Olen purskauttanut kahvini syliini nyt toistamiseen käydessäni läpi vanhoja ainekirjoituksiani neljänneltä ja viidenneltä luokalta. Äitini toi nämä vanhat steinervihot (minkä kansia koristelee Hevoshullusta leikatut Polle heppakuvat) ja vannotti että lukisin ne koska ne ovat ”hulvattomia”.

Hulvattomasta en ihan tiedä (varsinkaan ”verenimijä nukke” -esseen kohdalla, mikä on pakko näyttä teille myöhemmin), mutta ainakin suorasukaisuutta ja mielikuvitusta taisi jo silloinkin olla roppakaupalla.
Ajatteli tässä, että koska kirjoittelen elämästäni tänne muutenkin päivittäin, niin pitäähän teidän nähdä millaista jälkeä tuli myös kymmenen vuotiaan Julian kynästä.  

 

MILLAISTA OLI KUN OLIN LAPSI
JULIA 10V

”Kun synnyin me asuimme Helsingissä siskoni ja vanhempieni kanssa. Isäni ja äitini eivät olleet vielä eronneet. Olin jotain neljä kun muutimme Lopelle. Asuimme siellä ja sain uuden pikkusiskon. Muistan niin paljon asioita lapsuudestani, että siinä menisi koko vihko jos kertoisin ne kaikki.

Kerron kuitenkin että erityisesti muistan kuinka asuttiin Kruusilassa samassa talossa äitini kaverin ja hänen kahden lapsensa kanssa. Siellä oli hauskaa. Yleensä minä, siskoni ja äitini kaverin kaksi lasta teimme aina kaikkea kivaa, esim rakennettiin läheisessä ladossa heinäpaaluista taloja. Kerran me tehtiin elokuva, sen nimi oli Kruusila Go Go. Siinä elokuvassa tapahtui niin, että elokuvan äiti teki ruokaa ja me kaikki neljä lasta huusimme yhteen ääneen ”ruokaa, ruokaa” Sitten se äiti hermostui ja lähti kotoa. Silloin vanhimman meistä lapsista piti alkaa tehdä ruokaa ja hänkin oli pian ihan hermoromahduksen partaalla. Sen jälkeen äiti kuvattiin liftaamassa ja me siivoomassa. Lopulta äiti leppyi ja tuli takaisin puhtaaseen kotiin. Jotenkin silleen se elokuva meni.

Muistan myös, miten me neljä teimme majan vanhaan sähkömuuntajaan ja kuinka kaaduin ensimmäistä kertaa pyörällä. Muistan sen kun meidän seefferikoira Papu karkasi tai naapuri ampui sen. Muistan sen kun olimme rantasaunassa ja lamppu pamahti rikki ja sen kun lähdimme keskellä yötä noitametsään. Muistan kun siskoni tippui nokkospuskaan ja sen kun istuin vahingossa muurahaiskekoon.

Muistan kun muutimme Westendiin. Se talo oli valkoinen. Sieltäkin muistan paljon, paljon asioita. Erityisesti sen kun minä ja kaverini luulimme jahtaavamme rosvoja ja kun kerroimme kummitusjuttuja alakerrassa, ja sen kun tuuli tarttui sateenvarjooni ja lähdin liitelemään. Muistan sen tyhmän tarhan, missä minulla ei ollut kavereita, ja vanhan sotaluolan ja sen kun siili oli meidän suihkulähteessä ja sen kun isosikoni ja sen kaveri koittivat juottaa minulle tiskiainetta.
Myöhemmin muutimme takaisin isäni luokse Pikku Roballe, missä tutustuin Mirkkaan. (silloinen paras luokkakaverini). Sieltäkin muistan hyvin paljon kaikkea. Kävimme Mirkan kanssa yhdessä eskaria ja menimme myös Mirkan kanssa yhdessä kouluun ja yhä edelleen minua ärsyttää se, että en ole koskaan ollut Mirkan kanssa samassa ryhmässä!!
– Koitamme korjata (luki opettajan huomio vihossa :D)

Erityisesti muistan lapsuudestani sen kun olimme paljon perheeni kanssa Balilla. Kävimme siskon kanssa balitanssikursseilla.
Lapsuudessani oli tyhmää se, että olin nuorin ja siksi en aina päässyt ihan joka paikkaan. Minusta lapsuuteni oli todella hyvä ja kiva.

P.s EI saa lukea eikä näyttää kenellekään !!!
Ei kenellekään ole luettu eikä näytetty  (opettajan vastaus vihossa)”

 

😀

Tags:

Jacket – Tommy Hilfiger // Hat – H&M // Jeans – GinaTricot // Shoes – Ecco // Bag – Gucci
Photos: Mona Salminen / Edit by me 

 

Kun viime sunnuntaina Iso Roobetinkadun vietnamilaisessa ravintolassa alkoi pho-keitosta näkyä jo pohja, mietittiin poikaystävän kanssa jälleen kerran miten vietettäisiin vapaapäivämme loppuilta. Perus leffan ja lenkin sijasta hieman yllätyksekseni herra ehdottikin ratikka-ajelua.

Olen joskus lukenut Helsingistä kertovan matka-artikkelin, missä kehotettiin tutustumaan kaupunkiin kiskojen kautta. Vaikka olenkin asunut lähes koko ikäni Helsingissä ja ajellut ratikkareitit ristiin rastiin, kuulosti se jo silloin kiehtovalta idealta. Nyt se kuulosti vielä paremmalta.
Käytiin hakemassa herkut kaupasta ja valittiin kallion ja Eiran kautta kiertelevä, nähtävyysreittinäkin tunnettu raitiovaunu 3 (mikä muuttuu kesken matkan myös kakkoseksi, ja sitten taas kolmoseksi – hämmentävää).

Mutta pakko myöntää, kun hyppää ratikkaan sightseeing –asenteella, näkee kaupungin ihan eri tavalla. Jokaisen paikan kohdalla, mikä herätti meissä joitain muistoja, kerrottiin vuoronperään tarinoita ja katseltiin miten rauhallinen kaupunki näytti auringonlaskun aikaan todella kauniilta.

 

”Tuolla Eltsun kentällä juoksin ylä-asteella cooper-testin. Ajattelin, että jos juon paljon energiajuomia jaksan paremmin, mutta niistä tuli niin paha olo, että oksensin heti testin jälkeen tohon puskaan” 

”Muistatko Roskapankki-pubin? Siellä piti teininä jostain syystä aina hengata” 

”Asuin ennen tuossa talossa Hakaniementorin laidalla ja vietin päivät pitkät torilla ihailemassa kotimaisia vihanneksia, minkä jälkeen menin S-markettiin ostamaan nuudeleita. Opiskelijana ärsytti miten kallis parsanippu voi olla".

”Skeittasin ohi tuosta risteyksestä kauppakassin kanssa ja olin jäädä bussin alle. Mitään ei käynyt, mutta ärsytti kun kananmunat meni rikki”. 

”Kerran tässä puistossa minulta varastettiin puhelin, mutta juostiin kaverini kanssa varkaat kiinni ja jostain kumman syystä ne antoivat puhelimenkin takaisin. Muistan miten katsoin koko ajojahdin ajan ystäväni liloja Buffaloita jalassa ja ihmettelin miten kovaa se pystyi ne jalassaan silti juosta” 

 

Tunti meni muistellessa kuin hujauksessa ja yhtäkkiä olimmekin takaisin lähtöpisteessä.
Suosittelen raitiovaunu kolmosen ajelua. Mobiililippu 2,5 € kesto 1h
Eväät mukaan ja muistot mieleen. 

 

Tänään ratikka-ajelut vaihtuvat Tukholman iltalentoon. Pikainen työreissu suoraan mökkiviikonlopun perään tuntuu näin sunnuntaina vähän hassulta, mutta en valita! Varmasti kiva tapahtuma luvassa. Siitä lisää sitten myöhemmin, nyt pitää pakata 🙂

P.s Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3   

 

 

• Jos kaipaatte matelevaan lenkkiinne vauhtimotivaatiota, niin koittakaapa puolessavälissä juoksua tilata ruokaa kotiin Woltilta. Laittaa kummasti jalkoihin vauhtia kun seuraatte puhelimesta lähetin olevan jo matkalla. Oikea älyväläys minulta kun toissapäivänä nälkäisenä ja kiireisenä lenkillä ajattelin säästäväni aikaa, jos lounas tulisi ovelle vastaan. Sattuipa vain että ensin annettu 24 minuutin toimitusaika puolittui ja ollessani vielä Kaivarin rannassa appi ilmoitti lähetin olevan ovellani jo kolmessatoista minuutissa. Loppumatka meni maantiekiitäjän juoksua ja lähetti vähän ihmetteli kun oven avaamisen sijaan joku hikinen muija koputtelee takaa olkapäälle ja huohottaa olevansa Julia.
Miksi en hakenut jotain vain matkalta?

 

• Olen syönyt joka aamu innolla uusia Sugar Bear Hair hiusvitamiinejani, mitkä maistuvat ja näyttävät aivan nallekarkeilta! Klaus K:n kattoterassilla järjestettiin viime viikolla tämän maailmalla hehkutetun vitamiiniherkun lanseeraustilaisuus ja kerrottiin, että näitä saa Suomesta nyt mm. Sokokselta. Maistuvat oikeasti niin hyviltä, että makeanhimossa tekisi mieli ahmia puolipurkkia! Vaikutuksen luvataan näkyvän jo kuukaudessa, mistä olen toistaiseksi vielä skeptinen, mutta kuitenkin tyytyväinen saadessani tekosyyn syödä ”karkkia”.

 

• Olen ruukkuhamstraaja. Kotimme on jo täynnä erilaisia ruukkuja, mutta Elloksen Secret Garden pr-lounaalla oli taas niin paljon ihania ruukkusisustusideoita, että päätin (oman parvekkeen puuttuessa), ripustaa pieniä purkkeja roikkumaan verhotangosta. Tiedättehän kun nyt joka puolella on niitä nyöripussukoissa roikkuvia kukkapurnukoita? Aivan liian suloisia.

 

• Koristelusta puheenollen, sain vasta toissapäivänä siivottua vappukoristeemme olohuoneesta. Koko viime viikko mentiin meillä siis erittäin värikkäiden pallojen ja serpentiinin täytteisessä talossa.

 

• Päivän piristäjä: Joken pesula! Autotallimme pesun ajaksi autot piti siirtää pois ja päätin hyödyntää ajan pesemällä itse autonkin. Vieressämme Lönnrotinkadulla on Joken pesula, missä en ollut koskaan ennen käynyt, mutta sain heti ajan ja pesulakundi oli jotenkin todella symppis ja teki niin hyvää jälkeä, että oli pakko ensin hehkuttaa snäpissä ja nyt täällä.
Puhdas auto tuntuu niin ihanalta <3

Tags: