Kaupallinen yhteistyö: Lagom*

 

Miksi kahvi ja eväät maistuvat niin paljon paremmalta metsäretkellä termarista ja retkikuksasta nautittuina?
Luultavasti koska metsässä jossain kannon takana ei odottele matcha-kauralattea sinulle vääntävää barista. Et voi valita vitriinistä chiapuddingia, tai tilata laiturille avokadoleipää uppomunalla.
Nautit eväistä koska ne ovat ainoat ruuat mitä sinulla on mukana ja osaat ehkä enemmän olla läsnä niiden nauttimisessa.

 

Ehkä muistattekin kun kaksi viikkoa sitten veimme Kiran, retkikonkarti Eeva Mäkisen ja Lagomin kanssa pienen porukan kollegoita Liesjärvelle telttailemaan ja kokeilemaan ripauksen eräjormailua. Mukana oli Eevi, Sabina, Jenni, ja Yes-Girlit Kriselda ja Petra. Tarkoituksena oli vain rentoutua luonnossa, nukkua yö ulkona, hyödyntää Lagomtuotteet loistavina retkieväinä ja nauttia hyvistä pikku jutuista, joista ei välttämättä osaa täysin kaupungin hulinassa nauttia tai mitkä eivät ole siellä niin helposti toteutettavissa. Mm. Metsäjoogaa, järvipulahduksia, kiireetöntä hengailua, saunomista ja nuotiolettuja.

 

 

Lähimatkailu on pinnalla ja itsekin olen herännyt siihen kuinka helpon ja lyhyen matkan päässä meillä on toinen toistaan upeampia kansallispuistoja. Ehkä sitä ei aina tarvitsekaan spa-lomaa tai kalliita aurinkomatkoja. Joskus riittää kun pakkaa reppuun eväät ja lähtee metsään vain olemaan.

 

Kuten metsäjooga-ohjaajammekin sen sanoi. Luonnossa kaikella on paikkansa. Ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. Luonto elää täysin omaa elämäänsä rauhallisessa tasapainossa.  Sillä ei ole kiire, stressiä, eikä to do -lappusia puihin liimattuna. Siksi luonnolla on todettu olevan niin paljon kehoa ja mieltä rauhoittavia ja tasapainottavia vaikutuksia.
Ja tämän mekin saimme huomata – suurin osa meistä nukahti joogan jälkeen itselleen valitsemansa puun viereen joogamatolle loppurentoutuksessa.
Voiko olla mitään parempaa kun herätä päikkäreiltä avata silmät ja nähdä vain puunlatvojen välistä pilkottavaa sinistä taivasta? 

 

No ehkä.. nimittäin metsäjoogan jälkeiset retkieväät! Luitteko pienenä viisikkokirjoja? Muistatteko miten seikkailijat eivät lähteneet retkelle ilman jotain mieletöntä herkkukoria ja kuinka tarkasti eväät lueteltiin kirjan sivuilla.

 

Saanen matkia viisikkoa:
Välipalaksi meillä oli Lagom Snäkkäriä (eli siemennäkkäriä) Lagomkana-parmesantahnalla. Kinkkua, juustoa, kurkkua, tomaattia, salaattia, paprikaa, sekä kahvia ja teetä termarista. Lisäksi mukana oli Lagom luomu smoothiet kätevistä 120g pusseista. Makuina vihreässä pussissa kvinoa,päärynä, omena, banaani (suosikkini), sekä punaisessa acai granaattiomena, mansikka ja vadelma. (Nämä ovat hyviä koska säilöntäaineettomia, eikä lisättyä sokeria).

 

 

Olin tehnyt kotona meille Snäkkärin päälle Lagomkanaa hyödyntäen tahnan, joka tuntui olevan kaikkien suosikki. Tahnapurkki kaavittiin putipuhtaaksi ja reseptin perään kyseltiin, joten jaetaan se myös täällä:

 

Parmesankanatahna (6:lle)

2 prk Lagom kanafile auringonkukkaöljyssä
1,5 dl majoneesia (suosittelen Hellmann’s majoneesia, se on parasta)
3 rkl sitruunamehua
1 rkl sinappia
½ omenaa
¼ pnt rucolaa
50 g parmesania
½ tl suolaa
1 tl rouhittua mustapippuria

 

Valuta kanoista öljy pois ja hienonna kulhossa kanafileiden rakenne rikki haarukalla. Lisää joukkoon majoneesi, sitruunamehu ja sinappi ja sekoita. Raasta omena, purista neste pois raasteesta ja lisää joukkoon. Hienonna rucola pieneksi ja raasta parmesan pienellä raastinterällä hienoksi. Lisää rucola ja parmesan tahnan joukkoon ja sekoita tasaiseksi. Mausta tahna suolalla ja pippurilla. Maista ja lisää tarvittaessa mausteita, tai sitruunamehua.

 

 

Paksu Snäkkäri keräsi myös hurraahuutoja ja onkin Lagomperheen uusin tulokas. Gluteeniton ja vegaaninen snäkkäri on tullut kauppoihin nyt syyskuun alussa ja on leivottu suomalaiseen puhdaskauraan ja sisältää 47% on hyvää tekeviä siemeniä.

Psst. Tein tätä kanaparmesantahnaa kotona juuri viikonloppuna lisää ja poikaystävä söi koko tahnan ennätysvauhdissa 😀

 

 

Illallisen söimme nuotion ääressä ja tarjolla oli folionyyteissä kasviksia lohella, tai Lagom-kanalla. Lagom kana on tosiaan sellaista revittyä broilerin rintafilettä purkissa. Vähän niinkuin tonnikala, mutta kanaa ja ihan oikeasti hyvänmakuista ja todella kätevä kantaa retkellä mukana. Makuja löytyy kana vedessä, kana auringonkukkaöljyssä, sekä kanan tomaattikastikkeessa. Jälkkäriksi saimme vielä mitä herkullisimpia notskilettuja.

 

Todella retkiruokaonnellisina kömmimme telttoihimme ja jännitimme saammeko unta. Itse olin laittanut ehkä hieman liikaa päälle ja heräsin yöllä aivan hikipisaroita valuvana, mutta muuten sain nukuttua erittäin nautinnoliset yöunet teltassa.
Aamulla kerättiin kamppeet ja lähdettiin takaisin kaupunkiin ihan uudella energialla. Kiitos tytöt, Lagom, ja Eeva.

 

Onko teille eräjormailu tuttua?


Photos: Minä, Kira & Eeva

 

Tämä on sitä vaihetta vuodesta kun toivon, ettei sade, kylmyys, loska, lumi tai mikälie routa koskaan saavuta maata. Jos saisin valita tepastelisin läpi vuoden rennossa hameessa ja löysässä neuleessa. Viihdyin tällaisessa lookissa ehkä parhaiten kaikista. 

Okei olin ehkä hieman liian lumi-ankara, tottakai talvi saa sitten jossain vaiheessa tulla, mutta niin kauan kun kadut ovat puhtaita niin minut löytää nilkat paljaana midihameessa. Vekki, silkki, tai vaikka villa – ihan minkälainen hame tahansa. Kuvioitu, yksivärinen, suora, epäsymmetrinen, tai röyhelöillä varustettuna. Rennosti pilkottamassa neuleen alta, tai vaikka vain t-paidan kaverina. Lenkkareissa, korkkareissa, bootseissa. Nahkatakin, tai pitkän takin kanssa. 

 

 

Tämän olen tosin huomannut. Näitä hameita ei jostain syystä löydä ihan helpolla. Vaatekaappini hamerivistö on yllättävän harva, ja siellä roikkuukin enimmäkseen vuosia vanhoja luottohameita – kuten tämä reilu kolme vuotta sitten hankkimani H&M vaalea viskoosihelma. 

