Joskus viime kesän keskivaiheilla lyötiin poikaystäväni kanssa vetoa vähän kaikesta.
Kuten olettaa saattaa – hävisin niistä useamman.

Olisikohan tämä ollut se kerta, kun minun piti keksiä oma vitsi. Niin hauska, että se saisi kaikki nauramaan vedet silmissä. Tai se, kun minun piti osata säikäyttää poikaystäväni niin, että se oikeasti hyppäisi kattoon.

Vitsi oli tietenkin surkea. Pikku-Kalle vitsi, minkä olin itse asiassa keksinyt jo ala-asteella ja säikäytyksenä luulin toimivan kannullisen jääkylmää kurkkuvettä poikaystäväni niskaan tämän katsoessa telkkaria.
Eihän se edes liikahtanut siitä.

En muista mitä kaikkea häviäjänä jouduin tekemään, mutta kerran panoksena oli se, että hävitessäni poikaystäväni saa kirjoittaa nimissäni tänne blogipostauksen.
Oletin jotain noloa tai outoja paljastuksia, mutta teksti olikin aika hellyttävä ja tuota tiskiharjajuttua lukuun ottamatta jopa totta.

En tiedä miksi en koskaan julkaissut tätä. Kai koko juttu jäi vähän kesken, mutta täältä se nyt tulee. Poikaystäväni “paljastukset” minusta reilun vuoden takaa.

 

♦ Rakastan löysän korvapuustin keskustan syömistä. Kokeilen melkein aina ensin sormella onko pulla mahdollisesti pehmeä keskeltä ennen ostoa. Petyn suuresti jos pulla on paistettu loppuun asti kypsäksi. Rakastan muutenkin vähän löysän kypsiä leivonnaisia.
♦ Saan kylmiä väreitä tosi helposti.
♦ Tykkää kärpästen äänistä mökillä.
♦ Olen tosi säikky, minulle ei saa heittää MITÄÄN ”ota kiinni” -vitsillä.
♦ Unohdan aamukahvini lähes aina. Lämmitän kahvini muutaman kerran uudestaan ennen kuin saan sen kokonaan juotua.
♦ Olen kerran melkein nostanut katiskan järvestä. Ensi kerralla saan sen itse kokonaan ylös.
♦ Puhun usein siitä kuinka ihanaa olisi käydä juuri nyt uimassa. Puheista huolimatta en ole käynyt tänä kesänä kuin kaksi kertaa pulahtamassa vedessä, uimiseksi sitä ei voi kutsua.  
♦ Suuni kirvelee mansikoista. Ostan torilta mieluummin tuoreita vadelmia ja herneitä.-

♦Minulla on aina ollut tiskikone. Viimeksi mökillä kysyin, tuleeko tiskiaine tiskiharjaan niin kuin hammastahna hammasharjaan.

 

Tags:

Ruttopuisto. Olen joskus kuullut urbaanilegendan, että puiston hautausmaa on paljon laajempi, mitä siitä on jätetty jäljelle ja että osan haudoista päälle on rakennettu taloja. Näissä taloissa tietty kummittelee paljon. Erityisesti Bulevardin vanhassa apteekissa! Siellä on nähty kummituksia.
Mummini asuu tuon apteekin vieressä ja aina kun käyn siellä olen ihan ”kummitus valppaana”!
Ghostbuster Toivola.

Ehkä muutaman viinilasin jälkeen lupauduin eräs päivä Mertille malliksi Specsaversin desig-iltaan, Mertin suunnittelemat aurinkolasit päässä. Silloinhan se tuntui loistavalta idealta, mutta pakko myöntää että itse paikan päällä vähän jännitti. Onneksi kaikki meni lopulta hyvin ja oli tosi kiva olla mukana! En ehkä ole seuraava huippumalli, mutta Mert on onneksi uskomattoman lahjakas, eikä voi muuta kuin nostaa hattua kaikille hänen luomuksilleen 🙂

 

Aina kun saan uuden luomiväripaletin, on kaikkia värejä pako testata kerralla ja sen ensimmäisen päivän luomeni ovatkin.. koristeelliset!
Rakastan tätä YSL:n 10 nuden sävyn palettia.

 

Salilla ‘testaamassa’ uusia urheiluvetimiä, eli venyttelemässä ja tuijottelemassa seinään.
Viimeksi kun testasin uusia juoksukenkiäni Etelä-Afrikassa astuin vahingossa kuolleen rotan päälle ja voitte vain kuvitella minkälainen kohtaus siitä syntyi!
Lenkkeilimme tuolloin porukalla keskustaan tien reunaa pitkin, kun yhtäkkiä tunsin jonkun poksahtavan jalkani alla. Oletin sen olevan vain mätä puunoksa, mutta kun kuulin muun porukan reaktiot takanani tajusin sekunnissa mitä oli tapahtunut ja sain sellaisen slaagin että teki mieli juosta suoraan vain auton alle.

Rotta oli kuulemma todella iso – kenkäni kokoinen! Täynnä matoja, mätä, turvonnut ja se jäi raahautumaan kengänpohjaani minun hyppiessä ja kiljuessa pitkin autotietä. Pari ohikulkijaa ja muutama autokin pysähtyi siinä katsomaan, että mikä tuota tyttöä vaivaa. Näytin varmaan siltä kuin kokonainen mehiläisparvi olisi hyökännyt kimppuuni rottien hautausmaalla, mutta en oikeasti voi sietään yhtään minkään elävän tai kuolleen olennot päälle astumista. Oli se sitten tyhjä etanan kuori tai kuollut mato, niin apua! Voitte vaan kuvitella miltä kokonainen rotta tuntui!

En saanut tuota rottaa pois mielestäni (enkä kengästäni) pitkään aikaan ja ajatus siitä kammoaa minua vieläkin! Rottaparka.

Meksikolainen kanakeitto. Pyysin Kiran meille syömään tätä ja viettämään rentoa löhöilyiltaa, mutta minne ilta päättyikään? Jonnekin ihan muualle kuin kotisohvalle telkkarin eteen. Joskus extempore ulkoilut ovat niitä hauskimpia, silloin eksyy aina kummallisiin seikkailuihin.

Soup & Juice. Uusi kahvila Bulevardilla ja tämän MehuMartan oli pakko käydä se heti testaamassa. Tällaista Helsinki tarvitsee enemmän, helppoja mukaan otettavia annoksia ja ihanan raikkaita mehuja!
Harmi vain, että salaatti ja leipä jättivät minut hieman kylmäksi. Ehkä valitsin vain väärät täytteet ja kastikkeet?

 

Välillä on aikoja kun leikin puutarhatonttua ja koristelen kotini kaikenmaailman kukilla ja puskilla. Kyllästyn lopulta kun ne aikanaan kuolevat ja kuolevat kukat on mielestäni surullisia. Miksi en voisi ostaa vaikka kerran viikossa kukkia, niin että olisi aina uusia tuoreita tilalla?

 

Kun synnyn olin varmaan ensimmäiset viisi vuotta kalju. Vihdoin kun tukka alkoi kasvaa, kasvoi se vaaleana kiharana haituvana. Siskollani oli tällöin luultavasti takapuoleen ulottuva tumma paksu tukka. Olin tietysti kateellinen ja kun katsoin isää ja äitiäni myös aivan varma siitä että olin adoptoitu. Kaikilla oli pitkät, melkein mustat ja suorat hiukset. jopa isälläni. Itse näytin ruotsalaiselta pojalta.

Tukka tummui aikanaan ja kiharat suorenivat. Lapsuuteni oli jo liian aikaisin alkavista tukkaongelmistani kuitenkin parhain mahdollinen. Matkustelimme paljon, sain uida meressä, leikkiä apinoiden kanssa, jopa torakoiden ja osasinhan myös puhua porsaille. Olin hurjan hölmö. Aina omissa maailmoissani ja puhelias, kuin silitysrauta. Luin taru sormusten herrasta kirjan niin monta kertaa, että osasin haltiakielen ulkoa ja luultavasti luulin olevani hobitti. Minulla oli mielikuvituskavereita ja mielikuvitusta vähän kaikkeen muuhunkin. Omassa pienessä pääkopassani elin jossain satumaailmassa. Missä kyllä taidan olla edelleenkin.

En tiedä olinko kiltti lapsi, mutta jos olin niin se taival ei ollut kovin pitkä. Teininä olin kamala. Hevostyttö siirtyi talleilta ostarille hengailemaan tosi coolina isoihin porukoihin. En tiedä miksi edes olin siellä, olin nimittäin edelleenkin ujo kuin orava. Hyvä kun sanaa sain sanotuksi kenellekään muille kun tyttökavereilleni. Ei mikään ihme, ettei minulla ikinä ollut poikaystäviä tai mitään lähellekään. Asiaa ei myöskään ehkä edesauttanut se fakta, että en tuntenut olevani mikään kaunotar.

Tykkäsin kuitenkin juhlia. Valitettavasti omistin myös todella hyvän viinapään ja join aina mielettömiä määriä olutta. Jostain kumman syystä en kuitenkaan koskaan saanut itseäni niin huonoon teinihumala kuntoon, etteikö järki olisi pysynyt kädessä ja onnistuin jopa olemaan myös sen verran fiksu, että osasin pysyä erossa melkein kaikista muista typeryyksistä.

Olin bilettävän pissiksen lisäksi erittäin kapinallinen ja kiero. Jos äitini kielsi minulta jotain, tein juuri päinvastoin. Viisitoistavuotiaana kun en saanut lupaa Espanjan matkalle, karkasin yksin Kreikkaan. Se oli ihan mielenkiintoinen ja hauska reissu.

Loppulomasta söin pelkkiä nuudeleita, koska rahat loppuivat kesken.

Siinä oli sellainen muutama sankarillinen vuosi. Koulua kävin miten jaksoin, karkasin aina ikkunasta öisin ulos ja hengailin ihan väärien ihmisten kanssa. Mielelläni pyyhkisin osan näistä vuosista kokonaan pois, mutta enpä olisi luultavasti nyt tässä ellen kaikkia polkuja olisi kompuroinut.

Toisaalta eikö teinivuodet aina ole enemmän, tai vähemmän kamalia? Draamaa ja kriisejä. Huonoja valintoja, naiivi mieli ja mitä hirveimpiä tyylikokeiluja. Tietysti mukaan mahtuu hauskoja aikoja, naurua ja niitä ikimuistoisia huolettomia hetkiä. Olen kuitenkin mielummin nyt tässä. Ja ihan mielettömän onnellinen.

Se mitä kuvista näette on pettämätön tyylitajuni, mielettömän kivat kampaukset, kauniit kulmakarvat ja parhaimmat poseeraukset. Olkaa hyvät.

Tags: