Nyt on tullut niin paljon Australiapostauksia (ja vielä on muutama tulossa), että ajattelin tähän väliin näyttää hieman reaaliaikaisempia kuvia. Täällä kun ollaan jo viikko tarvottu hangessa, loskassa ja nyt kuralätäköissä. Pääsiäinen ja flunssa aiheutti pientä kompurointia, mutta nyt ollaan taas kunnolla kiinni arjessa.

 

Heräsin 7.30 ja söin aamupalaksi ruisleipää mustaleima-juustolla. Aina reissujen jälkeen on pakko saada ruispaloja. Niitä Vaasan ohut herkku versioita. Jos pitäisi syödä vain yhtä aamupalaa koko loppuelämän söisin luultavasti ruisleipiä eri juustoilla.

 

8.30 – 11.45 Hoidin muutamia juoksevia asioita, minkä jälkeen istuskelin lounaaseen asti toimistolla työstäen yhteistyöprokkista.
Meidän toimistohuoneessa on varmaan ennätysmäärä noita tekotaljoja. Menee ihan taljatarhasta koko paikka.

 

Klo 12.00 Busnelin pr-lounas Hotel Havenissa. Tykkään tästä pienestä laadukkaasta ranskalaissyntyisestä brändistä (päälläni oleva bleiserini on Busnelilta) ja oli kiva kuulla enemmän tarinaa merkin takaa. Tiesittekö, että heillä on vain yksi pieni tehdas Ranskassa ja vain muutama ihminen työskentelemässä koko brändin takana?

Lounas oli ihana, mutta ikkunan takaa sää koreili sen näköisenä kuin koko Helsinki olisi kylpenyt jossain Lonkerossa (siis siinä juomassa). Niin harmaata.

 

Klo 14.00 Kipaisin kotona. Vastailin meileihin ja tein raportteja vaikka ajatus harhaili koko ajan jossakin todella tärkeässä, kuten siinä, että pitäisikö ostaa vielä enemmän kotiin viherkasveja. Poikaystäväni mielestä me asutaan jo viidakossa.

 

 

Klo 15.30 KappAhlin tilaisuus ravintola Kotossa. Big in Japan mallisto rantautui eilen Helsingin Forumin liikkeeseen ja teeman mukaisesti sitä juhlistettiin japanilaisella teeseremonialla. Opin, että olen vispannut matchajauhetta aina väärin sillä ihmeellisellä vispiläbambulla.

 

Klo 17.00 Takaisin kotona, missä aloitin tekemään hieman tätä postausta ja mietin kuvia läpikäydessä, että pitäisikö jo ostaa uusi kännykkä – ihan vain jo kameran takia. Miksi iPhonet ovat niin pirun kalliita ja millä ihmeen järjellä niissä uusimmissa malleissa pitää olla lataus/kuuloke/aux-piuha-adapteripalikka? Tekisi mieli boikotoida.

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi DellaMargasta rintakorun. Ajattelin, että se näyttää kivalta nahkatakissa. Kun olin pieni sain partiosta rintapinssin jostain sudenpentujen metsäseikkailusta. Kai ajattelin, että olkoon tämä sitten palkinto itselleni näistä kaikista muista elämän seikkailuista 😀

 

Klo 19.00 Tunnin kävelylenkki ulkona. Juoksen/kävelen lähes aina saman lenkin, se on jotenkin rentouttavaa kun ei tarvitse poiketa minnekään matkalla 😀
Klo 20.00 Loppuilta poikaystävän kanssa sohvalla.
(Ja kyllä napit auki farkuista, koska menkkaturvotus oli kova).

Tags:

Kuinka moni saksi itselleen ala-asteella otsatukan?
Sitä jotenkin kuvitteli, että vähän kun tosta kynsisaksilla nappasee, niin näyttää pian joltain Tuhkimolta, mutta kappas kummaa, kun prinsessakampauksen sijaan saikin otsaansa kynityn joka suuntaan sojottavan pullasutia muistuttavan harjan.

