Meteli ei yleensä haittaa minua. Puheensorina, ratikkakiskojen kolina, musiikki, koira, lintu, moottoritie tai vauva. Telkkarikin aina pauhaa kotona taustalla, se on jotenkin rauhoittavaa.
Mutta joskus tekisi mieli painaa kaikelle pausea. Varsinkin silloin kun pitää keskittyä, mieli ottaa yllättävän paljon ärsykkeitä kaikesta. Kuulet tuolin narinan, askeleet käytävässä, jokaisen sanan.

Sanoinkin Kiralle muutama päivä sitten toimistolla, kaivaessani kuulokkeita millä peittää toimistohulinan, että voisinpa kuunnella hiljaisuutta. Olisipa kappale mikä ei kuulostaisi miltään, mutta jos se olisi tarpeeksi kovalla se peittäisi alleen kaiken muun hälinän. Siis kappale pelkkää hiljaisuutta.
korvatulpat ja kuulosuojaimet eivät tietenkään ajaisi samaa asiaa. Kappale pelkkää hiljaisuutta olisi paljon rauhoittavampaa kuin tukitut korvat 😀

 

No, melkein samaa asiaa (linnunlaululla säestettynä) ajaa myös mökkiviikonloppu. Tultiin tänne poikaystävän kanssa kahdestaan pakoon kaupungin hulinaa ja rentoutumaan, ja pakko hehkuttaa – hiljainen saarimökki on todella tehnyt taikansa.

Järvivedellä mökkisaunassa pesty tukka, lasi viiniä ja takka, rantahiekalla voitettu mölkky, mökkitiellä juostu lenkki, nuotiolla kypsennetty ruoka ja mökkipihalta kerätyistä sienistä tehty sienikastike oman maan perunoiden kanssa? Voisiko mikään olla parempaa. Voin rehellisesti sanoa, että nukuin viime yön paremmin kuin viikkokausiin ja aamulla herätessä halusin yllätyksekseni jopa joogata. Youtube videon ohjeistuksella aamujoogan kuistilla (en koskaan joogaa yksin) ja takaisin peiton alle juomaan aamukahvia.

Suupielet ovat korvissa <3 

 

Tasan viikko sitten tanssahdeltiin Tampereella kesän viimeisillä festareilla, mutta minä olin unissani viime yönä vasta Blockfestien sisääntuloporteilla.

Ja siinä sainkin seistä tuntitolkulla. Tarkastusportit olivat nimittäin lentokenttien turvatarkastuksen luokkaa pyyhkäisytesteineen ja läpivalaisukoneineen, ja minä tietysti järjestyksenvalvojien silmätikkuna. Laukkuni (mikä unessa oli jostain syystä pyöräilylaukkuni) tutkittiin läpikotaisin pensseleillä pyyhkien? ja taskulampuilla tutkien.

Kun järjestyksenvalvoja availi kajaalini korkkia ja tutki sitä taskulampulla, minä pidättelin itkua. Kuulin Avaimen aloittavan telttalavalla, mutta minä olin jumissa porteilla. Roihuvuoren sävelet kantautuivat korviini vain kaukaisena bassona, samalla kun naispuolinen järjestyksenvalvoja yllätyksekseni riuhtaisee t-paitani ylös ja kokeilee, etten ole piilottanut ”melonieni väliin mitään pikkupulloa”.

Heräsin siinä vaiheessa kun olin läimäyttänyt valvojaa litsarilla, hänen ehdottaessaan kollegalleen, että pikkarinikin pitäisi kuulemma tutkia.
Sydän pamppaillen ja hiestä märkänä herätessä olin onnellinen että olin kotona ja Blockit jo takana 😀

Tai ainakin hetken. Samperin uni yritti pilata niitä ihania Blockfest-muistoja mitä minulla on vielä erittäin tuoreessa muistissa viime viikonlopulta. Todellisuudessahan, turvatarkastusjonossa ei ollut ongelmia – eikä muutenkaan koko festariviikonloppuna. Avaimen keikan sain nähdä alusta asti paraatipaikoilta, ihokarvat pystyssä lauloin biisien mukana nostalgiahuumassa. Fiilisteltiin myös JVG:tä ja Lil Wayneä, syötiin Naughty burgereita ja juotiin raikkaita drinkkejä pusseista. Tanssittiin kaveriporukalla profeettoja isossa kasassa penkeillä seisten. Naurettiin ja nautittiin. Sellaista Blockfesteillä on aina – pelkkää hyvää fiilistä. Edes harmaa sää ei haitannut meidän menoa. Tähän oli hyvä lopettaa kesän juhlat, pyyhkiä festaripölyt bootseista ja ottaa arki avosylin vastaan.

Kiitos Blockfest!

 

P.s kiitos kaikki te ihanat jotka tulitte moikkaamaan <3 Oli superkiva nähdä ja jutella.

 

Tags:

 

Muistatteko Frendeistä jakson, missä Ross menee suihkurusketukseen ja pyörii  automaatti-suihkurusketuskaapissa ihan päin mäntyä ja saa sen tuloksena pikimustan värin pintaansa?

Naureskelin ajatukselle kun tuossa taannoin varasin elämäni ensimmäistä suihkurusketusaikaa. Katsokaas, oli kesäkuvaukset ja koko alkukesä oli ollut lähinnä kurasadetta. Olin väriasteeltani lähempänä kalpeaa keskitalvea, kuin heinäkuisen päivettynyttä kesäneitoa.
Suihkurusketusneitsyenä ajattelin ettei tämä nyt niin paha voi olla. Rusketukseni suihkuttaa kuitenkin ammatti-ihminen, ei mikään kone missä voisin sekoilla.
Mikä voisi mennä pieleen pienessä suihkurusketuksessa?

Alastomana kopissa seisoessani ja tuntemattoman naisen suihkutellessa kylmää väriainetta huolellisesti jokaiseen kehoni kohtaan, mietin jo hieman oliko tämä nyt sittenkään niin hyvä idea. Näytin melkoisen ruskettuneelta jo tekovaiheessa. Olimme yhdessä valikoineet rusketuksesta keskisävyn. ”Siitä tulee juuri sellainen kesäisen päivettynyt” – oli luvattu ennen suihkutusta.

Kotona poikaystäväni ilme kertoi peilikuvaanikin paremmin totuuden. Näytin aivan – siis antakaa minun korostaa, AIVAN frendien Rossilta suihkurusketus jaksossa. Tummanruskealta – hieman jopa liilalta jo ensimmäisillä minuuteilla ja rusketuksenhan oli tarkoitus tästä vain vahvistua.

Juoksin paniikissa kotimme jokaisen peilin edessä. Ruskea tuskahiki valui otsalla ja yhtäkkiä niin valkoiselta näyttävä hammasrivistöni irvessä koitin pähkäillä pelastuskeinoa tilanteesta. 

Käännyin Googlen puoleen:
”pieleen mennyt suihkurusketus”
”miten itsestäänruskettavan saa pois"
”suihkurusketus liian tumma”
”kuinka paljon suihkurusketus tummuu päivän aikana”

Ei mitään. Vain neuvoja miten valmistua rusketushommaan kuorimalla. Läppäriä näpyttävät sormeni näyttivät tummuvan silmissä, joten paniikissa juoksin suihkuun ja hinkkasin saippualla itseäni niin kauan kunnes lattiakaivoon valui vain kirkasta vettä ja valkoiseen pyyhkeeseen itseäni pyyhkiessäni se ei näyttänyt siltä kun joku olisi juuri käyttänyt sitä wc-paperina.

Tämän jälkeen jännitin peiliin tuijottaen kuivunko laikukkaaksi, puskeeko rusketus vielä jostain huokosista ja onko kuvaukset peruttava. Poikaystävä nauroi kippurassa vieressä ja pakko sanoa, että koko episodi oli itsestänikin melkoisen huvittava.

Onneksi rusketus lopulta peseytyi tasaisesti pois ja siitä jäi jäljelle vain hieman päivittynyt iho. Itseasiassa juuri sellainen mitä olin yrittänyt hakea! Enpähän vain osannut aavistaa, että se vaatisi kohdallani tällaisia hätätoimia. 

Ei ehkä minulle enää suihkurusketuksia. 
Pliis kertokaa, että siellä on muitakin joilla on näitä pilalle menneitä rusketustarinoita? 😀 

 

 

Kuvat päivä rusketuksen jälkeen
Photos: Mona Salminen