Kello on kaksi sunnuntaina. Istun laiturinnokassa kirjan ja kahden litran hernepussin kanssa. Olen lainannut mökiltä löytynyttä paksua aurinkorasvaa ja maistan sen sormissani kaapiessani herneitä palosta. Tämä ärsyttää minua, ovathan herneet vasta toisia kesän hyviä herneitä. Isoja ja makeita. Havahdun nopeasti omiin ajatuksiini ja irvistän typeryydelleni. Onko oikeasti niin, että sillä hetkellä tämä tuntuu olevan tuon sunnuntaipäiväni ainut ongelma. Se että herneissä maistuu aurinkorasva?
Vaihdan tekniikkaa ja alan syödä herneitä suoraan hampailla. Samalla tajuan, että olen kai vihdoin saavuttanut sen lomatilan mitä olen havitellut viikkotolkulla. On niin rentoutunut olo, että ei oikein osaa ajatella mitään oikeita ongelmia. 

 

 

Pitkä kesälomani alkaa lähestyä loppuaan. Tällä hetkellä istun toimistolla. Kaksi palaveria takana ja iso kirjanpito-mörkö odottaa pöydällä pelottavana kuittikasana.
Kesä on ollut oli ihana. Erilainen mitä luulin sen olevan – luulin sen olevan täynnä loikoilua ja rentoutumista, mutta kuten yllämainituista sanoista voi huomata, pääni tuntui pääsevän lomalle vasta viime viikonloppuna. Onhan tässä sittenkin ollut kaikenlaista. 

Huomaan ajattelevani, että onneksi kesää on vielä jäljellä. Haluan käydä ulkoilmaelokuvissa, haluan ratsastaa maastossa, pyöräillä Porvooseen ja tanssia ehkä yhden extempore -illan ystävieni kanssa terassilla. Haluan vielä pitää aurinkorasvaisin kynsin ja herneeltä maistuvin hampain kiinni kesälomastani, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä kaikesta lomailusta mitä olen saanut jo kokea. Olenko hemmotellut itseni oikeasti luulemaan, että joka kesä pitäisi olla oikeutettu tekemään ihan kaikkea?

 

Tags:

 

Olen nukkunut kolme päivää miltei yhtäjaksoisesti. Autossa, sohvalla, sängyssä, kasvohoidossa – kuukahdellut kuin käkikello vailla paristoja.
Ystävieni ison hääviikonlopun ja Hangossa kolmen päivän juhlimisen aikana, ehti kertyä univelkaa niin paljon, että jos unellani olisi velkakirja, ei siinä olisi enää vapaita sivuja. Mutta se oli täysin sen arvoista.
Täysin sen arvoista.

Voisinpa elää tuon viikonlopun uudelleen. Kaikki ne naurut, tanssit, herkät hetket ja hullunkurisen hauskat tapahtumat. Erityisesti ne, kun ystävä ottaa artistilta mikin ja vetää täysiä oman soolon – kuin olisi megaluokan ammattilaulaja ja koko juhlakansa villiintyy huutamaan innoissaan haavi auki, että mitä hittoa.
Näissä häissä meni kaikki täysin nappiin, nuppiin ja yli odotusten. Jokainen hetki oli maaginen, tunnelma katossa, sääkin suosi, eikä edes meidän morsiusneitojen puheessa tullut änkytettyä pala kurkussa.
Osasyy häiden jälkeiseen väsymykseen taisikin olla tuo morsiusneitojen tehtävien jännittäminen. Vaikka nautinkin äärimmäisen paljon siitä, että sain kunnian seisoa ystäväni rinnalla tärkeänä päivänä ja morsian hemmotteli jokaisella aspektilla meitä kaasoja, olin vain asettanut itselleni hyvällä tavalla vähän liikaa suorituspaineita. Turhaan. Vaikka olisin ollut mukkelis makkelis pusikossa, ei se olisi edes haitannut morsianta. Niin chillisti tämä rautahermoinen neito (nykyinen rouva, heh) otti oman hääviikonloppunsa. Iso hunnun nosto hänelle siitä. Jokainen päivä olisin hänelle morsiusneito uudestaan jos voisin. 

Nyt on iso hymy kasvoilla kun katselen näitä kuvia. Kiitollinen ystävistä ja kokemuksista. (Ja siitä, että univelat alkaa vihdoin olla nyt kuitattuna). 