Kasa pinnejä päälaella ja pipo syvällä päässä tukkaa kasvatettiin, mutta järkeä ei. Ei nimittäin mennyt kauaakaan kun otsatukasta haaveiltiin uudestaan ja jostain kumman syystä Fiskarsin keittiösakset ja omat kätöset näyttivät jälleen ihan päteviltä suorittamaan otsatukan leikkuuta.
..ei tullut taaskaan Tuhkimoa, ei. Tuli Niiskuneiti sähköiskun saaneena.

 

Sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta minun kohdallani se taisin oikein upottaa otsatukkatraumat johonkin kimaltelevaan glitterkultaan, nimittäin muutama kuukausi sitten, ihan hetken mielijohteesta näin jälleen kerran itseni upeana otsatukkaisena naisena. Mielikuvasta innostuneena ei ollut aikaa odotella kampaajan vapautumista – mitä turhia, olihan minulla netti apuna! YouTube on pullollaan otsatukan leikkausvideoita ja sellainen taustalla pyörien, oli tällä uunolla jälleen omat sakset kourassa ja pian jätti tuppo hiuksia lavuaarissa.  

Ainiin unohdinko mainita, tämä kaikki tapahtui päivää ennen isoja kuvauksia?

Siinä oli maskeeraajalla (joka onneksi sattui myös olemaan kampaaja) naurussa pitelemistä, ja ennen kuin ehdin edes Niiskuneiti sanoa, oli meikkaajalla sakset kourassa. Voitteko kuvitella, otsatukkani oli ENSIMMÄISTÄ kertaa koskaan ammattilaisen saksittavana ja jollain ihmeen taikavoimilla lopputulos näytti ensimmäistä kertaa myös ihan kivalta.

Oi, miten tyytyväisenä kurkinkaan tuon kuvauspäivän otsatukkani alta!
..kunnes se ensimmäisen pesun jälkeen heittäytyi niin hankalaksi, että sudin sen vain sivuun ja annoin laiskuuttani olla.

Opittiinko tästä?
Ei. Päinvastoin! Tuo yksi päivä riitti erittäin hyvin syyksi antaa itseni kuvitella, että otsatukka voi kuitenkin onnistua! Siksipä nyt jälleen kerran istahdin viime viikolla kampaajan tuoliin ja vaikka Maija teki Folkissa aivan loistavaa duunia ja opetti selkeästi miten toimia suihkun jälkeen tämän otsaharjani kanssa, on nyt kyllä pakko sanoa, että en vain hemmetti soikoon silti tätä pehkoani tajua.

Otsani pyörre ja hiusteni luonnonkihara osaa koetella sen verran hermoja ja hiustenlaittotaitoja, etten vain löydä aikaa tai kärsivällisyyttä näpertää puoliaamua peilin edessä hiki (ja ne muutama hiuskarva) otsalla.
Olisihan se otsis niin kiva, mutta samperi sentään, myönnetään nyt julkisesti, että ei me olla tuon otsatukan kanssa oikein niin hyviä kavereita kun haluaisin olla.

 

 

Mites siellä? Onnellisempia otsatukkatarinoita? 

(Huom postauksen kuvissa otsatukka kampaajan laittamana :D)

 

EDIT: sain teiltä ihanasti neuvoja ja niksejä ja niitä tänään testanneena on otsatukka tänään ollut ihanan OJENNUKSESSA <3
Haha, vielä on siis otsatukkatoivoa! Kiitos kaikille vinkeistä 🙂

 

♡ Laskettelureissu Talmaan! Olen lasketellut vain kerran aiemmin (ihan pienenä) ja sehän homma meni kirjaimellisesti päin puuta! Säikähdin isossa mäessä vauhtia ja siinä paniikissa menin sitten sukset suorassa kyykkyasentoon ja lopulta mukkelismakkelis ojaan. Pelastuskelkka kärräsi minut rinteestä alas, minkä jälkeen olen vältellyt melkeinpä.. no aikalailla kaikkea talviurheilua. Varsinkin sellaista mikä pitää sisällään mäenlaskua. 
Onneksi ”traumoistani” huolimatta uskaltauduin Talmaan mukaan, nimittäin pienen oppitunnin jälkeen laskin tukkaputkella täysiä alas isoa mäkeä onnesta soikeana.
Miksi edes odottelin vuosikausia?

 

 

♡ Eksoottisempi viikonloppupuuro. Olen syönyt mangopuuroa viikonloppuisin varmaan jo viisi vuotta – niiden yhdistelmä on syys nousta sängystä! Idea muistaakseni lähti alunperin joltain reissulta missä yhdistin kiireessä hotelliaamiaisella hedelmälautasen, puuron ja jugurttipurkin 😀 
Nyt on meneillään mango, kookossiirappi, turkkijugurtti-kaurapuurokausi:
simppelisti vain 1 dl kaurapuuroa sekoitetaan reiluun 1dl kauramaitoon. Kypsennetään mikrossa n. 1 min ja annetaan hieman jäähtyä. Sitten sekaan 1 rkl turkki/kreikkalaista jugurttia, mukaan puolikas kuutioitu tuore mango ja päälle luomu kookossiirappia. 

♡ Kampaajakäynti. Olen todella pahasti laiminlyönyt pääni jatkeena heiluvaa heinäpaalua, joten tehohoito, latvojen siistiminen ja otsatukan tasoitus teki ihmeitä. Kävin uudella kampaajalla Maijalla Folkin tiloissa Aurorankadulla ja vitsit miten tykkäsin paikasta! (ja kyllä, otsatukkapostausta vihdoin tulossa!)

 

 

♡ Reseptipalautteet. Olen saanut teiltä viime aikoina todella paljon ihanaa palautetta resepteistäni ja se tekee minut niiiiin iloiseksi, että kaulimet ilmassa olen tanssinut pitkin rasvaroiskeisia keittiön lankkuja ja taputellut kattiloita. 

♡ Matkasuunnitelmat. Reissuja edeltävä fiilistely on melkein yhtä ihanaa kun itse reissaaminen. Kaikki tiedon etsiminen, suunnittelu, hotellien varailu, ravintoloiden metskailu, tutkiminen ja moodboardien luominen saa minut lähes putoamaan tuolilta.

♡ Treffipäivä. Todella harvinaista herkkua, että sekä ravintola, ja leffavalinnat ovat treffeillä onnistuneita. Kävimme poikaystäväni kanssa syömässä Levainissa ensimmäistä kertaa ja sehän oli super kiva! Syötiin listalta vain ”small plates” annoksia, mutta sellainen eri ruokien maistelu olikin parasta. Tykkäsin paljon BREAD SERVICE leipälajitelmasta kaikkine eri lisukkeineen. Tämän jälkeen käytiin leffassa katsomassa kehuttu Solsidan ja tottakai ruotsalainen huumori upposi.

♡ Järjestyksen vaihtaminen. Pienenä oli siisteintä vaihtaa huoneessa järjestystä ja herätä seuraavana aamuna ihan uuteen huoneeseen! Haha, siltä se tuntuu edelleen 😀

♡ Brunssi. Kävimme tänään tyttöjen kanssa Lilla Robertsissa brunssilla, eikä voisi olla mitään parempaa kuin uppoutua tuntikausiksi syömään herkkuja ja vaihtamaan kuulumisia (eli nauramaan räät poskilla) näiden ihanien tyyppien kanssa. Jostain kumman syystä käydään kuitenkin ihan liian harvoin brunsseilla – viime brunssista varmaan puoli vuotta. Pakko myös antaa pisteitä Lilla Robertsin brunssille ja vielä enemmän henkilökunnalle. Todella kiva palvelu ja hyvä ruoka. 

 

 

Tags: