Saanen piilottaa todellisen minäni hetkeksi itämaisen koristeelliseen seinään, auringonpaisteeseen ja röyhelöhameeseen?
Todellisuudessa kun istun kiukkuisena mörököllinä pimeässä huoneessa ja yritän taistella itse itseni kanssa. Pliis sanokaa että siellä on muitakin joilla ottaa ertityisen koville pimeän marraskuun ja pms-oireiden kombinaatio? Tuntuu, että on harvinaisen hankala hallita nyt tämän hormonimielen oikkuja ja tuntuu myös, että valitan joka kuukausi vain enemmän ja enemmän tästä samasta asiasta. Miten ihmisellä jolla ei ennen ollut mitään pms-oireita on nyt kokonainen armeija piruja tuossa olalla vetämässä raivareita.

 

Esimerkiksi:

1. Poikaystäväni yritti nostaa minua ylös sängystä, mutta kolautti vahingossa polvensa naamaani. Olin jo puoliksi ylhäällä, mutta tottakai pienikin kolaus oli nyt riittävä syy heittäytymään teatraalisesti päätä pidellen takaisin peittojen keskelle. Taisin huutaa perään vielä, että en nouse täältä ikinä, ennen kun vedin kaksi peittoa ja kasan tyynyjä päälleni muuriksi suojaamaan itseäni ulkomaailmalta.
(Normaalissa mielentilassa olisin nauranut asialle, tai itseasiassa tuota ei olisi koskaan tapahtunut koska olisin ollut ennen poikaystävääni jo keittiössä keittämässä kahvia täysin hyväntuulisena).

2. Olin menossa salille purkamaan kiukkuani ja luin samalla sähköposteja. Yksi pieni aikataulumuutos ja otin heti täyskäännöksen kohti kotia. Ei minulla ole aikaa nyt mitään urheilla, mietin vaikka aikaa olisi ollut kuinka paljon. Tömistelin raput ylös kotiimme niin tarmokkaalla temmolla, että kuulostin lähinnä porrastreenejä tekevältä norsulaumalta. Heitin tavarat eteiseen ja  teki mieli heittäytyä itsekin lattialle niiden mukana ja nieleskellä itkua.
(Normaalissa mielentilassa olisin käynyt salilla ja tehnyt muitta mutkitta työt sitten treenien jälkeen kotona. Ilman mitään ongelmia. Aikataulumuutokset on arkipäivää näissä hommissa).

3. Tein ruokaa ja sain (jälleen kerran) erityisherkän palohälyttimemme piippaamaan kun falafelit vähän kärtsäsivät pannulla. Olin juuri irrottamassa granaattiomenan siemeniä kädet kauttaaltaan punaisina ja raivostuin niin paljon, että heitin granaattiomenen tiskialtaaseen ja kauhan kohti palohälytintä ja kattoa.
(Normaalissa mielentilassa olisin noussut rutiinomaisesti tuolille ja huilutellut muovista leikkuulautaa palohälyttimen alla, niin että savu hälventyisi ja palohälytin lakkaisi piippaamasta).

 

 

Haha 😀 Ja nämä ovat siis ihan perus arkea. Auta armias jos jokin olisi nyt oikeasti vialla, millaista taikapulveria sitä pitäisi nauttia, ettei olisi hakkaamassa päätään seinään ihan pahimman uhmaikäisen ja Luciferin sekoituksena? 

Vaiko onko se niin, että annan pms-oireille niin paljon valtaa juurikin siksi että kaikki on tosi hyvin? Ei ole mitään oikeita ongelmia etusijalla? Ota nyt sitten selvää tästä naisten iki-ihanasta hormonitoiminnasta. Latasin nyt varmuuden vuoksi joku sata eri apllikaatiota jotka näyttävät minulle pms-oirelaskurilla että milloin kannataa vuorata itsensä pumpuliin ja koko maailmalta jatkossa piiloutua. 

 

 

Blouse – Lindex
Skirt – Zara
Shoes – Hermes
Bag – Gucci
Sunglasses – Gucci
Photos: Hanna Väyrynen

 

Tätä kirjoittaessani istun Fredrikinkadun kahvilassa missä kahvi on aivan luokattoman kallista, mutta niin samperin hyvää, että sallin satunnaisesti (okei, tosi harvoin) heidän ryövätä lompakostani viisi euroa cappuccinosta. Yritän nauttia sen niin hartaasti ja hitaasti kun voin. Usein kahvi ehtii jäähtyä ja sitten vituttaa. Viisi euroa ja pohjat juodaan kylmänä. Oma vika.