 

 

Me karataan nyt viikonlopuksi mökille, ja kun tulen takaisin aion pikkuhiljaa laskeutua täältä pumpulisesta lomatunnelmasta ja ottaa varovaisia askelia kohti töitä ja arkea. Kesää on vielä jäljellä, mutta pitäähän sitä vuokraakin maksella. En tiedä olenko koskaan ollut näin pitkään lomalla. Se on ollut ihanaa.

 

Kuvat: 1,5,7,8,11 @lottapolviander

 

Olen ollut järjestämässä polttareita vasta kaksi kertaa elämässäni, mutta jollain ihmeen tuurilla kaikki on mennyt molemmilla kerroilla mielestäni niin nappiin, että tässähän pitäisi alkaa pistää jonkinlaista polttaritoimistoa! Tai sitten pysyttelen vain näissä polttaritekstien kirjoittamisessa, nimittäin oikeasti polttareiden onnistumisen syynä on ollut morsiamen ystäväporukka ja heittäytyminen. Ihmisethän sen tunnelman tekee, oli kuinka prameat puitteet tahansa. Illasta jää parhaat muistot kun juhlakansa on menossa täysillä mukana ja mehän muutama viikko sitten mentiin, kovaa ja korkealta.
Tässä postauksessa muutamia kohokohtia.

 

Yllättäminen
Morsian luuli menevänsä aamu-uinnille, mutta saikin autoa tallista ulos ajaessaan kolme naamarilla ja kuohuavalla skumppapullolla varustettua ystäväänsä hyppäämään porttikongiin auton esteeksi. Skumppa kuohui tuulilasiin ja morsiamen ilme oli täynnä yllätyksen ja kauhunsekaisia tunteita.
Tässä kohtaa jännitin ehkä eniten. Mitä jos morsiamen auto ei olekaan tallissa, mitä jos hän säikähtää ja ajaa meidän päälle? Parastahan oli seistä siinä kadulla kahdeksalta torstaiaamuna skumppa kainalossa ja naamari naamassa. Ohi kulkevat raksamiehet huutelivat että on tainnut tytöillä juhlat vähän venähtää, menkää nukkumaan. 

Hyppäsimme myös tietenkin ensin väärän auton eteen ja olimme poksauttaa kuohuvan jonkun keski-ikäisen mieskuskin tuulilasiin. Hän katsoi meitä päätään pudistellen ja ajoi pois – luultavasti miettien, että pitäisikö muuttaa kokonaan himputtiin tästä talosta. 

Viinimaistelu
Yllättämisen jälkeen morsian pakkasi, sai hotelliaamupalan, sekä meikit & hiukset kuntoon, jonka jälkeen lähdimme viinimaisteluun. Järkeilimme, että morsian olisi hyvä saada juhlatunnelmaan ennen kuin juhlat pamahtavat käyntiin jättiporukalla. Oli myös ihanaa ottaa sellainen rauhallinen hetki keskenämme ennen juhlien alkua.
Meille viinimaistelun piti eräs tuttumme, mutta katsoimme, että mm. St. George hotellissa on saatavilla kivan kuuloista viinimaistelua.

Partybus
Muut vieraat odottelivat bussissa kun savuimme. Olimme ohjeistaneet vieraita laittamaan tunnelman ja musat kattoon. Kaikki saivat myös kylmät snapsit ennen lähtöä ja automatka meni hujauksessa nauraessa ja lauleskellessa.

Puhelin pois
Otimme morsiamelta puhelimen pois koko viikonlopuksi ja vähän jännitimme mitä mieltä hän on asiasta. Turhaan, oli kuulemma parasta koko viikonlopussa kun sai olla ilman puhelinta ja keskittyä vieraisiin ja nauttimaan jokaisesta sekunnista.

Villa
Olimme vuokranneet Villa Stenbergin  yhdeksi yöksi. Meitä oli jopa 26 yöpyjää, joten tämä oli melkein ainoita villoja joita löysin mihin me kaikki mahduimme. Upeat tilat, piha ja palju. Myös hyvin varusteltu keittiö toimi kattamaan isommankin porukan.

