Archives
 

01 joulu 2016

Posted at 16:31h in Uncategorized by
0 Likes

 

X Ripustin Maria Nilan lounaalta saamani aidoista kukista tehdyn seppeleen rapun oveen ja aina kun lähden ulos  ihmettelen miten koko kerros tuoksuu kukilta. Oma seppelehän se siellä naulassa! Aika hyvä ilmanraikastaja siinä muiden muovisten joulukoristeiden vierellä.

 

X  Juoksin eilen ehkä nopeimman 6km koska ulkona oli niin kylmä, ettei voinut pysähtyä. Rääthän siellä jäätyi poskille, mutta pakko myöntää, että  iltalenkki muutamassa miinusasteessa on virkistävintä koskaan. Ja arvatkaa kuinka ihanalta sen jälkeen tuntuu kuumasuihku ja leffa sohvalla!

 

X Poikaystäväni on kekseliäs jauhelihan kanssa. Esimerkiksi paketillinen jauhelihaa rasian muodossa kumottuna sellaisenaan uunipellille on ”lihamureke”.
Myös lihapullat valmistuvat kätevästi painamalla lastalla jauhelihan pakettikuutiosta pienempiä kuutioita.
Jotenkin niin suloista, mutta oikeasti aika hyvääkin!

 

X Saan tästä kuvissa näkyvästä takista todella paljon kyselyitä ja tässä se nyt taas näkyypi kaikessa persikkaisuudessaan. Takki on nimeltään Kate Coat BikBokista ja juuri tsekkasin, että löytyy ainakin vielä nettivalikoimasta. 

 

X  Tänään on Kampin kauppakeskukseen avautuvan ravintolakorttelin avajaiset! Olen nähnyt jo hieman kuvia, mutta veikkaan että livenä espanjalaisravintola Bar Cón, mikä leijuu suurella lautalla korttelin yläpuolella tulee olemaan upea!
Muitakin ravintoloita odotan enemmän kuin innolla. Vihdoinkin uusia lounasmestoja toimiston naapurissa (lue: HOKU! JEE). Koko kortteli avataan tietääkseni 3.12

 

 

X I know it's winter, but it didn't stop me to put flower wreath (made from fresh flowers) at my door, and now the whole building smell like summer flowers!

X Last evening I ran 6 km super fast, because it was so cold! Felt really good afterwards tho.

X My boyfriend's "meatloaf" is simply just a pack of mince meat in oven.

X I get lots of questions about this jacket. It's Cate coat from BikBok and its still in stores / online.

X There's a new restaurant in town! Bar Con opening tonight.

 

 

 

Coat – BikBok
Sweater – Zalando (HERE*)
Leather pants – Tommy x Gigi (-30% HERE*)
Shoes – H&M
Hat – Tebian
Pictures: Kira Kosonen

Tags:
Print page
0 Likes

20 marras 2016

Posted at 09:54h in Uncategorized by
0 Likes

Hylättyjen pianojen hautausmaalla asusteli komea Dracula.
Olin eksynyt hautausmaalle (unessa epätoivoisena sinkkuna) kuuntelemaan salaista konserttia ja iskenyt heti silmäni mystiseen Dracula-herraan, päättäen hurmata verenimijän keinolla millä hyvänsä.

Helpommin sanottu kuin pokattu. Draculoihin ei maallikon flirtti riittänyt. Avuksi piti kehittää oma lemmenrohto ja tässä tarinassa siihen toimi ihmisruuan ja jauhetun aurinkoheinän sekoitus. Ruoka ja heinä piti ensin vain huolella pureskella ennen kuin sen teho pääsi voimiinsa.
Siellä minä siis istuin, Pianolaakson korkeimmalla harjulla auringonpaisteen aikaan Draculalta piilossa. Heinä –ja ruokakasassa leuat vimmatusti jauhaen pureskelemassa rohtoja.

Kuolaisen rohtomassan ollessa valmis, pyörittelin niistä pillerin muotoisia vitamiinitabletteja ja uudelleenpakkasin ne tyhjään multivitamiiniliuskaan.
Seuraavana yönä kiikutin ne lemmittyni luokse harkitussa hoivausvietti-roolissa;
syöhän vitamiinisi Dracula-kulta. Katso nyt miten kalpea olet. D-vitamiinisi puute on hurja!

