Archives
 

07 touko 2020

Posted at 20:13h in ASIA by
15 Likes

Gravity Bali Uluwatu
maaliskuu 2020

 

 

Tiedän, reissujutut ei tunnu kovin relevanteilta postausaiheilta juuri nyt. Itseasiassa ne tuntuvat utopistisilta. Ihan kuin nämäkin kuvat olisivat jostain vanhasta matkailukirjasta – sellaisesta Folke West aikaisesta! Ei todellakaan paikasta jossa vilvoittelin ruskettuneita sääriäni uima-altaassa valkohapsuisen aurinkovarjon alla, alle kaksi kuukautta sitten!

Mutta! Koska reissukuvia ei tulla näkemään luultavasti pitkään aikaan täällä blogissa, niin miksi en tuuttaisi ulos tätä jo olemassa olevaa mutta arkistossa käyttämöttömänä lojuvaa aurinkoista materiaalia? Ne saavat minut haaveilevalle tuulelle ja sehän on vain hyvä asia.

 

 

 

Kuvat ovat Gravity nimisestä hotellista. Hotellista jonka nimi voisi olla mielestäni osuvammin Finnity. Sen verran paljon siellä vilisi suomalaisia. Istuimme ensimmäisenä aamuna aamupalalle ja siellä oli samassa tilassa kahdeksan ihmistä. Joka ikinen heistä oli suomalainen. Toisilleen tuntematon, mutta hassusti löytänyt tiensä syömään pannaria pikkuriikkisen boutique-hotellin aamiasipöytään Balille – toiselle puolelle maapalloa.
Suomalaiseen henkeen kuuluen tunnelma oli hieman jäykähkö, jokainen koitti olla puhumatta ääneen, ettei paljastaisi toiselle olevansa kotoisin samasta maasta.

Hassua ajatella tuota tilannetta nyt. Uskon nimittäin, että jokainen meistä pitäisi ajatuksesta istua hotellin aamupalapöydässä vaikka siinä olisi vierivieritysten sata suomalaista turistia. Kuhan saisi edes istua jonkun ihmisen kanssa.

 

 

Gravityn suomalaiseen asiakaskuntaan uskon olleen syypäänä muutamat somehenkilöt, jotka ovat jokseenkin ahkeraan postanneet houkuttelevia kuvia valkoisista portaista, turkooseista altaista ja boheemista ulkosuihkusta. Itsehän etunenässä juurikin näiden somekuvien uhrina kävelin suoraan Gravityn respaan kuin hypnotisoituna. Enkä siis sano tätä pahalla – hieman huvittuneena kyllä, mutta hotellihan oli aivan ihana! Juuri sitä mitä odotinkin, ja vaikka siellä oli sattumoisin muutama suomineito- ja herra kanssani pulikoimassa samaisessa altaassa, niin mitäpä tuosta. Sehän on vain hauska sattuma.

Kaikista Balin hotelleista missä oltiin, niin tänne voisin tulla mieluisasti uudestaan. Hotellin tunnelma, sisustus, henkilökunta – kaikki toimi ja täällä oli ihana olla. Omistaja tuli juttelemaan, baarimikko pelasi meidän kanssa Yatzya (selvisi myöhemmin, että Arttu Mustonen ja Sabina Särkkä olivat pari kuukautta aiemmin lahjoittaneet hänelle oman Yatzynsa ja se oli kuulemma hänen vaimonsa lempipeli, jota he pelaavat aina yhdessä samalla kun katsovat auringonlaskua). Hotelli oli myös todella eco friendly ja allasbaarista sai isosta tonikasta ilmaiseksi pitaijalla liilaksi värjättyä raikasta makuvettä, jota tuli kuumina allaspäivinä tankattua litrakaupalla.

Ainut miinus, oli suppea aamupalavalikoima, mutta sitä kompensoi niin moni muu plussa, että annettakoon tuo anteeksi. 

 

Me maksoimme huoneesta 1 yö 70€ (low season)

 

Tags:
Print page
15 Likes

09 huhti 2020

Posted at 12:03h in ASIA by
17 Likes

Toraja Bambu hotelli Bali Uluwatu maaliskuu 2020

 

Ensimmäisenä huomaan simpukat, niitä on kaikkialla. Peili on koristeltu simpukoilla, tuulikello on tehty simpukoista, altaan reunalla on simpukoita (joiden sisällä on simpukoita), ravintolassa aterimet tulevat simpukan kanssa, vessapaperirullan päällä on simpukka ja jopa kylpyhuoneen kuorintavoidepurkin sisällä on simpukka.

Seuraavaksi huomaan että ihan kaikki on tehty bambusta ja että bambu ei ole rakennusmateriaalina äänieristävä, ei sitten ollenkaan. Meidän kaksikerroksisen bambutalon alakerrasta kuului niin hyvin äitini ääni, että pystyimme jutella ihan normaalisti seinien läpi. Kuulin myös mitä naapurit viereisessä bambutalossa puhuivat.
Ja niin naapurit kuulivat myös meidät. 

Varsinkin ensimmäisenä iltana, kun istuimme ravintolan hotellissa ja hölötimme suut vaahdoten ties mitä perhesalaisuuksia. Olimme hotellin pienen ravintolan ainoat asiakkaat, eikä muita hotellin vieraita näkynyt mailla halmeilla. Kunnes tottakai ihan vierestämme laskeutuu natisevia bambuportaita pitkin kaksi tyttöä. Emme olleet tajunneet, että yläpuolellamme on lisää huoneita. En ollut edes tajunnut huomata koko portaikkoa, mutta jos jotain huomasin niin sen, että nämä kaksi tyttöä olivat suomalaisia. Sen huomasi heti heidän katseistaan ja myös sen, että he olivat joutuneet kuuntelemaan hölötystämme viimeiset kaksi tuntia.
Tytöt eivät sanoneet mitään, istuivat vain hiljaa viereisessä pöydässä, mutta olin asiasta niin varma, että vietin koko loppuillan hyssytellen perheeni äänenvoimakkuutta. He eivät tietenkään uskoneet minua, mutta kaksi päivää tämän jälkeen kuulin tyttöjen puhuvan selvää suomen kieltä altaalla.
Hah, olin ollut niin oikeassa. 

 


 

Toraja Bambu oli erikoinen boutique hotelli. Suloinen, maanläheinen ja täynnä yksityiskohtia. Ravintolassa oli mm. Pöytä, missä oli tuoretta aloe veraa ja veitsi. Lapussa luki, että leikkaa tästä pala ja levitä iholle jos olet palanut auringossa. Pöydällä oli myös enrgiakiviä, kristalleja ja joka päivä käsinkirjoitettuna säätietoja ja nousu- ja laskuvesiaikoja. Suloista.

Huoneissa oli myös minulle uusi tuttavuus ”room shop” -nurkkaus. Rekki josta löytyi saronkeja, lierihattuja ja rantakasseja. Jos jotain puuttui, niin siitä saisi ostettua.
Henkilökunta oli myös mitä sydämmellisintä ja ruoka hotellin pienessä ravintolassa todella hyvää. Ei mitään turhia kikkailua, vaan lyhyt lista hyviä annoksia. 

Hotellista löytyi myös pieni spa, (jossa emme tosin käyneet, koska hieroja oli kipeänä), sekä iso bambukatos, jossa vedettiin joogatunteja. Me otimme siskoni kanssa viimeisenä aamuna joogatunnin ja se oli ihana. Joogaaminen lempeässä auringonnousussa ja kukonlaulussa tuntui lähes maagiselta.

Silti, en tiedä menisinkö uudestaan. Tai siis jos nyt kysyttäisiin, niin singahtaisin sinne tottakai vaikka samantein – kyse ei ole siitä 🙂  Hotelli oli ihana ja hauska erilainen kokemus, se hurmasi erilaisilla yksityiskohdilla, mutta ei ollut silti sellainen ”ihan pakko päästä uudestaan” paikka. Ihan jo senkin takia, että Uluwatu on täynnä upeita pieniä boutique hotelleja, joita haluaa vielä koluta. Toraja Bambu oli myös n.15min kävelymatkan päässä kaikesta, eikä sinne saanut tilata paikallista uberiä, GoJekia, eli täällä pitäisi olla oma skootteri vuokrattuna. Lisäksi jos on herkkäuninen ja hotellin asukkaat tai naapuruston koirat ja kukot pitävät mekkalaa, niin korvatulpat on ihan pakolliset yöunien kannalta (nämä muuten olikin jo valmiina hotellihuoneessa tyynyn päällä pienessä pussukassa). Huoneisiin kuuluu siis ihan kaikki ympäristön äänet läpi, mutta onneksi meillä oli suht hiljaista ja täältä jäi pelkkiä hyviä muistoja. ♡

 

Me maksoimme kaksikerroksista bambutalosta joka majoitti neljä henkeä
72 euroa per yö (low season)
ja varasimme Bookingin kautta.

Tags:
Print page
17 Likes

09 loka 2018

Posted at 06:36h in ASIA by
11 Likes

 

Kauneimmista minulle. The Siam. Ehdottomasti. Jos minut olisi päästetty tänne pienenä temmeltämään, olisin piilloutunut banaanilehtipuskaan, enkä olisi koskaan suostunut pois. Siis katsokaa noita käytäviä, kasveja, suihkulähteitä! Kuin pieni taikametsä hotellin sisällä. 

Nyt aikuisena moinen käytös ei valitettavasti ollut mahdollista. Vaikka hotelliin piiloutuminen kävi kyllä mielessä. Sen sijaan koitin nauttia jokaisesta sekunnista, mitä saimme hotellissa kahden päivän aikana olla. Kiersin kaikki hotellin käytävät, ihastelin koriste-esineitä – niitä oli ihan joka puolella. Hotellin omistaja kuulemma kerää taidetta. Hypin sängyllä, otin kylpyjä, söin kuivattuja banaanilastuja huoneen sohvapöydältä. Tilasin aamiaisella vohveleita. Kävin hotellin jokaisessa kerroksessa, ja kirjastossa ja leffahuoneessa. Silittelin kasveja ja kokeilin vettä suihkulähteestä, ja toisesta, sekä kolmannesta. Ihan 5-vuotiaana olin tunkemassa joka paikkaan sormia.

Hotelli oli kallis. Tiesin, että en luultavasti tulisi ihan heti näkemään enää sitä, mutta jos tulisin, luultavasti hengailisin vain hotellilla. Nyt meillä oli niin paljon ohjelmaa, että ehdimme viettää vain aamut ja illat hotelli Siamissa. Tällainen miljööhän vaatii itselleen päivästä 24-tuntia! 

The Siam onkin täydellinen pakopaikka Bangkokissa. Hotelli ei sijaitse ihan keskustassa, vaan Chao Phraya joen vieressä historiallisella Dusit alueella. Lähellä kauniita temppeleitä ja palatseja. Hotellin omalta laiturilta lähtee myös private speedboat shuttle Bangkok’s Sathorn Central Pier laiturille. Matka kestää n. 25 ja on kätevä tapa päästä mitä kauneinta reittiä keskustaa ilman lisäkuluja. 

Mutta nyt. Annetaan kuvien kertoa enemmän tästä hotellista.

 

 

P.s kuulin huhua, että hotellilla on vakkariasikas jenkeistä. Herra, joka on yöpynyt The Siamissa 74 kertaa ja aina samassa huoneessa. Ei yhtään hullumpi valinta häneltä. 

P.p.s Kuulin myös huhua, että The Siamin spa on siitä erikoinen, että siellä on myös tatuointiartisti. Samaisella viikolla kun me yövyimme Siamissa, oli kokonainen perhe käynyt ottamassa itselleen samanlaisia tatuointeja. Eipä tuokaan yhtään hullummalta idealta kuulosta. 

Sanomattakin selvää, että tykkäsin The Siamista 😍

 

*Matka toteutettu yhteistyössä Tourism Authority of Thailand kanssa

Tags:
Print page
11 Likes