 

 

Koitin tiirailla nettikauppoja josko sieltä löytyisi hyviä syyshameita ja tarjonta oli yllättävän kiva. 

Sisältää mainoslinkkejä*
Hame – H&M (samantyyppinen -50% TÄÄLTÄTÄÄLTÄ*)
Neule – H&M (samantyyppinen TÄÄLTÄ*)

Kengät – Nelly
Korvakorut – Mango

Aurinkolasit – Celine (TÄÄLTÄ*)
Laukku – Chanel
Tags:

 

Vierailin Cosmopolitan kesänumerossa muutamasivuisessa kauneushaastiksessa. Aika paljon tuli avattua siinä juttuja, joten ajattelin, että olisi kiva tuo juttu tänne blogiin myös kopsata 🙂

 

COSMOHAASTIS

 

Aikuisiän akne pakotti bloggaaja Julia Toivolan lisäämään pakke­li­ker­rosta ja piilottelemaan hiustensa takana. Nykyään hän arvostaa hyvää ihoaan ja pitää kiinni luonnollisesta meikki­tyy­listään. 

Ei tren­di­vil­li­tyk­sil­le

”Olen vuo­sien ai­ka­na op­pi­nut tun­te­maan omat kas­vo­ni ja sen, mil­lai­nen meik­ki tai mil­lai­set sä­vyt mi­nul­le so­pi­vat. Olen tark­ka loo­kis­ta­ni: jos jos­kus me­nen nai­mi­siin, teen meik­ki­ni it­se. Ar­ke­na ta­put­te­len kas­voil­le CC-voi­det­ta ja au­rin­ko­puu­te­ria ja ra­jaan huu­let Lancô­men luot­to­ky­näl­lä. Har­jaan myös kul­mat, sil­lä pit­kät kul­ma­kar­va­ni so­jot­ta­vat muu­ten min­ne sat­tuu. Ar­jes­sa meik­kaan ihan sama -asen­teel­la, mut­ta ulos läh­ties­sä tyk­kään ve­tää pi­dem­män ri­tu­aa­lin. Sil­loin­kin riit­tää puo­li tun­tia. Li­sään luo­mi­vä­riä, va­lit­sen peit­tä­väm­män meik­ki­o­vi­teen ja piir­rän ka­ja­lil­la utui­set ra­jauk­set sil­miin. Poh­jus­tus on myös tär­ke­ää sil­loin, kun tie­tää, et­tä on tu­los­sa pit­kä päi­vä.

Suo­sin omaa meik­kaus­tyy­li­ä­ni en­kä läh­de mu­kaan uu­sim­piin tren­dei­hin. Glow-meik­ki näyt­tää ihol­la­ni ras­vai­sel­ta, ei­kä mi­nun kan­na­ta ko­ros­taa kas­vo­je­ni kum­pui­le­vaa luus­toa ko­ros­tus­tuot­teil­la. Tum­mat huu­li­pu­na­sä­vyt ei­vät sovi mi­nul­le lain­kaan, kier­rän kau­kaa myös vä­ril­li­set rip­sa­rit ja lii­an pu­ner­ta­vat luo­mi­vä­rit. Ne saa­vat mi­nut näyt­tä­mään sil­tä kuin mi­nul­la oli­si sil­mä­tu­leh­dus. Kos­ka en ole niin ko­kei­lun­ha­lui­nen, meik­ki­mo­kia tu­lee vain har­voin. Tyy­lil­li­ses­ti nii­tä syn­tyy enem­män. On­nek­si olen op­pi­nut, et­ten läh­de enää mu­kaan ihan jo­kai­seen kuk­ka­kuo­siin.

Meik­ka­sin en­sim­mäi­sen ker­ran kuu­den­nel­la luo­kal­la, tuo­te tai­si ol­la nu­den­vä­ri­nen huu­li­pu­na. Lap­se­na synt­tä­rei­de­ni ko­ho­koh­ta oli, kun sain kos­me­to­lo­gi­na työs­ken­te­le­väl­tä tä­dil­tä­ni meik­ke­jä. Sääs­tin hä­nen pa­ket­tin­sa ai­na vii­mei­sek­si. Tes­ta­sin in­nois­sa­ni kaik­ki mei­kit ja tu­tus­tuin jo sil­loin kalliimpiin merk­kei­hin.

Koen, et­tä hyvä naa­ma- ja hius­päi­vä tuo ai­ka pal­jon it­se­var­muut­ta. Olen ujoh­ko ih­mi­nen: jos ot­sas­sa­ni on hir­veä fin­ni, en to­del­la­kaan kul­je ka­dul­la pää pys­tys­sä. On­nis­tu­neel­la mei­kil­lä, tu­kal­la ja asu­ko­ko­nai­suu­del­la on pal­jon me­ne­väm­pi olo.

Kär­sin pa­ri­kymp­pi­se­nä ai­kui­si­än ak­nes­ta, ja yri­tin peit­tää huo­noa iho­a­ni run­saal­la pak­ke­li­ker­rok­sel­la. Ny­ky­ään less is more. Ys­tä­vä­ni­kin ovat kom­men­toi­neet et­tä on iha­naa, et­ten meik­kaa enää niin pal­joa.”

 

Pii­los­ta fin­nien kans­sa

”To­del­la vah­va Ro­ac­cu­tan-an­ti­bi­oot­ti­kuu­ri oli ai­noa, joka aut­toi ai­kui­si­än ak­nee­ni. Pro­ses­si oli hur­ja. Kol­men kuu­kau­den kuu­ri kui­vat­ti jo­kai­ki­sen li­ma­kal­von kro­pas­ta­ni, pys­tyin jopa re­pi­mään huu­lis­ta­ni nah­kaa. Olin kui­ten­kin on­ne­kas, et­tä sain ak­nen en­sim­mäi­sel­lä kuu­ril­la ko­ko­naan pois, sil­lä mo­nel­la ak­ne pa­laa vuo­den pääs­tä uu­des­taan. En­nen Ro­ac­cu­ta­nia ko­kei­len ihan kaik­kea. Muu­tin ruo­ka­va­li­o­ta­ni, pop­sin eri­lai­sia vi­ta­mii­ne­ja, ko­kei­lin ke­vy­em­pää an­ti­bi­oot­ti­kuu­ria ja kai­ken maa­il­man voi­tei­ta. En kui­ten­kaan an­ta­nut ak­nen syö­dä it­se­tun­to­a­ni tai lan­nis­taa mi­nua. Tie­sin, et­tei se ol­lut täy­sin mi­nun kä­sis­sä­ni. En ha­lun­nut, et­tä iho-on­gel­ma­ni me­ni­si myös mie­le­ni syö­ve­rei­hin. Yri­tin vain elää ak­nen kans­sa ja tais­tel­la sii­tä eroon.

Olin hyvä peit­te­le­mään ak­ne­a­ni. Pai­sei­ta ei iki­nä tul­lut koko kas­voi­hin, vaan ai­na toi­sel­le puo­lel­le. Pei­tin ne pit­käl­lä tu­kal­la­ni, ja sii­tä al­koi myös tu­pee­raus­kau­si. Mitä enem­män hiuk­sia, sitä vä­hem­män ihoa nä­kyi. Ja jos fin­ne­jä il­mes­tyi ot­saan, leik­ka­sin ot­sa­tu­kan. Se oli kuin hide and see­kiä fin­nien kans­sa!

Kos­ka mi­nul­la on ar­peu­tu­va iho, ak­ne jät­ti kas­voi­hi­ni pal­jon kuop­pia ja ar­pia. Kä­vin la­ser­hoi­dois­sa ja tes­ta­sin mik­ro­neu­laus­ta. Ne aut­toi­vat, mut­ta vas­ta mo­nen hoi­to­ker­ran ja ke­vy­em­män kuk­ka­ron jäl­keen. Opin ko­ke­muk­sen jäl­keen ar­vos­ta­maan hy­vää ihoa. Aloin mei­ka­ta vä­hem­män ja tot­tua sii­hen aja­tuk­seen, et­tä näy­tän hy­väl­tä myös il­man meik­kiä.

 

Mei­kin­puh­dis­tus­ru­tii­ni­ni ei ole 15-vai­hei­nen, vaan ve­dän pe­rus­put­sa­ril­la, kas­vo­ve­del­lä, sil­mä­nym­pä­rys­voi­teel­la, see­ru­mil­la ja kas­vo­voi­teel­la. Li­säk­si kuo­rin kas­vot ker­ran vii­kos­sa. Ihon­hoi­dos­sa suo­sin no­peut­ta ja te­hok­kuut­ta. Kär­si­väl­li­syy­te­ni ei rii­tä esi­mer­kik­si puo­len tun­nin kas­vo­naa­mi­oi­hin. Olen jo siir­ty­nyt an­ti-aging-tuot­tei­siin, sil­lä mitä van­hem­mak­si tu­lee, sitä enem­män pi­tää pi­tää huol­ta ihos­taan. Suh­tau­tu­mi­nen omaan ul­ko­nä­köö­ni on muut­tu­nut pal­jon ren­nom­mak­si ja sal­li­vam­mak­si. Ar­vos­tan sitä, mitä mi­nul­la on ja olen op­pi­nut ra­kas­ta­maan it­se­ä­ni. Jos ei ole si­nut it­sen­sä kans­sa tai jos jo­kin asia häi­rit­see, se nä­kyy ki­lo­met­rien pää­hän. Mie­luum­min otan asen­teen, et­tä tämä on se, mitä mi­nul­la on ja täl­lä minä nyt rok­kaan.”

 

Mys­ti­nen hiu­son­gel­ma

”Mi­nul­la on me­neil­lään stres­si­poh­jai­nen hius­ten­läh­tö­kau­si. En ole stres­saa­va ih­mi­nen, mut­ta en kek­si mi­tään muu­ta­kaan syy­tä. Tyy­ny­lii­na on aa­mul­la täyn­nä hiuk­sia, ja kun ha­ron sor­mil­la­ni hiuk­si­a­ni, kou­raan jää kun­non tuk­ko. Sa­no­taan, et­tä on nor­maa­lia, jos kä­teen jää ve­tä­es­sä vii­si hius­ta, mi­nul­la jää 50. Kun ta­ju­sin on­gel­man, aloin syö­dä en­tis­tä ter­veel­li­sem­min ja jä­tin pois tuot­teet, jot­ka ra­sit­ti­vat pää­nah­kaa­ni. Esi­mer­kik­si kui­va­sam­poo on mi­nul­le eh­do­ton no-no. Se kui­vat­taa pää­nah­kaa­ni ihan älyt­tö­mäs­ti. Ar­ki­sin en enää föö­naa tuk­kaa­ni, käy­tä mi­tään muo­toi­lu­tuot­tei­ta tai ra­si­ta hiuk­si­a­ni lait­ta­mal­la nii­tä kiin­ni. Vaih­doin sam­poot hel­lä­va­rai­sem­piin ja li­sä­sin vi­ta­mii­ne­ja sekä si­säi­ses­ti et­tä ul­koi­ses­ti. Olen myös yrit­tä­nyt ol­la ot­ta­mat­ta on­gel­mas­ta li­säst­res­siä. Kyl­lä se täs­tä.

Pe­rus-Ju­lia on lai­tet­tu­na ai­na sa­man­nä­köi­nen: tuu­hea si­vu­ja­kaus ja vä­hän lai­nei­ta. Ar­ki-Ju­lia sen si­jaan voi ol­la mitä ta­han­sa. Mi­nul­ta ei löy­dy vil­liä hius­his­to­ri­aa. Olen kan­gis­tu­nut kaa­voi­hi­ni ja juur­tu­nut kul­tai­siin rai­toi­hi­ni. Tei­ni­nä vär­jä­sin blon­dik­si kau­pan hius­vä­ril­lä, ja lop­pu­tu­los oli kel­tai­nen ja kau­hea. Se on vil­lein ko­kei­lu­ni. Olen huo­man­nut, et­tä hiuk­sis­sa­ni pi­tää ol­la juu­ri tiet­ty ba­lans­si tum­maa ja vaa­le­aa. Tyvi ei saa ol­la lii­an pu­ner­ta­va vaan mah­dol­li­sim­man kyl­mä, lat­van taas tu­lee ol­la läm­min sä­vyl­tään. Luot­to­kam­paa­ja­ni on­nek­si tie­tää!”

 

Jutun voit lukea myös täältä
Teksti: Linda Forss

Kuvat 1,2,3&4: Heli Blåfield 

 

Ajattelin lisätä vielä tämän haastikseen perään tämän hetken luottotuotteita:

ORIGINS
GinZing SPF40 Tinted Moisturizer
Kesän paras tuote. Ihana sävytetty päivävoide, jossa kunnon aurinkosuoja. Muutenkin koko Origins sarja on mielestäni todella ihana.

NAKED
Basicks -luomiväripaletti
Tämä on varmasti näkynyt täällä ennenkin, nimittäin ihan paras luottoluomiväri. Täydelliset sävyt ja hyvä pigmentti. Pysyy pitkään luomissa.

ESTEE LAUDER
Double Wear (lemppari!)
Supersuosittu meikkivoide. Tämä on edelleen ehdoton luottotuote jos on pitkä ilta edessä. Toimii aina, peittää hyvin ja pysyy hyvänä pitkään.

YSL
Rouge Pur Couture (sävy: 70 Le Nu)
Jos käytän huulipunaa käytän tätä.

LANCOME
Le Lip Liner (sävy: 290 sheer rasberry)
Olen tästä ennenkin täällä kirjoittanut, mutta sama huultenrajauskynä ja sävy edelleen menossa.

ATELIER COLOGNE
Orange Sanguine
Kesätuoksu. Todella yllättävää että tykkään näin sitruksisesta tuoksusta, mutta jotenkin olen tähän ihan koukussa. Tämä tuoksuu ihan tuorepuristetulta appelsiinimehulta 🙂

ANASTASIA
Dipbrow
Tämä kulmaväri pysyy kulmissa vaikka seisoisit tunteja rankkasateessa haha. Ainakin itselläni kestää hyvin ja tykkään koostumuksesta. Dippaan todella pieneen ja terävään meikkisiveltimeen hieman medium brown -sävyä ja piirrän kulmiin ohuita viivoja.

GARNIER
UV water
Kun suosikki be3-aurinkosuihkeet loppuivat meikkikaapistani, testasin tätä pr-tapahtumasta saatua uutta uv-water aurinkosuojaa ja tykästyin sen koostumukseen. Ihanan virkistävä ja helppo levittää. Lähtee mukaan syysreissuun!

TANGLE TEEZER
Wet Detangler (lemppari!)
Ah, tämä takkuharja! Hiusteni pelastaja. Harjaan usein hiukset märkinä, koska muuten luonnonkihara pääsee valloilleen ja sitten sitä pehkoa onkin mahdotonta enää kivannäköiseksi harjata. Wet Detangler on ilmeisesti suunniteltu juuri märille hiuksille (ja tietty sopii myös kuiville) ja ainakin liukuu oman tukkani läpi kuin unelma. Tästä en  voi luopua 🙂

Tags: