Teki mieli aloittaa otsikolla, että p*ska viikko, nimittäin viimeiset seitsemän päivää ovat olleet aikalailla tämän toisen otsikon mukaisia. Mutta mitä sitä nyt turhaan viljelemään voimasanoja. Sen sijaan voin selittää teille nätisti miltä minusta on tuntunut viime viikolla.


On tuntunut vähän siltä kun olisin ensin kompastunut katukivetykseen, kaatunut naamalleni koirankakkaan ja saanut vielä ohi menevän auton mukana lätäkön kurat päälleni.
Sen jälkeen noussut ylös ja kompastunut uudestaan. Kakkaan. Joka päivä.

 

Kuulostanko dramaattiselta?
Ehkä hieman, mutta ei se mitään. Joskus on hyvä kiiltokuvien kaveriksi myös kertoa, että kyllä se elämä potkii vaikka somessa näkyy vain hymynaamoja. Joskus on hyvä myös vähän kompuroida. Saan usein pienen alakulon jälkeen kompuroinnista vain lisää draivia. Tekee mieli näyttää koko maailmalle keskaria ja sanoa, että anna tulla.

Olen joskus vuosia sitten sairastanut masennuksen ja sen jälkeen kun on näitä ”huonompia kausia” panikoin aina ensin, että onko alakulo masennusta. (Kohtalotovereita?) Onneksi masennus ei ole vielä koskaan toistunut ja se on aina huojentava huomata. Se(kin) jo pelkästään tekee onnelliseksi. Niihin synkkyyksiin en mielelläni nimittäin enää haluaisi sukellella.

Onneksi kuoppaisen tien jälkeen on myös tasaista ja tässä on jo tanssahdeltu kaksi päivää ilman mitään kompurointia. Ei yhtäkään huonoa uutista, aurinko paistaa ja elämä näyttää jälleen ihan kivalta. Mm. Näistä asioista olen voinut iloita:

 

  • Iltaisin ollaan katsottu Silicon Valley koodarisarjaa HBO:lta ja se on ollut juuri sellaista oudon huumorin omaavaa helppoa katsottavaa. Saa heittää aivot narikkaan ja vain nauraa mukana.
  • Läppärini tosiaan hajosi ja oli uuden tietokoneen oston aika. Koska suodatan läppärini läpi paljon raakakuvia ja suuria tiedostoja, tarvitsen siihen parempaa i7 prosessoria. Tällaista ei saa 13 tuumaiseen Mac Book Pro läppäriin, vaan se pitää erikseen tilata. Yleensä tässä menee n. Pari viikkoa, mutta poikaystäväni sai tiedusteltua, että jossain Ruotsissa lähtevässä kuormassa olisi näitä i7 prosessori koneita ja sainkin omani jo kolmessa päivässä suoraan kuormasta. Olisin ollut tuon kaksi viikkoa töiden kanssa ihan hukassa ilman omaa konetta.
  • Minusta on tullut mestari ”jääkaapien jämäannoksissa”. On ihana fiilis kun ei tule ruokahävikkiä ja ruokakauppakulut ovat pienentyneet yli puolella.
  • Ystävät. Kaikki olivat heti läppärit ojossa auttamassa kun ei ollut omaa konetta ja heti valmiina ratkomaan p*skan viikkoni ongelmia. 
  • Hot Jooga / hot pilates ja mieluiten mahdollisimman kuumassa huoneessa ja melko haastavalla tasolla. Ihan paras tapa painaa pään sisällä myllertäville ajatuksille pausea.

 

Photos: Mona Salminen


Kaupallinen yhteistyö. OP Nano Kotivakuutuksen myöntää OP Vakuutus Oy

 

Minulla oli kova hinku aikuistua.
Vaikka kotona kaikki oli hyvin. Ei tarvinnut huolehtia vuokrasta tai rikkinäisestä pesukoneesta ja jääkaappikin täyttyi kuin itsestään – eli äitini kauppareissujen ansiosta. Sitä vain istui huoneessa korvalappustereot korvilla ja söi valmiilta lautaselta.
Ei sitä osannut silloin niin arvostaa. Oli itsestäänselvyys olla äidin hoivissa, eikä ihan ehkä tajunnut mitä kaikkea vaatisi asua omassa asunnossa.

Mutta olin itsepäinen, kekseliäs ja melko aikaansaava. Vaarallinen, mutta toimiva yhtälö ja ei mennyt kauaakaan kun olin jo keräämässä lähikaupan takapihalta muuttoani varten banaanilaatikoita.

 

 

Ensimmäiset kommellukset omassa sunnossa:

•Luin netistä mitä kaikkea muutto vaatii ja yllätyin miten paljon se sisälsikään sähkösoppareita, ositteenmuutosta, talonmiehelle soittoja ja erilaisia paperilappusten allekirjoittelua. Asunnon saaminen mm. Edellytti asuntovakuutusta ja 17-vuotiaan Julian mielestä koko vakuutushomma kuulosti kalliilta, monimutkaiselta ja jopa hieman turhalta. Otin minimivakuutukset ja vannoin, että minun kodissanihan ei käy mitään vahinkoja. Eipä juu. Ei ehkä kodin kanssa, mutta kyllä irtaimiston kanssa. Luulinko ettei mikään koskaan hajoa ja elän jossain pumpulissa?

•Kävin lähikaupassa ostamassa kaiken tiskiräteistä pesuaineisiin ja mausteista vessapaperiin. Loppusumma oli 17-vuotiaalle puolet sen kuun palkasta. Melkein itkin kassalla.
Miksi olin mennyt supermarketin sijaan pikkuriikkiseen lähikauppaa, missä kaikki nämä edellä mainitut joutui ostamaan tuplahinnalla?

•Ikeasta hain halvimmat kalusteet ja kasasin ne itse ihan vinksin vonksit ja ruuvvit löysällä. Olohuoneen iso tv-hylly hienoine lasiovineen ei näyttänyt ollenkaan samalta kuin kuvastossa. Olin onnistunut kasaamaan kaikki lasiovet väärinpäin ja jokaisen vielä hieman eritavalla.

•Yritin laittaa ruokaa, mutta keitin riisin niin monta kertaa pohjaan, että oli pakko ostaa keittokirja ja aloittaa ruoanlaiton harjoittelu ihan alusta.

•Luulin, että viemärit pitää putsata kerran kuukaudessa ja ruuvvasin tunnollisesti lavuaarini putket auki ja vedin sieltä säännöllisin väliajoin hiustuppoja.
Kunnes hävitin jonkun osan ja putkesta suihkusi vettä vaatteilleni joka kerta kun hana oli edes hituisen avattuna.

•Kun ensimmäistä kertaa meni sulake ja jääkaapissa ei palanut valoja olin aivan pihalla miten asian saisi korjattua. Eikö jääkaappilamppuja myydäkään kaupassa? 😀

 





 

No, tekemällä oppii ja olen kiitollinen noista opettavaisita teinivuosista ja siitä että olin niin itsepäinen, että piti väkisin itse kaikki “hoidella”. Arvatkaa vain onko jokainen muutto on tuon jälkeen tuntunut aina vain helpommalta?
Varsinkin aikojen muuttuessa ja palveluiden digitalisoituessa tuntuu, että muuttokuorma keventyy jo siltäkin osalta, että ei tarvitse juosta enää jokaisessa virastossa ja jonotella pankissa ruksimassa allekirjoituksia papereihin jotka hyvinkin todennäköisesti häviävät heti ensimmäisessä muuttokuormassa.

Esimerkiksi OP:lla on nyt täysin uudenlainen vakuutuspalvelu. OP Nano on rakennettu alusta asti helpoksi ja nopeaksi käyttää. Vakuutus on tehty moderniin elämään ja räätälöitäväksi ja juuri sellaisena, kuin vuokranantaja vaatii – ei mitään turhaa. Kaikki asiointi hoituu netissä tai vaikka kännykällä, eikä konttorissa tai puhelinpalvelussa tarvitse jonottaa.

Halvimmillaan OP Nano Vakuutuksen saa turvaamaan asunnon vain 3,70€ / kk, mutta olen oppinut itse, että laaja kotivakuutus (kattaa asunnon lisäksi myös omat tavarani ja kodinkoneet) on minulle oikea valinta ja tämä maksaisi minulle kolmiossamme OP Nanolla kuukaudelta n. 12 euroa. Ei paha. Ja koska käytän työssäni paljon elektroniikkaa, on laaja kotivakuutus todella ainakin itselleni suuri helpotus ja turva. Kun tietokone tai kamera hajoaa voisi ilman oikeaa vakuutusta olla monien tuhansien lasku odottamassa.

Veikkaan, että aikuisiän ylittänyt Juliakin olisi ollut tästä melkoisen innoissaan. Näppäillyt kännykällä tyytyväisenä kotivakuutuksen ja mennyt keittämään riisiä pohjaan.

 

Onko teillä kotivakuutusasia kunnossa? Pääsen jakamaan teille linkin, kautta saatte 1 kk maksuttoman kotivakuutuksen OP Nanolta. Jos siis uusi vakuutus tai vakuutuksen vaihto on ajankohtainen, niin klikkaa TÄSTÄ
(Ja vaikka vakuutusasiat tuntuisivatkin olevan kunnossa, niin kannattaa käydä linkin kautta laskemassa, olisiko kotivakuutus edullisempi tätä kautta. Vakuutusyhtiöiden kilpailutus on fiksua, nimittäin uusia hyviä vakuutuksia ja alempia hintoja on nykyään niin paljon enemmän tarjolla :))

Tags:

 

• 1.Uusien lajien kokeileminen on superhauskaa. Enpä tiedä ketkä muut olisivat saaneet minua Curlingradalle, elleivät Yes Girlit. Curling yllätti ja voisin hyvinkin nähdä sen hauskana ajanviettona ystävien kanssa. Kiekon liuttaminen pesän keskustaan, eli nänniin (kyllä sitä vissiin ihan oikeasti sanotaan nännikis) oli harvinaisen koukuttavaa.

Curlingia seurannut tennistunti vei myös täysin mukanaan. Olen vältellyt tennistä siitä asti kun sain ranteeni kipeäksi siinä joskus pienenä huidottua. Olin elänyt uskossa, että tennismailaa varten tarvitaan jotain erikoisrautaranteita, mutta hyvin se sujui tällaiselta spagettikädet omaavalta. Vannottiin jo tyttöjen kanssa, että syksyllä otetaan yhdessä lisää tennistunteja (mahtaakohan toteutua?)

Kolmas laji mitä en ole koskaan myöskään päässyt kokeilemaan oli SUP-jooga. Olimme peilityynellä lammella ihan aamu-unisina, mutta nautin joka sekunnista. Fit& Balance -tunti oli ihana miksaus rentoutumista, treenihaastetta ja luontoa.
Seuraavana päivänä flengailtiin vielä Vierumäen Flow parkissa. Ainut aktiviteetti mitä olin tehnyt aiemmin ja vitsit meillä oli hauskaa. Rakastan Flow parkkeja. Haastavammat radat menevät ihan kunnon treenistä.

• 2. Adama piti meille hyvinvointiluennon itsevarmuudesta. Erityisesti mieleen tästä jäi se, että vaikka olen melko itsevarma tyyppi ei se luultavasti näy minusta ulospäin koska kehonkieleni on aika sulkeutunutta. Harvoin astun mihinkään tilaan rinta rottingilla ja ns. “avoimena”. Ehkä olisi jo aika ottaa katse pois omista varpaista ja enemmän pää pystyssä kulkea?

• 3.Tyttöjen vinkit. Kun viettää 24h kymmenenhenkisessä tyttöporukassa, missä aiheet hyppivät maan ja taivaan välillä saa mukaansa mielettömän hyviä vinkkejä. Puhelimen muistiossa lukee mm. Osta kielenkaavin (eli kielipuhdistaja) Ruohonjuuresta. Käy Ayurveda konsultaatiossa ja tee enemmän pranayama hengitysharjoitusta.

• 4.Suolainen puuro! Yes-Girl puurobuffa oli aikamoinen elämysaamupala. Enpä ole ennen kokeillut suolaista puuroa. Yllättävän hyvää oli kaurapuuro, parmesanraasteen, peston, kasvisten ja pähkinöiden kanssa.

• 5. Tämä oli ensimmäinen kertani Vierumäellä ja yllätyin paikan monipuolisuudesta. Urheilukeskus, kaikkine halleineen ja kenttineen, sekä golfratoineen. Erilaisia ravintoloita, Flowpark, spa, kokoustiat, mökkimajoitukset. Lisäksi alueelta löytyi mielettömän kauniit lammet, metsät, ulkoilumahdollisuudet, kodat ja jopa ihana vanha savusauna, missä käytiin ottamassa löylyt ja uimassa sen jälkeen ihan noesta mustina mustalammessa. Saunan jälkeen syötiin rentouttava ja tunnelmallinen illallinen elämysravintola KallioKammessa.

 



















Kiitos Yes-Girl Petra & Kriselda, Vierumäki ja koko upea tyttöporukka <3

 

Photos: Juuli Rönkä