Silmiin särkee kun tuijotan tietokoneen ruutua. Yritän keksiä juttua yhteistyökamppikseen. En keksi, joten kirjoitan tätä. Tekstiä vailla mitään pointtia. Joskus se auttaa, mutta nyt silmät häiritsevät liikaa. Kävin silmälääkärissä muutaman kuukausi sitten testeissä ja tuomio oli ennalta-arvattavissa. Liikaa päätetyötä, liikaa ruudun tuijottelua. Töitä tehdessä pitäisi käyttää laseja, mutta ne ovat toimistolla ja niistä tulee paha olo. 

Muhkea villapaitani haisee ihan rasvalta. Ärsyttää koska tiedän, että sitä pitää tuulettaa päiväkausia kunnes saan hajun pois. Tiedän tämän kokemuksesta, nimittäin haju tuli Uudenmaankadun YsiBarista, missä kävimme poikaystäväni kanssa tänään lounaalla ja saan sieltä samaisen hajun vaatteisiin joka kerta. Ruoka on hyvää, mutta ilmanvaihto paikassa on aivan hanurista.

Poikaystävälläni on tänään synttärit, on maanantai eikä hän halua tehdä mitään erikoista, joten käymme vain illalla syömässä. Aikomuksena on tosin vielä yrittää houkutella häntä innostumaan escape roomista.
Milloin minusta tuli ihminen, joka koukuttui pakohuonepelihin? Olenko kohta larppaamassa jossain puistossa?

Annoin poikaystävälleni lahjaksi kumisaappaat ja dna-testin. Tiedän, erittäin romanttista. Onko minulla taas oma lehmä ojassa kun olen itse halunnut jo pitkään tehdä tuon My Heritage testin, jossa DNA-testit lupaavat tietoa esi-isien alkuperästä satojen vuosien päähän. Nyt kun oli mahdollisuus tehdä omanikin tässä vähän niinkuin samalla. Kaksi testiä oli vielä tarjouksessa, joten pitihän tähän tarttua.
Kumisaappaat olivat sentään poikaystävän omalla toivomuslistalla. 

Ja ennen kun mietitte siellä, että olen surkea tyttöystävä. Kaavin heti aamusta dna:ta poikaystävä raukan sisäposkista, puen hänet kumppareihin ja pakotan pakohuonepeleihin, niin saanen puolustaustua. Tein sentään yhden romanttisen asian, nimittäin kirjoitin korttiin ikävuosien verran asioita mitä hänessä rakastan. Reilu kolmekymmentä hyvää piirrettä oli niin helppo keksiä, että samaisen kortin kirjoittaminen ei tuota mitään ongelmia sitten kun hän joskus täyttää vaikka 60-vuotta. Toisin sanoen seurustelen mielestäni erittäin kivan tyypin kanssa. 

 

 

Mutta ei mulla muuta. Kylmä kahvi on juotu nyt loppuun ja paita alkaa totisesti tarvitsemaan sitä tuuletusta, joten minä laitan hetkeksi läppärin (ja silmät) kiinni. Parempi yrittää vähän myöhemmin ideoida sitä yhteistyöpostausta. 

Kivaa maanantaita.

 

 

Knit set – Nelly
Shoes – Acne (here*)
Coat – SAND
Bag – Celine
Photos: Kira Kosonen

*sisältää mainoslinkin*

 

Onko liian aikaista alkaa jo sisustaa kotia joulukoristeilla? Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän minusta kuoriutuu jouluihminen ja kappas vaan kun löysin itseni tänä vuonna jo marraskuun alussa selailemassa Pinterestistä kattausinspiraatiota (ja vähän myös kaikkea muuta).

Näitä asioita mietin meille: Valkoinen pellavapöytäliina, tai pelkkä pöydän puupinta. Kattauksessa roosaa, harmaata, havuja. Ehkä kultaa tai kuparia. Lahjapaperit yksivärisiä – valkoisia ja ruskeita. Niissä kultaista nauhaa ja koristeoksa. Kuusen tilalla pelkkiä yksittäisiä havunoksia korissa tai minikuusi jakkaralla.  Eukalyptuksenoksia maljakossa, kynttilöitä, muutama lyhty ja pienet jouluvalot tuikkimassa jossain – kunhan keksin niille paikan.

Tykkään minimalistista joulusta ja olenkin koristellut meidän kodin jo muutaman vuoden ajan vain pienillä jouluisilla yksityiskohdilla. Tottakai lapsuuden koristeelliset joulut olivat myös ihania, mutta omassa kodissa tuntuu tämä hillitympi joulu itselle paremmalta 🙂 

 

Mites te? Olette sitä joulutyyppiä joka haluavaa mukeat kuuset, eriväriset koristeet ja jouluvalot joka ikkunaan vai rauhoittuuko joulumieli hieman hillitymmin koristellussa joulukodissa?

 

Kuvat: Pinterest