Posted at 15:49h
in
Uncategorized
by julia
Olen purskauttanut kahvini syliini nyt toistamiseen käydessäni läpi vanhoja ainekirjoituksiani neljänneltä ja viidenneltä luokalta. Äitini toi nämä vanhat steinervihot (minkä kansia koristelee Hevoshullusta leikatut Polle heppakuvat) ja vannotti että lukisin ne koska ne ovat ”hulvattomia”.
Hulvattomasta en ihan tiedä (varsinkaan ”verenimijä nukke” -esseen kohdalla, mikä on pakko näyttä teille myöhemmin), mutta ainakin suorasukaisuutta ja mielikuvitusta taisi jo silloinkin olla roppakaupalla.
Ajatteli tässä, että koska kirjoittelen elämästäni tänne muutenkin päivittäin, niin pitäähän teidän nähdä millaista jälkeä tuli myös kymmenen vuotiaan Julian kynästä.
MILLAISTA OLI KUN OLIN LAPSI
JULIA 10V
”Kun synnyin me asuimme Helsingissä siskoni ja vanhempieni kanssa. Isäni ja äitini eivät olleet vielä eronneet. Olin jotain neljä kun muutimme Lopelle. Asuimme siellä ja sain uuden pikkusiskon. Muistan niin paljon asioita lapsuudestani, että siinä menisi koko vihko jos kertoisin ne kaikki.
Kerron kuitenkin että erityisesti muistan kuinka asuttiin Kruusilassa samassa talossa äitini kaverin ja hänen kahden lapsensa kanssa. Siellä oli hauskaa. Yleensä minä, siskoni ja äitini kaverin kaksi lasta teimme aina kaikkea kivaa, esim rakennettiin läheisessä ladossa heinäpaaluista taloja. Kerran me tehtiin elokuva, sen nimi oli Kruusila Go Go. Siinä elokuvassa tapahtui niin, että elokuvan äiti teki ruokaa ja me kaikki neljä lasta huusimme yhteen ääneen ”ruokaa, ruokaa” Sitten se äiti hermostui ja lähti kotoa. Silloin vanhimman meistä lapsista piti alkaa tehdä ruokaa ja hänkin oli pian ihan hermoromahduksen partaalla. Sen jälkeen äiti kuvattiin liftaamassa ja me siivoomassa. Lopulta äiti leppyi ja tuli takaisin puhtaaseen kotiin. Jotenkin silleen se elokuva meni.
Muistan myös, miten me neljä teimme majan vanhaan sähkömuuntajaan ja kuinka kaaduin ensimmäistä kertaa pyörällä. Muistan sen kun meidän seefferikoira Papu karkasi tai naapuri ampui sen. Muistan sen kun olimme rantasaunassa ja lamppu pamahti rikki ja sen kun lähdimme keskellä yötä noitametsään. Muistan kun siskoni tippui nokkospuskaan ja sen kun istuin vahingossa muurahaiskekoon.
Muistan kun muutimme Westendiin. Se talo oli valkoinen. Sieltäkin muistan paljon, paljon asioita. Erityisesti sen kun minä ja kaverini luulimme jahtaavamme rosvoja ja kun kerroimme kummitusjuttuja alakerrassa, ja sen kun tuuli tarttui sateenvarjooni ja lähdin liitelemään. Muistan sen tyhmän tarhan, missä minulla ei ollut kavereita, ja vanhan sotaluolan ja sen kun siili oli meidän suihkulähteessä ja sen kun isosikoni ja sen kaveri koittivat juottaa minulle tiskiainetta.
Myöhemmin muutimme takaisin isäni luokse Pikku Roballe, missä tutustuin Mirkkaan. (silloinen paras luokkakaverini). Sieltäkin muistan hyvin paljon kaikkea. Kävimme Mirkan kanssa yhdessä eskaria ja menimme myös Mirkan kanssa yhdessä kouluun ja yhä edelleen minua ärsyttää se, että en ole koskaan ollut Mirkan kanssa samassa ryhmässä!!
– Koitamme korjata (luki opettajan huomio vihossa :D)
Erityisesti muistan lapsuudestani sen kun olimme paljon perheeni kanssa Balilla. Kävimme siskon kanssa balitanssikursseilla.
Lapsuudessani oli tyhmää se, että olin nuorin ja siksi en aina päässyt ihan joka paikkaan. Minusta lapsuuteni oli todella hyvä ja kiva.
P.s EI saa lukea eikä näyttää kenellekään !!!
Ei kenellekään ole luettu eikä näytetty (opettajan vastaus vihossa)”
😀
