Vaikka olenkin sienisalaatin, kalapöydän, limpun, rosollin ja jopa laatikoiden ystävä, niin en tiedä kauan pystyn niitä enää yhtäjaksoisesti syödä. Jääkaappi on vielä jouluruokia täynnä, mutta niin alkaa olla sietokykykin 😀
Tekisi mieli syödä tässä välissä jokin todella mausteinen, tulinen, mutta raikas aasialainen salaatti tasapainottamaan hieman tätä viime päivien kermaisaa ruokavaliota – ehkä sen jälkeen olisi helpompi taas sitä sinappisilliäkin himoita.

Tein siis tänä(kin) jouluna aivan liikaa ruokaa. Söin siinä välissä vielä poikaystävänikin perheen luona, joten kaappi ei tunnu tyhjenevän kovinkaan vikkelää vauhtia.  
Ruokahalua edistäisi toki myös liikunta, mutta lenkkipolun sijaan saatiin päähänpisto lähteä pleikkariostoksille, ja nyt koko päivä on mennyt kikatellessa Overcooked –pelille. Voihan sitä Tapaninpäivää viettää kuten 15-vuotiaana? Pelaillessa tällä kertaa peliä, minkä koko juju on valmistella erilaisia ruokia tiimityönä aikaa vastaan, mitä haastavimmissa keittiöolosuhteissa. Kuulostaa oudolta, mutta tämä peli on niin koukuttava! (ja kappas kun kulkee hienosti mukana tässä ruokateemassa).
Ehkä sitten kun olemme saaneet peleistä tarpeeksemme – veikkaamme, että nopeammin kuin silloin 15-vuotiaana, voimme sivistää itseämme Le Nuits baletilla, minne saimme liput äidiltäni joululahjana.

 

Nyt vielä vikat konvehdit napaan ja sitten huomenna salin kautta toimistolle 🙂 Tässä myös viimeisiä jouluisia tunnelmakuvia. Seuraavaksi taas hieman Thaimaasta postauksia. Niin paljon vielä vinkkejä ja kuvia sieltä varastossa.

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu <3

 

 

 

 

 

Viime torstaina kilisteltiin Zalandon, kollegoiden, sekä Polhemin tyttöjen kanssa jouluillallisella Konepajahallissa. Viikko oli ollut aikamoinen, joten tuntui ihanalta istua alas ja vaihtaa kuulumisia.
Olen varmasti sanonut tämän ennenkin, mutta on kyllä niin iso arvostus näitä kaikkia tyyppejä kohtaan. Niin paljon loistavaa duunia, inspiraatiota ja osaamista ihan jokaisella taskussa, että lähden näistä tapahtumista aina kotiin hymy korvissa.

Muistan kuinka eräs yhteistyökumppani Ruotsista kerran ihmetteli miten avoimia ja kivoja me olemme toisillemme täällä rapakon toisella puolella. Siellä kuulemma kilpailu on niin kovaa, ettei mitään vinkkejä jaeta, eikä toisia pahemmin jeesata. Tiedä sitten oliko kuulopuhetta, mutta itse koen sen suurena rikkautena että tarvittaessa voi muita jeesata ja aina kun itse on jokin töihin liittyvä pulma, niin joku on valmiina auttamassa.
 

Silloin aikoinaan kun aloin tehdä blogia en tuntenut ketään muuta bloggaajaa. Tapahtumissa, mitkä koostuivat enemmänkin toimittajista, olin ihan ujona seinäruusuna tapetissa – tuntui että olin ihan väärässä paikassa. 
Ja auta armias, jos tuli jokin tekninen pulma tai kameraongelma, siinä ei auttanut mikään muu kuin opetella itse, tutkia yömyöhään netistä ohjeita ja käyttää lukuisia tunteja johonkin, mihin voi saada nyt yhdellä kysymyksellä vinkkejä kollegalta.
Kun sitten muutama tuttu alkoi myöhemmin miettiä blogimaailmaan siirtymistä, olin heti valmis järjestämään kunnon työpajan ja auttamaan ihan kaikessa. Mitä enemmän ystäviä ja hyviä tyyppejä alalla, sitähän parempi se vain olisi itsenikin kannalta. Ja olin muuten ihan oikeassa <3 

(Turhaan myös alkuaikoina jännitin näitä tuntemattomia bloggaajia ja toimittajia, kaikki heistä olivatkin supermukavia 🙂

 

 

Millaisia kollegoita teillä on teidän alalla?

Photos: Mona Salminen

 

Tags:

 

1. Härski kirja

Mielikuvituspoikaystävä –kirja lähti reissulukemiseksi hetken mielijohteesta ja kirjan pienen koon takia. Tosin myöhemmin toivoin, että tuo banaanikantinen kirja olisi sisältänyt tuplamäärän sivuja, sen verran paljon sai korvat punaisina nauraa Henriikka Rönkkösen suorasukaiselle ja sensuroimattomalle huumorille. Piti lukea hotellin uima-altaalla aurinkotuoleilla loikoillessa poikaystävälleni ihan ääneen muutama kohta. Varsinkin osio menkat oli kiteytetty niin hyvin, että jokaisen miehenhän pitäisi se  lukea 😀

 

2. Et sitten osaakaan suppailla

”Kuinka vaikeaa se voi olla” oli kuuluisat viimeiset sanat kun poikaystäväni kantoi suppilaudan hotellimme rannalta aallokkoon.
Eihän se kovin vaikeaa olekaan jos sitä on tottunut peilityynellä mökkijärvellä kokeilemaan, mutta Thaimaan aallot toivat puuhaan mukavasti lisämaustetta ja nauroin kuollakseni kun näin miten melko isokokoinen poikaystäväjärkäle kerta toisensa perään kaatui aallokossa. Ja jos en nähnyt niin kuulin kyllä. Loiskis ja pläts muutamien voimasanojen saattelemana kertoi ettei laudalla pysytty montaakaan sekuntia.

 

3. Kerro vitsi

Meillä on tapana pelata hölmöä peliä kun olemme kahdestaan illallisella. Mitä hienompi ja romanttisempi illallinen, sen parempi.
Peli menee yksinkertaisuudessaan niin, että kerromme vuoronperään vitsin ja se kummalla pettää pokka häviää.
Thaimaassa poikaystävän synttäri-illallisella pelatessamme tätä peliä oli lisämausteena se, että toinen sai päättää kenestä vitsi piti kertoa. Kävimme läpi yhteisiä tuttuja ja keksimme mitä eriskummallisempia juttuja. Häviän tämän pelin aina, mutta ei sillä ole väliä koska saan nauraa aina maha niin kippurassa. Yleensä omille vitseille tietenkin eniten.

 

4. Pikkaritsa

Joko alatte pitää meitä ihan 15-vuotiaina? Ei hätää viimeistään tässä kohtaa laskeudutaan vieläkin lapsellisemmalle tasolle. Olen nimittäin n. kolme vuotta sitten keksinyt upean pelin nimeltä Pikkaritsa. Nimensä mukaisesti pikkareista tehdään ritsa (parhaiten tähän soveltuvat joustavat pitsistringit) ja niitä sitten venytetään niin, että toisen käden peuklon ympärille viritetään pikkareiden toinen pääty ja toisella kädellä venytetään pikkareiden toisesta päädystä. Peukalo toimii samalla vähän niin kuin tähtäimenä ja lopulta pikkarit päästetään irti niin että ne lentävät irti peukalosta kohti ”maalia”. Kohteena voi toimia vaikka tyhjä tölkki (tai kuten meillä aurinkorasvapurkki) panoksena voi olla mitä tahansa. Kierroksia niin monta kuin haluaa.
Mielestänihän peli ihan hulvaton, koska voitan siinä ihan joka ikinen kerta.

 

5. Sisilisko rantakassissa.

Sisiliskothan ovat mitä söpöimpiä olioita, mutta eivät juuri sillä sekunnilla kun hämärtyvässä illassa yrität kaivaa rantakassistasi avaimia ja luulet sinne vahingossa kömpinyttä liskoa avaimenperäksi. (Sattumoisin hotellin avaimissa oli sellainen puinen pitkula avaimenperä). Ai että sitä kiljaisun voimakkuutta kun ”avaimenperä” luikerteleekin käsistä, kassi lentää nurmikolle ja tämä hysteerinen muija hyppelee vieressä ihan säikähtäneenä kenguruna. Lisko pääsi onnellisesti pois loukusta, minkä jälkeen minä nauroin kyykyssä hepulin kourissa ja pissat housuissa varmaan kymmenen minuuttia. 

 

 

P.s Kiitos kaikille edelliseen postaukseen vastanneille. Teidän tarinat kyllä nauratti, hymyilytti ja herkistytti. Teki mieli heti lähteä  poikaystävän kanssa treffeille <3