ILMASTONMUUTOS MIETITYTTÄÄ TÄÄLLÄKIN 18 loka 2018

Tänään heräsin radioherätyskellomme uutiseen jossa kerrotaan, että ilmastopäästöt jatkavat kasvuaan. Kun avaan puhelimen näen Didemin postauksen ilmastonmuutoksesta. Myöhemmin instastoriesissa Elisa kehottaa osallistumaan Riku Rantalan ilmastonmuutosadressiin. Seuraavaksi blogiini kommentoidaan, että miten perustelen lentomatkani Turkkiin. Lisäksi saan jatkuvasti postaustoiveita aiheesta. Tulee olo, että jotain täytyy sanoa. 

En nimittäin halua näyttää sellaista esimerkkiä, että laput silmillä lentelen ympäri maailmaa ja kulutan pelkkää pikamuotia enkä välitä. Välitän ja koen asiasta ahdistusta, mutta koen myös, että keskustelu tämän aiheen ympärillä on välillä melko agressiivista ja ristiriitaista. En oikein tiedä osaanko tätä soppaa lusikoida. En pelkää kommentteja aiheesta, päin vastoin! Kiitän jokaista joka on  vuosien varrella kritisoinut lentämistäni, se on ollut silmiä avaavaa ja juuri sen takia asiasta pitääkin puhua. Se mitä ehkä pelkään on etten tiedä tarpeeksi aiheesta. Vaikka olen katsonut lukuisia dokumentteja, lukenut uutisia ja artikkeleita, olen silti ihan pihalla. 

Esimerkkejä:

– Kun aloin käyttämään omaa kangaskassia ruokakaupassa luin seuraavana päivänä tanskalaisesta tutkimuksesta jossa sanottiin, että ruokien kantamisella kaupasta kotiin muovipussilla onkin ympäristön kannalta paras vaihtoehto koska kangaskassin vaatiman puuvillan tuotanto vie mittavia resursseja.
Tutkimuksessa lähdettiin oletuksesta, että kaupasta ostettua muovipussia käytettäisiin uudelleen kerran esimerkiksi roskien kuljettamiseen. Tähän verrattuna kangaskassia pitäisi käyttää uudelleen ainakin 7 000 kertaa.
Mitä!

– Mitä teen talvella kun olen kaupassa ostamassa tomaatteja? Talvella kotimaiset tomaatit kasvavat kasvihuoneessa, jolloin ympäristön kannalta parempi vaihtoehto on kuulemma Espanjasta tuodut tomaatit.

– Helmikuussa Ilta-Sanomissa kirjoitettiin, että arkisilla valinnoilla ei ole mitään väliä, koska Kiinan hiilipäästöt ovat nousseet yhtä suuriksi kuin koko muun maailman.

Tällä hetkellä oma tilanne on tämä. Monet valintani ovat olleet vääriä ja monet tulevat valintani tulevat olemaan vääriä, mutta yritän. Yritän edes pienillä teoilla kompensoida mm. sitä että lennän paljon.

Omassa arjessa pieniä tekoja ovat mm:

• Kierrätän tunnollisesti
• Olen vähentänyt lihansyöntiä 90%
• En juo ollenkaan maitoa ja olen vähentänyt runsaasti muita maitotuotteita.
• Olen vähentänyt yksityisautoilua ja käytän nykyään paljon enemmän julkisia ja pyörää.
• Teen harkitummin ostoksia. Niin ruoka, huonekalu, kuin vaateostoksiakin. Suosin mahdollisimman paljon kotimaista ja kestävää laatua.
• Suosin kasvispainotteista ruokavaliota, pidän ruokahävikin minimissä ja suosin kausiruokaa.
• Kuvaan paljon lainavaatteilla.
• Maksan lentojeni hiilidioksidipäästöjen kompensointimaksuja ja pyrin kieltäytymäään turhista työlennoista.
• Otan take away kahvin ilman muovikantta, en käytä muovipillejä ja vältän muutenkin turhaa muoviroskaa.
• Pesen pyykit matalassa lämpötilassa ja pyrin säästämään sähköä niin paljon kuin mahdollista.

Mutta, kaatuuko kaikki nämä pienet teot yhden kaukolennon rinnalla? 

Toiset sanoo, että lihan ja maitotuotteiden välttäminen on tärkein yksittäinen keino vähentää omaa ympäristökuormaa, toiset taas sanovat, että lentävä kasvissyöjä kuormittaa ympäristöä yhtä paljon kuin Suomessa kahdeksan vuotta pysyvä naudanlihansyöjä. Olen vähän sitä mieltä, että parasta olisi tinkiä molemmista. Sekä lihansyönnistä, että lentämisestä ja olen pahoillani, että en ole onnistunut kovin hyvin toisessa. Tiedän jo nyt, että kalenterissa on taas lisää uusia työmatkoja ja että en näytä hyvää esimerkkiä tällä saralla. Tunnen olevani yhtä ristiriitainen kuin se samperin kangaskassi kaupassa.

En myöskään aio vedota siihen, että miksi liikemiehet, artistit ja presidentit saavat lentää viikottain. Ei kyse ole siitä kuka saa ja kuka ei, tai kenelle siitä satelee eniten vihapostia. Uskon, että ihan yhtälailla kommenttia lentopäästöistä tulee kaikille julkisessa työssä oleville ja paljon lentäville. Me vain emme näe niitä.

Riku Rantalan sanoin: ”Planeetan tuhoa ei voi enää estää vain henkilökohtaisilla valinnoilla. Nyt tarvitaan sodanajan johtajia, selkärankaa ja rinnan rottinkia.  Syntisäkkini on niin suuri, että luultavasti masentuisin, jos ajattelisin tätä yhtään tämän pidemmälle. Haluan, että minua paremmin ilmastonmuutokseen perehtyneet asiantuntijat ja valtaapitävät rajoittavat, sääntelevät ja verottavat tätä tuhoavaa toimintaamme. Haluan, että meille kerrotaan, kun tilanne on kestämätön. Haluan vahvan johtajan! Haluan vaikka sitten ilmastofasistisen hallituksen, jos muu ei auta!”.

En tietenkään voi sysätä valintojani päättäjien harteille, itse olen päätökseni tehnyt, mutta olen Rikun kanssa samaa mieltä siinä, että poliitikkojen ja äänestäjien on otettava ilmastonmuutoksen torjuminen vakavasti (ja yleisesti maailmalla tehtävä uusia isoja liikkeitä, sopimuksia ja linjauksia), siksi kävin itsekin allekirjoittamassa tuon Rikun adressin. Käykää tekin, se löytyy täältä.