Rohto toimi paremmin kuin osasin kuvitella ja ennen kuin huomasinkaan odotimme jo Drecula-vauvaa.
Oma pieni perhe hylättyjen pianojen hautausmaalla sai hyvin nopeasti Twilight juonikäänteitä muistuttavia mutkia matkaan tajutessani, ettei suomityttö ja Dracula ollutkaan kovin toimivin kombiaatio. Nälkäinen Draculavauva alkoi syödä minua sisältäpäin.

Pianoisesta ”vitamiinin puutteesta” silloin tällöin vielä kärsivä Dracula-herra ei tajunnut ”noita ihmisten raskaushormoneja”  ja lukitsi lopulta valittavan naisensa kannelliseen ruumisarkun muotoiseen pinnasänkyyn. Viis veisaten sen hyvinvoinnista, odottaen vain torahammasvauvansa syntymistä.

Arkussa maatessani mietin, että samperi sentään, mitä tästäkin opittiin – älä koskaan epärehellisin aikein pokaa ketään.

 

Heräsin ennen Draculavauvan syntymää hieman hämmentyneenä unessa esittämästäni hahmosta, mutta kiitollisena siitä, että vieressäni nukkui oma ihmispoikaystävä.

 

Tuon kyseisen ihmispoikaystävän syntymäpäiviä ollaan muuten vietetty koko viikonloppu ja lemmenrohtojen sijaan olen käyttänyt ihan tavallisia hemmottelukonsteja. Aamupala sänkyyn, ravintola-illallinen Pastorissa, rento elokuva-ilta ja nyt viimeisenä hotelliyö Haikon kartanossa. Ehkä nukun siellä hieman levollisimmissa tunnelmissa. 

Rentoa sunnuntaita!

 

Translation: I had the weirdest dream where I was trying to seduce a Dracula with the help of self-made vitamin tablets, but I ended up pregnant in a coffin.

Tags:
Print page
0 Likes

18 marras 2016

Posted at 18:47h in Uncategorized by
3 Likes

 

Eilen keinuttiin Mariannan kanssa joululauluja tunnelmallisesti kailottavan Tallink superstarin kyydillä kohti Viroa ja erään tv-tuotannon kuvauksia.

Ja älkää pelästykö, kyseessä ei ollut mikään bloggaajat Tallinnassa reality tv-ohjelma. Pyörimme vain tavallaan ”taustalla”, mutta koska kyseistä pläjäystä saa vielä odottaa tv: stä,, pitää tietenkin olla  hissunkissun koko prokkiksesta ja juonipaljastuksista.

 

Itse kuvauksien lisäksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa, joten muutaman tunnin jälkeen homman ollessa purkissa, olimme vapaita nauttimaan Tallinnasta, tai tekemään kuten minä– ottamaan kaiken irti uudesta Hilton park hotellista.

Rakastan hotelleja. Varsinkin isoja. Olin varustautunut uima -ja salikamppein koluamaan läpikotaisin uuden hotellituttavan tarjonnan, enkä tosiaan turhaan.

Miettikää nyt – kuinka ihanaa on aloittaa aamu juoksumatolla tuijotellen harmaana ikkunoista avautuvaa Tallinnan aamua? Syödä sen jälkeen kattava aamupala hotellin aamupalabuffetista ja päättää aamu hotellin spassa köllötellen höyrysaunassa ja kroolaten tyhjässä altaassa?

Eikä unohdeta sitä että voi laskea itselleen illalla vaahtokylvyn, ottaa minibaarista ylihintaisen twix-suklaapatukan ja syödä sitä suihkumyssy päässä samalla kun laulaa täysiä lempikappaleitaan kaakelit kaikuen ja puhelin melkein vaahtoon tippuen.

 

Kirjautuessamme ulos, oli vielä hetki aikaa käydä vanhassa kaupungissa ja missä muuallakaan, kuin lounaalla suosikissani Leib Resto & Aed –ravintolassa.  Ah, syömäni kasvisannos oli suussa sulava ja sen verran mitä kehtasin Mariannan kuhasta haarukoida niin täysin nappisuoritus oli kalankin osalta.

Kiitos Tallinna, olit harmaasta kelistä huolimatta jälleen oikein mukava. 

 

 

Photos of me: Mariannan

Tags:
Print page
3 Likes