siitä tulee juuri sellainen kesäisen päivettynyt” – oli luvattu ennen suihkutusta.

Kotona poikaystäväni ilme kertoi peilikuvaanikin paremmin totuuden. Näytin aivan – siis antakaa minun korostaa, AIVAN frendien Rossilta suihkurusketus jaksossa. Tummanruskealta – hieman jopa liilalta jo ensimmäisillä minuuteilla ja rusketuksenhan oli tarkoitus tästä vain vahvistua.

Juoksin paniikissa kotimme jokaisen peilin edessä. Ruskea tuskahiki valui otsalla ja yhtäkkiä niin valkoiselta näyttävä hammasrivistöni irvessä koitin pähkäillä pelastuskeinoa tilanteesta. 

Käännyin Googlen puoleen:
”pieleen mennyt suihkurusketus”
”miten itsestäänruskettavan saa pois"
”suihkurusketus liian tumma”
”kuinka paljon suihkurusketus tummuu päivän aikana”

Ei mitään. Vain neuvoja miten valmistua rusketushommaan kuorimalla. Läppäriä näpyttävät sormeni näyttivät tummuvan silmissä, joten paniikissa juoksin suihkuun ja hinkkasin saippualla itseäni niin kauan kunnes lattiakaivoon valui vain kirkasta vettä ja valkoiseen pyyhkeeseen itseäni pyyhkiessäni se ei näyttänyt siltä kun joku olisi juuri käyttänyt sitä wc-paperina.

Tämän jälkeen jännitin peiliin tuijottaen kuivunko laikukkaaksi, puskeeko rusketus vielä jostain huokosista ja onko kuvaukset peruttava. Poikaystävä nauroi kippurassa vieressä ja pakko sanoa, että koko episodi oli itsestänikin melkoisen huvittava.

Onneksi rusketus lopulta peseytyi tasaisesti pois ja siitä jäi jäljelle vain hieman päivittynyt iho. Itseasiassa juuri sellainen mitä olin yrittänyt hakea! Enpähän vain osannut aavistaa, että se vaatisi kohdallani tällaisia hätätoimia. 

Ei ehkä minulle enää suihkurusketuksia. 
Pliis kertokaa, että siellä on muitakin joilla on näitä pilalle menneitä rusketustarinoita? 😀 

 

 

Kuvat päivä rusketuksen jälkeen
Photos: Mona Salminen

 

Olen surkea näky skeittilaudalla. Minkäänlaisia ollieita ei väännetä näillä jaloilla, vaan pikemminkin tarvitsisin polvisuojia ja rutkasti enemmän asennetta.
Miten minusta on tullut aikuisena näin pelkuri? Kun skeittilauta on jalkojen alla ja vähääkään liikaa vauhtia mukana, tunnen vauhdin huuman sijasta vain valmiiksi hampaani katukivetykseen irronneena.

Silti laudan päällä on superkiva olla.
Sileä asfaltti ja loiva alamäki niin olen onneni kukkuloilla haha. Osaan kyllä potkia vauhtia ja kääntyä, mutta hyppään aina kömpelösti pois kynnyksen kohdalla 😀

Olen jo muutaman vuoden vannonut poikaystävälleni että ”ensi kesää varten harjoittelen kunnolla, sitten voidaan skeitata kaikkialla”.
Todellisuus on tämä: seison skeittini päällä ja poikaystävä vetää minua kädestä, koska en itse onnistu pysymään hänen vauhdissaan. Kikatan ja nautin tilanteesta.
Ehkä ei edes kannata oppia.

 

 

Kuvat viime vuodelta by: Janita Autio
Playsuit – Odd Molly
Shirt – Tommy Hilfiger
Hat – River Island
Shoes – Vans
Sunglasses – RayBan
Board – Carver

 

 

Aurinkoista viikonloppua luvassa, kattoterassilla on ilmapalloja, aamupalaksi kuppikakkuja ja joku tanssahtelee hymyssä suin kuvissa vaaleanpunaisessa hameessa.
Silti jos rehellisiä ollaan – tekisi mieli lähinnä seinää potkaista ja olla koko maailmaa peiton alla piilossa.

Mielialalleni ensin keksimäni syyt: se aika kuukaudesta, stressipalloani pyörittää liian monta keskeneräistä prokkista, en ole ehtinyt urheilla ja olen niin vanha, etten oikeasti varmaan vieläkään ole selvinnyt vapusta. Ärsyttää myös kun en tiedä mikä ärsyttää, mutta tiedän ettei saisi ärsyttää. On aurinkoa ja ilmapalloja ja kaikki hyvin valtakunnassa.

 

Eilen sohvalla selailin netistä jälleen kerran erilaisia mindfulness –kirjoja. Teen sitä aina (tähän aikaan kuukaudesta) kun kiukuttaa. Ajattelen, että jos luen viisaita elämänohjeita, kaikki huolet kaikkoaa ja tilalle leijailee pelkkää hattaraa.
Sitten alavatsaa kouraisee ja muistan. En tarvitse kirjalta elämänohjeita. Mitä minun pitäisi oikeasti lukea on artikkeleja PMS-oiereista ja myöntää, että kärsin nykyään todella oudosta mielialavaihteluista kuukautisten takia ja ehkä pitäisi vain hyväksyä asia – ja syödä pala suklaata.

Olen aika varma, että siellä ruudun toisella puolella on muitakin joita kerran kuukaudessa kiukuttaa, väsyttää, masentaa, turvottaa, särkee, tekee mieli makeaa, ei halua jutella kenenkään kanssa, näyttää mielestään röllipeikolta, tiputtelee tavaroita, nukkuu huonosti ja käyttäytyy kuin alter ego olisi maahinen tuonelasta?

 

Sainpahan tämänkin sanottua 😀 Alkuperäinen suunnitelmani ei tosiaan ollut kirjoittaa kokonaista postausta kuukautisista, mutta tuntui tyhmältä jakaa iloisia kuvia ilmapalloista, kun sisälläni möyrivän hormonimörököllin tekisi mieli jokainen niistä puhkaista. Ja pakko myöntää – tuli paljon parempi olo. Terapeuttista. 🙂

 

 

T-shirt – Tommy Hilfiger
Leather jacket – Zara
Skirt – BikBok Balance (HERE*)
Shoes – Dr.Martens (HERE*)
Sunglasses – Celine
Photos: Kira Kosonen / Edit by me