Eilen keinuttiin Mariannan kanssa joululauluja tunnelmallisesti kailottavan Tallink superstarin kyydillä kohti Viroa ja erään tv-tuotannon kuvauksia.

Ja älkää pelästykö, kyseessä ei ollut mikään bloggaajat Tallinnassa reality tv-ohjelma. Pyörimme vain tavallaan ”taustalla”, mutta koska kyseistä pläjäystä saa vielä odottaa tv: stä,, pitää tietenkin olla  hissunkissun koko prokkiksesta ja juonipaljastuksista.

 

Itse kuvauksien lisäksi meillä ei ollut muuta ohjelmaa, joten muutaman tunnin jälkeen homman ollessa purkissa, olimme vapaita nauttimaan Tallinnasta, tai tekemään kuten minä– ottamaan kaiken irti uudesta Hilton park hotellista.

Rakastan hotelleja. Varsinkin isoja. Olin varustautunut uima -ja salikamppein koluamaan läpikotaisin uuden hotellituttavan tarjonnan, enkä tosiaan turhaan.

Miettikää nyt – kuinka ihanaa on aloittaa aamu juoksumatolla tuijotellen harmaana ikkunoista avautuvaa Tallinnan aamua? Syödä sen jälkeen kattava aamupala hotellin aamupalabuffetista ja päättää aamu hotellin spassa köllötellen höyrysaunassa ja kroolaten tyhjässä altaassa?

Eikä unohdeta sitä että voi laskea itselleen illalla vaahtokylvyn, ottaa minibaarista ylihintaisen twix-suklaapatukan ja syödä sitä suihkumyssy päässä samalla kun laulaa täysiä lempikappaleitaan kaakelit kaikuen ja puhelin melkein vaahtoon tippuen.

 

Kirjautuessamme ulos, oli vielä hetki aikaa käydä vanhassa kaupungissa ja missä muuallakaan, kuin lounaalla suosikissani Leib Resto & Aed –ravintolassa.  Ah, syömäni kasvisannos oli suussa sulava ja sen verran mitä kehtasin Mariannan kuhasta haarukoida niin täysin nappisuoritus oli kalankin osalta.

Kiitos Tallinna, olit harmaasta kelistä huolimatta jälleen oikein mukava. 

 

 

Photos of me: Mariannan

 

Kaksi viikkoa sitten täytin hikihatussa tekopeppua paperilla, ompelin ja virittelin viimeiseen asti asua, kunnes lopulta pääsin juhlimaan Halloweenia Kim Kardashiana rautalanka/pumpuli samppanjasuihkun alla.

Hauskaa oli senkin verran, että loppuillasta ruttaantunut peppu oli pakko hyvästellä baarin vessaan. Jätin sille kaveriksi haikeana samppanjasuihkunkin ja jatkoin viimeisen tunnin kädet pullosta vapaina oman peppuni kanssa.

Oi, olisipa silloin lohduttanut tieto, että pepun muisto tulee elämään vielä itse Kim Kardashianin sivuilla! 😀

En tiedä miten se sinne päätyi, mutta kiitos kaikille, jotka bongasivat minut sivuilta ja ilmoittavat viesteillä ja snäpeillä. En olisi ikinä itse huomannut.

 

Nyt on taas syytä juhlaan kun lähden juhlimaan ystävän synttäreitä (ilman tekopeppua). Hauskaa lauantaita <3

Tags:

 

Marimekon puuvillaisesta logokassia on vilahdellut katukuvassa jo todella pitkään ja myös sellaisella vilinällä, että voisi kuvitella  kasseja jaettavan kuormittain joka nurkan takana. 
Joskus tuntuu, että ne katoavat hetkeksi, toisinaan niitä näkee enemmän kuin Alepan muovipusseja. Pitävätköhän ulkomaalaiset Marimekkoa ehkä ruokakauppana?

Okei, tuskin kukaan kiinnittää asiaan kuitenkaan ihan niiiin paljon huomiota, mutta nille jotka kiinnittävät, saattavatkin varmasti jo tietää, että kyseisiä kasseja on melkoisen vaikea saada, ja siksi kangaskassin suosio on kirinyt miltei it-laukun tasolle, tehden siitä niin himoitun, että sitä kaupitellaan netissä jopa yli 30 eurolla. Hassua nimittäin kassi on oikeasti ilmainen. Tavallaan.

Sitä ei myydä liikkeessä, koska se on tehty alun perin lahjaksi asiakkaille ja edelleenkin sen saa vain ostamalla Marimekon liikkeestä tuotteita yli sadalla eurolla. Lisäksi kasseja jaetaan erilaisissa tapahtumissa – mistä itsekin juuri tämän uudessa sesonkivärissä sain. Kuulemma Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden kunniaksi sinivalkoisena (vaikkakin hyvin tummansinisenä versiona).

 

Myönnetään; niitä on ihan liikaa, mutta myönnetään uudestaan; onhan se myös näppärä, juuri oikean kokoinen, kestävä ja kevyt. Jokin siinä myös vetää puoleensa. Logoko? Suosio? Se että sitä ei saa ostamalla? Olenko katukuvan kangaskassiuhri? Arkailenko kun enimmäkseen käytän tätä lähinnä vain kauppa –ja reissukassina. Ulkomailla näitä ei sentään tule vastaan ihan jokaisella, mutta jos tulee, niin ainakin tunnistaa jo kaukaa ja voi hymyillä vastaantulevan kanssa kun kangaskassit jossain päin maailmaa toisensa taas kohtaa.