Korttipakka & pilli
Viikonlopun viihdyttäjänä toimi morsiamen ja sulhasen kuvilla kustomoitu korttipakka. Tilasin sen täältä.
Jokaiseen korttiin oltiin kirjoitettu eri tehtäviä. Osa oli morsiamelle, osa vieraille. Nostimme aina yhden kortin tunnin välein ja puhalsimme sitä enne pilliin, jotta kaikki osasivat korttipakan ääreen kokoontua. Jokerikortit sai säästää ja niiden avulla morsian sai antaa itselleen epämieluisan tehtävän jollekin vieraista. Keksimme kaikki pakan tehtävät itse ja siellä oli kaikkea pilapuheluista, shottikortteihin. 

Private chef
Koska meitä oli niin paljon, päätimme palkata apukäsiä ruokapuolella. Kokki oli vielä mennyt villalle valmistelemaan ruokia etukäteen ja me pääsimme miltei heti valmiiseen pöytään.
Meillä oli tutun suosittelema kokkikaveri apuna, joka ei tietääkseni tee tällaisia keikkoja normaalisti, mutta katsoin, että netistä löytyy paljon vaihtoehtoja.
Oma kokki oli meistä jokaisen pennin arvoinen, ruoka oli mielettömän hyvää ja saimme itse keskittyä kokkailun sijaan juhlimiseen ja seurusteluun.

Strippari
Tämän suhteen olimme hieman skeptisiä, mutta herranjumala miten paljon me nauroimme stripparin vetäessä showta. Upea ammattitaito ja heittäytyminen esiintyjällä. Halusimmekin enemmän showta, ei niinkään eroottista tanssia 🙂
Olin pyytänyt palomiesasua ja kekkasimme laittaa villan kajareista youtubesta löytämämme aidon kuuloisen ”fire alarm” äänen päälle ennen esiintyjän tuloa. Morsian oli biisin soidessa juuri vessassa ja strippari kävikin sitten kolkuttamassa ovea ja pyysi morsianta pihalle odottamaan ”palohälytyksen sammumista”. 

 


Veneily

Seuraavana päivänä teimme villalla morsiusneitojen kanssa vieraille brunssin ennen kaupunkiin lähtöä. Kaikki saivat käydä kotonaan freesautumassa ja seuraava tapaaminen oli Iso Vasikkasaaressa. Me menimme saaareen tutun veneellä, jonne olime ostaneet kuohuvaa ja juustoja. Morsian sai taas pienen hengähdystuon ennen isoja juhlia. 

Gula Villan
En ole ollut ennen ollut täällä, mutta todella symppis paikka, joka toimi täydellisesti meidän kakkospäivän levottomalle huutonaurulle. Saimme olla omassa huoneessa pelaamassa korttipelejämme (pakka tietty kulki mukana seuraavanakin päivänä). Ruoka oli hyvää ja miljöö sopivan rento.

Privalautta
Koska meitä oli niin monta, tuli normi lauttalippua vain hieman kalliimmaksi vuokrata privalautta takaisin Helsinkiin. Lautalla oli kiska mistä sai ostaa juomia ja lauttamatkan ajan olimme järjestäneet erilaista ohjelmaa.
Lautta vuokrattiin JT-Lines kautta.

Terassikierros
Lautta vei meidät lähelle Löylyä ja siitä alkoikin meidän terassikierros. Näin isolle porukalle oli järkevämpää varata pöydät ja juomat etukäteen – mikä myös teki illasta sujuvamman ja piti vieraat yhdessä, kun ei tarvinnut jonottaa hakemaan juomia. Löylystä menimme Holidayhin ja enpä olisi voinut parempiä päätösbileitä polttareille keksiä. Täällä meininki oli aivan katossa ja likitulkoon koko meidän porukka tanssi pöydillä ja irrotteli ihan kunnolla. Oli ihanaa nähdä morsiamen tanssivan ja nauttivan täysiä.

Hotelli
Holidaysta kömmimme morsiusneitojen ja morsiamen kanssa St. George hotelliin, jonka spasta olimme vielä seuraavana päivänä varanneet morsiamelle vielä virkistävän kasvohoidon. Tämän jälkeen hän sai ryömiä kotiinsa parantelemaan haavojaan. 

Whatsapp-ryhmä
Meillä oli kaikkien vieraiden kesken oma whatsapp-ryhmä, joka myös hauskuutti meitä koko viikonlopun. Sinne ilmestyi mitä koomisimpia videoita ja kuvia ja oli myös kätevän infotyökalun lisäksi omalla tavallaan hauska tunnelman nostattaja. 

 

 

Tags: