Paljettimekko jäi nyt henkarille odottelemaan muita juhlia, nimittäin me päätimme poikaystävän kanssa karata mökille viettämään kahdestaan rauhallisempaa uutta vuotta.
(Mekoksi olisin muuten valinnut nro 1. Kiitos teille hurjasti avusta sen valinnassa. Harmi ettei ihan vielä päässyt käyttöön, mutta eiköhän tässä tule vielä tilaisuuksia 🙂

 

Instagram storiesia seuraavat tietävätkin jo, ettei mökkimatka mennyt ihan niin kuin oli alunperin suunnitelmissa.
Järvimökille pääsy kun edellyttää järven ylittämistä ja jostain ihmeen syystä olimme siinä uskossa, ettei se olisi vielä jäässä.
No olihan se. Osittain ainakin. Juuri sillä tavalla, ettei järvessä millään keinolla pystynyt soutuveneellä soudella ja iltakin oli ehtinyt jo täysin pimentyä, joten emme olisi nähneet voisiko jään yli turvallisesti kävellä.
Siinä me sitten seistiin kirjaimellisesti tumput suorina jäätyneen järven rannalla kauppakassit ja mökkikamat tumppujen jatkeina tuijotellen mökkiä järven toisella puolella ja miettien mitä kummallisimpia järven ylitysvaihtoehtoja 😀

Kumivene mitä vedettäisiin jään pinnalla ja mihin voisi kätevästi hypätä jos jää alkaisi rakoilla, olisi tietysti ollut loistava vaihtoehto (jos kumivene olisi edes ollut saatavilla), mutta ehkä järkevin idea tuli poikaystävältäni joka keksi kokeilla josko heidän perheensä toinen mökki olisi vapaana. No olihan se. Ainut vain, että se oli Rukalla. Se tarkottaisi kahdeksaa tuntia pimeässä lumisateessa ajoa, mikähän meidän mielestä kuulosti vain kivalta seikkailulta, joten ei muuta kuin kassit takaisin autoon ja kohti Kuusamoa!

 

Ajaessamme yritimme samalla säätää mökkiavaimia. Luulimme että ne saadaan paikanpäältä, mutta se ei ollutkaan mahdollista. Tässä vaiheessa olimme ajaneet jo neljä tuntia ja meininki alkoi näyttää jo niin surkuhupaisalta. Joudummeko kääntymään takaisin tältäkin matkalta?

Onnekksi Kuopiosta löytyi lopulta mökkiavaimet ja pienen koukun kautta nekin oliva nyt tiukasti hallussa.
Saavuimme kohteeseen rättiväsyneinä kolmelta yöllä, mutta seuraavana aamuna kun heräsin näihin maisemiin tiesin, että se oli täysin sen arvoista.

 

 

Täällä on niin maagisen kaunista. Milloin viimeksi olen edes nähnyt näin paljon lunta?

Taivaalta sataa jättihiutaleita, mistään ei kuulu äänen pihahdustakaan, kaikki on kauttaaltaan lumen peitossa, elohopeakin on mittarissa lempeästi -1 paikkeilla ja minä olen onneni kukkuloilla. Joku saa tulla kaivamaan minut tuolta hangesta, nimittäin voisin olla täällä päiväkausia <3

 

P.s KIITOS ihan mielettömästi edellisen postauksen kommenteista. Luin niitä hymyssä suin ajomatkalla ja kirjailin ylös teidän postaustoiveita. Olette ihan mahtavia ja arvostan niin paljon teidän palautetta 🙂 

 

Vaikka olenkin sienisalaatin, kalapöydän, limpun, rosollin ja jopa laatikoiden ystävä, niin en tiedä kauan pystyn niitä enää yhtäjaksoisesti syödä. Jääkaappi on vielä jouluruokia täynnä, mutta niin alkaa olla sietokykykin 😀
Tekisi mieli syödä tässä välissä jokin todella mausteinen, tulinen, mutta raikas aasialainen salaatti tasapainottamaan hieman tätä viime päivien kermaisaa ruokavaliota – ehkä sen jälkeen olisi helpompi taas sitä sinappisilliäkin himoita.

Tein siis tänä(kin) jouluna aivan liikaa ruokaa. Söin siinä välissä vielä poikaystävänikin perheen luona, joten kaappi ei tunnu tyhjenevän kovinkaan vikkelää vauhtia.  
Ruokahalua edistäisi toki myös liikunta, mutta lenkkipolun sijaan saatiin päähänpisto lähteä pleikkariostoksille, ja nyt koko päivä on mennyt kikatellessa Overcooked –pelille. Voihan sitä Tapaninpäivää viettää kuten 15-vuotiaana? Pelaillessa tällä kertaa peliä, minkä koko juju on valmistella erilaisia ruokia tiimityönä aikaa vastaan, mitä haastavimmissa keittiöolosuhteissa. Kuulostaa oudolta, mutta tämä peli on niin koukuttava! (ja kappas kun kulkee hienosti mukana tässä ruokateemassa).
Ehkä sitten kun olemme saaneet peleistä tarpeeksemme – veikkaamme, että nopeammin kuin silloin 15-vuotiaana, voimme sivistää itseämme Le Nuits baletilla, minne saimme liput äidiltäni joululahjana.

 

Nyt vielä vikat konvehdit napaan ja sitten huomenna salin kautta toimistolle 🙂 Tässä myös viimeisiä jouluisia tunnelmakuvia. Seuraavaksi taas hieman Thaimaasta postauksia. Niin paljon vielä vinkkejä ja kuvia sieltä varastossa.

Toivottavasti teillä kaikilla oli ihana joulu <3

 

 

 

 

 

Viime torstaina kilisteltiin Zalandon, kollegoiden, sekä Polhemin tyttöjen kanssa jouluillallisella Konepajahallissa. Viikko oli ollut aikamoinen, joten tuntui ihanalta istua alas ja vaihtaa kuulumisia.
Olen varmasti sanonut tämän ennenkin, mutta on kyllä niin iso arvostus näitä kaikkia tyyppejä kohtaan. Niin paljon loistavaa duunia, inspiraatiota ja osaamista ihan jokaisella taskussa, että lähden näistä tapahtumista aina kotiin hymy korvissa.

Muistan kuinka eräs yhteistyökumppani Ruotsista kerran ihmetteli miten avoimia ja kivoja me olemme toisillemme täällä rapakon toisella puolella. Siellä kuulemma kilpailu on niin kovaa, ettei mitään vinkkejä jaeta, eikä toisia pahemmin jeesata. Tiedä sitten oliko kuulopuhetta, mutta itse koen sen suurena rikkautena että tarvittaessa voi muita jeesata ja aina kun itse on jokin töihin liittyvä pulma, niin joku on valmiina auttamassa.
 

Silloin aikoinaan kun aloin tehdä blogia en tuntenut ketään muuta bloggaajaa. Tapahtumissa, mitkä koostuivat enemmänkin toimittajista, olin ihan ujona seinäruusuna tapetissa – tuntui että olin ihan väärässä paikassa. 
Ja auta armias, jos tuli jokin tekninen pulma tai kameraongelma, siinä ei auttanut mikään muu kuin opetella itse, tutkia yömyöhään netistä ohjeita ja käyttää lukuisia tunteja johonkin, mihin voi saada nyt yhdellä kysymyksellä vinkkejä kollegalta.
Kun sitten muutama tuttu alkoi myöhemmin miettiä blogimaailmaan siirtymistä, olin heti valmis järjestämään kunnon työpajan ja auttamaan ihan kaikessa. Mitä enemmän ystäviä ja hyviä tyyppejä alalla, sitähän parempi se vain olisi itsenikin kannalta. Ja olin muuten ihan oikeassa <3 

(Turhaan myös alkuaikoina jännitin näitä tuntemattomia bloggaajia ja toimittajia, kaikki heistä olivatkin supermukavia 🙂

 

 

Millaisia kollegoita teillä on teidän alalla?

Photos: Mona Salminen

 

Tags: