En ole kummoinen eräjorma. Myönnettäköön heti alkuun, että minulle selvisi vasta muutama vuosi sitten mikä on trangia (retkikeitin) ja edelleenkin välillä kutsun sitä tringeliksi tai trongeliksi.
Olen kaupunkilaistyttö, kuin tehty asfaltista. 

Tai niin ainakin luulin, mutta sitten tuli vähän ikää, metsämies ja käpynä sammalkasan päälle sellainen kummallinen juttu kun korona. Kummasti tarve luontoon on vain kasvanut tässä vuosi vuodelta ja nyt kinumani telttaretki tarjottiinkin meille kuin tarjottimella. Mieheni perhe nimittäin ehdotti melonta- ja telttailuretkeä Vaikkojoelle ja vaikka minulla on kokemusta kajakoinnista yhtä paljon kun kalalla spinningtunnista, niin olin heti lähtövalmiina.

 

 

Se olisi sitten neljä päivää melomista, kolme telttayötä metsässä ja monen monta tringelotrongeli ateriaa ja nuotioherkkuja edessä. Pesuhommat hoituu kuulemma siinä joessa ja tarpeilla käydään puun juuressa.
Ainut mikä minua huolettaa on yölliset nollakelit ja hypotermia.
(Niin ja tietysti se, että kellahtaako kanootti ja löydänkö itseni joen pohjasta).

Kohmeisten varpaiden ja märkien sukkien kauhukuvat mielessäni kävinkin hieman upgreidaamassa tuota retkivarustuspuolta. Onneksi sain tähän oikein asiantuntijoilta apua, joten jos tällaiset luontoretket ja miten niihin varustautua (helposti lähestyttävästä kulmasta) kiinnostaa, niin kannattaa seuralla menoa nyt Instagramin puolelta 🙂
Toki tännekin reissun jälkeen kattavampaa postausta vielä tulossa.

 

Asutiedot
(kuvassa ja nyt päällä)

Kuvan Samsoe & Samsoe bleiseri vaihtui Jack Wolfskin hardshell takkiin
KappAhl shortsit Jack Wolfskin Active softshell-housuihin
Jalassa Dr.Martens kenkien sijaan Lowa Renegade vaelluskengät
ja olalla Chanel-laukun tilalla tietty Jack Wolfskin Kalari Trail vaellusreppu

 

Tags:

 

Minulla on välillä tapana kurkkia blogihistoriani kirjavilta sivuilta mitä olen tehnyt tismalleen samana päivänä menneinä vuosina. On kummallista, ja jopa hieman pelottavaa, että olen pitänyt ns. Virtuaalista avointa päiväkirjaa tekemisistäni jo lähemmäs kymmenen vuotta. Mutta samalla on tietty hauska lukea vuosien takaisia ajatuksia. Katsoa niitä tyylikokeiluja ja vauhdikkaasti vaihtuvia kiinnostuksen kohteita.

Tänä päivänä kahdeksan vuotta sitten puhuin nuudeleista ja karkeista. Tekstissä ei ollut minkäännäköistä pointtia, mutta silti siihen tuli 68 kommenttia? Hieman on muuttunut blogin kommenttiboksi noista ajoista 😅

 

Ote blogikirjoituksestani  26.11.2011

”Eiliset kaupunkikiertelyt jäi lyhyeen katsoessani parhaaksi tehdä pikaisen u-käännöksen takaisin kotiin. Jos jäisin ostoksille, saisin elää kuukauden nuudeleilla.
En pidä nuudeleista. Syötiin niitä joskus ala-aste ikäisinä aina. Jokin siinä liemessä saa minut voimaan pahoin. Olen kyllä yrittänyt. Olen myös yrittänyt fantaa ja appelsiinimehua, ei pysty. Tämän inhon sain aikaan teinivuosina, kun kaikki se alkoholi mitä nyt perjantai-illan kotibileisiin saatinkaan käsiin, piti juuri näihin oransseihin limumehuihin blandata.
Voisinko näihin kokemuksiin perustuen testata seuraavaa; jos syön irtokarkeilla itseni överin partaalle usean päivän ajan, lakkaanko lopulta tykkäämästä irtokarkeista? Olen nimittäin nyt niin koukussa irttareihin, että pääsyni Makuunin karkkiosastolle pitäisi evätä porttikiellolla.”

 

Tältä näytin 2011 ja tältä näytän nyt. Ilme on edelleen sama herkuista haaveileva. 

 

Näin kahdeksan vuotta myöhemmin voin kertoa, että irttariöverit tuli ja karkkihimo meni, mutta niiden tilalle tuli juustohimo ja miltei samat aatteet on tänäkin päivänä. Porttikieltoa vaan jokaiseen juustotiskiin – ei minua saa sieltä muuten pidettyä poissa. 

P.s Fantasta en edelleenkään en tykkää. En juo sitä koskaan. Maistuu edelleen blandikselta.

 

Tags:

 

Kerroinkin aiemmassa postauksessa, että juhlimme ystävän häitä täällä Roomassa ja pientä asukriiseilyä on ollut ilmassa. Harvoin sitä kun saa hääkutsua, jossa pukukoodina lukee smokki, frakki ja puutarhajuhlat. 

Ensin sitä tietty vilkaisee hieman paniikissa omaa vaatekaappiaan vain tajutakseen, että ihan ei rahkeet, lahkeet ja helmat taida tällä kertaa riittää ja sitten iskee innostus. Kerrankin saa pukeutua! Niin juhlavasti kuin haluaa – ja alkaa heti innoissan etsiä inspiraatiota Pinterestistä ja nettikaupoista. 

Huvitti kun poikaystäväni käveli läheiseen pukuvuokraamoon kyselemään smokkia ja frakkia.
”Jaaha ja se olisi sitten nouto kuudes päivä ja palutus vasta seuraavalla viikolla, koska juhlat ovat Roomassa, eikö? Poikaystäväni ei ollut ensimmäinen joka on astellut samaiseen paikkaan kyseiemään tuota samaista komboa. 

En tiedä kumpi lopulta pääsi helpommalla, minä vai poikaystäväni joka vain asteli pukuvuokraamoon, nimittäin itsekin sain lainaan ihan mielettömän juhlamekon Zalandolta.
Se ei ole tämä kuvissa näkyvä. Valitettavasti en ole sitä vielä ehtinyt kuvata, mutta varmasti otan muutamia kuvia sitten huomenna hääjuhlien aikana. En tiedä onko minulla koskaan ollut päälläni niin juhlavaa mekkoa 😍

 

 

Photos: Mona Salminen

Tags: