Palataanpa hetkeksi Espanjaan. Tarkemmin katsottuna Rondaan, joka on kaupunki Espanjan Andalusiassa Málagan maakunnassa.

Olimme vuokranneet Kriseldan kanssa Malagan lentokentältä auton (joka on muuten yllättävän edullista Espanjassa) ja yksi päivä päätimme hieman ekstempore lähteä katsastamaan kauniiksi kehutun vuoristokaupungin Rondan. 

Tie Rondaan oli Marbellasta tunnin mittainen, mutkikas ja korkea. Tuntui kuin olisi pelannut jotain autopeliä, kun rattia piti käännellä niin vimmatulla vauhdilla. Tie oli toki hyvässä kunnossa, mutta ajoittain kapea ja niin korkealla, että ajoimme kuin mummot ilman silmälaseja. Paikalliset ohittelivat, mutta hei, eihän me suomalaiset nyt vuoriteihin olla kovin tottuneita. Antakee armoa.

Mutkikas tie oli kuitenkin ajamisen arvoinen. Kaupunki oli kaunis kun mikä! Sen halkaisi 120 metriä syvä El Tajo -rotko, jonka yli on rakennettu 1700-luvulla näyttävä Puente Nuevo -silta.

Kaupungissa kuhisi jonkin verran turisteja ja niin kuhistiin mekin. Vaelleltiin vain ilman päämäärää ja käytiin sillan kummallakin puolella ihastelemassa maisemia. Söimme myös ehkä pahimmassa turistiravintolassa mitä voi olla, ehkä pahimman spagettiannoksen mitä on olemassa (lasten listalta), mutta meillä oli nälkä ja mietimme, että kuinka vikaan voi mennä bolognesen kanssa. Ilmeisesti hyvinkin vikaan, mutta ei se mitään. Maisemat olivat sen arvoisia. 

 

 

Paljon muuta emme ehtineet tehdä. Pian tulikin jo pimeää, joten hyppäsimme takaisin autoon peläten, että joutuisimme ajamaan saman kiemurtelevan vuoristoreitin takaisin pilkkopimeässä.
Itseasiassa se oli vielä pimeämpi mitä odotin. Jouduin käyttämään koko matkan pitkiä valoja ja väistelemään tietä ylittäviä vuohia. 

Kun vihdoin saavuimme hotellin pihaan Kriselda oksensi. Ajotaidoillanihan ei ole osuutta asiaan, vaan kyseessä oli kiemurasta tiestä aiheutuva matkapahoinvointitila 😀

 

 

Kenellä muulla soi päässä repeatilla ”löikö Mörkö sisään?”
Istun toimistolla enkä saa mitään järkevää aikaiseksi. Huomaan selailevani meilien sijaan somea ja niitä lukuisia kuvia Mörkö-muumimukeista, sekä uutisjuttuja Havis Amandan viimeöisistä tapahtumista.

 

Työjuttujen sijaan mietin mm. Näitä asioita:

• Antaakohan joku nyt oikeasti lapselleen nimeksi Mörkö?

• Jos antaa, olisiko hauska idea pitää kastajaiset leikkimielisesti Havis Amanda -patsaalla?

• Miksi jollain oli eilen suihkulähteessä mikro mukana?

• Miksi koko torikansa huusi yhteen ääneen ”mikro, mikro, mikro?”

• Kuinkakohan paljon prosentuaalisesti Arabian Mörkömukin myynti kasvoi viime yönä Arabian verkkokaupassa?

• Siskoni asuu Kanadassa ja lähetti eilen videon paikallisesta pubista, joka oli lähestulkoon tyhjä. Mikseivät Kanadalaiset seuraa yhtä intohimoisesti jääkiekon mm-kisoja?

• Kuinka nerokas idea oli joltain tulla eilen torille autosaunan kanssa?

• Ja ottaa uimapatja mukaan suihkulähteeseen?

• Miten kaikille tuli yllättäen erikoisia kiipeilytaitoja ja oli ihan normaalia hengailla liikennevalotolpassa?

• Miksi tällaisen suuren voitonjuhlan huumassa on ylipäätänsä aina niin paljon kiipeilyä ja alastomuutta?

• Millä tuurilla (tai ennustajanlahjoilla) veikattiin Kiran kanssa tulokseksi juurikin tuo 3-1? Voitin tulosvedosta myös hurjat 18 euroa.

 

 

Olin itsekin eilen siellä. Pyrkimässä läpi tungoksen suihkulähteelle. Jotenkin kummasti tuli pakonomainen tarve päästä koskettamaan tuota pyhää vettä, eli siis kaljatölkeissä ja ihmisissä lilluvaa suihkulähdettä. Emme päässeet mitenkään tungoksen läpi, mutta eipä sillä väliä, nimittäin tunnelma oli aivan katossa. Yläfemmoja heitettiin vastaantulevien kanssa, ihmiset kiipeilivät kaikkialle. Sporapysäkkien katolta, nosturihin ja lyhtypylväistä patsaisiin. Jopa raviontola Kappelin katto oli niin täynnä porukkaa, että se näytti ihan muurhaiskeolta.
Kansa lauloin yhteen ääneen milloin Mörköä, mikroa, maammelaulua tai kiekkolauluja. Autot tööttäili, Suomen liput liehui ja koko kansa riehui yhdessä spontaanissa torijuhlassa. Vai pitäisikö sanoa Mörkömaniassa. 

Olihan tuo nyt hauskaa. Olen pienestä pitäen tykännyt katsoa jääkiekon mm-kisoja ja kyllä tuo eilinen aikamoista herkkua.

 

 

 

Oliko teillä eilen millaisia voitonjuhlia? 😍

 

Hei hyvät ystävät, melkein unohdin!

Meillä on ylihuomenna Uudenmaankadun Sushibarissa kirppis klo 12-16

Tässä kesää varten kaappeja siivoillessa on tullut kerättyä pois ennätysmäärä vähemmälle käytölle jääneitä vaatteita. Osan olen olekin jo myynyt storyn puolella, tai itsepalvelukirppiksillä, mutta paljon kivoja juttuja etsisi vielä uutta kotia.

Vaatteiden myyntipaikkana toimii tosiaan Sushibar & Wine -ravintola  uudenmaankatu 15. Tapahtuman Facebook eventiin pääset TÄSTÄ.

Luvassa rentoa kirppishoppailua, mimosaa, mansikoita ja dj soittamassa musiikkia taustalla.
Mukana meitä on myymässä superporukka: Kriselda, Jekku Berglund, Kira Kosonen, Annika & Sara Ollila, sekä minä.

Toivottavasti nähdään siellä 🙂 

 

 

Outfit: KappaAhl
Bag: Chanel
Photos: Mona Salminen

Tags: