Herätyskello oli ajastettu soimaan klo 4.59, 5.00 ja 5.04
Aamulennot on pelottavia, sitä aina nukkumaan mennessä miettii, että mitä jos ei herääkään ja myöhästyy koko lennolta.

Eilen tosin heräsin kellooni jokseenkin dramaattisen unen vauhdittamana. Näin unta, että makasin muumiona arkussa – tottakai täysin liikuntakyvyttömänä ja pölyisesti muumioituneena, mutta heti kellon soitua sain voimani takaisin ja ihan jonkun supersankaribodarin lailla siteet vain katkeilivat ja lensivät pitkin arkkua kun meikäläinen nousi täysissä voimissaan haudasta.

Johtuiko sitten unesta vai matkainnosta, mutta täysin virkeänä kipaisin aamupesulle, puin päälleni ja hyppäsin kimppataksiin kohti Helsinki-Vantaata. Ei muuta kuin kohti Sveitsi Alppeja!
(Olemma matkassa Sveitsin matkailujärjestön ja Peak Performancen kanssa)

Lento Zurichiin kesti vajaa kolme tuntia. Lentokentältä otimme junan kohti Luzernia ja bussin Pilatus vuoren juurelle. Täältä gondolihissi vuoriravintolaan missä söimme hämmentävimmän lounaan vähään aikaan: pastaa, perunaa, sipulia ja omenahilloa! Kummallinen yhdistelmä, mutta tulipahan tankattua hiilareita niin, että jaksoi reilun tunnin ylöspäin vuorta haikata. Tuo metsähaikkaus oli ehkä itselleni päivän kohokohta. Ilma oli todella happirikas ja metsä ihanan hiljainen. Sää tosin oli harmaa ja kaunis vuori peittyi usvan taa, mutta oli siinäkin oma tunnelmansa.

 

 

Taivas lopulta repesi täysin siinä kohtaa kun saavuimme määränpäähämme köysipuistoon (tiedättekö niitä köysiratoja, mitkä menevät jossain puiden latvassa?) Siellä me silti flengailtiin litimärkinä ja kikateltiin jännäpissat housussa.

Täydellinen päivä päättyy 30 min jooga/pilatestunnilla ja kohta on aika mennä jo illalliselle. Veikkaan, että uni tulee hyvin tänä iltana 🙂

 

Toivottavasti sää on selkeytynyt yön aikana. Yövymme täällä ylhäällä vuorella Pilatus Kulm hotellissa, mutta paksun usvan takia ikkunoiden takaa näkyy lähinnä harmaata. Olisi ihana herätä aamulla ja nähdä kunnolla näitä maisemia.

 

Tags:

Follow my blog with Bloglovin

 

7 tyttöä, 4 aurinkoista päivää Espanjassa. Täällä kirjoittelee yksi väsynyt, mutta niin onnellinen tyttö, jonka mielestä tämä reissu ei olisi voinut yhtään paremmin onnistua. Olen jo muutamaan otteeseen alkanut itsekseni naureskelemaan ties missä kassajonossa kun tulee flashbackeja meidän viikonlopusta. Ihan parhaita muistoja.

Kameraa en kantanut kertaakaan mukana, mutta vilautetaan meidän matkaa vähän puhelimen kuvarullan kautta 🙂

  1. Kyllähän nyt kun kerran Espanjassa oltiin, niin piti käydä kurkkaamassa Zaran ja Mangon valikoima. Näitä Espanjalaisia jättiketjuja puolivahingossa tuettiin raahaamalla kassalle yllänäkyvä valkoinen mekko ja kesälaukku.
  2. Rantaravintolan salaatissa oli mangoa ja avokadoa. Ihana yhdistelmä! Pitää kokeilla myös kotona.
  3. Tiedättekö mikä outo drinkki on mielestäni ihan mielettömän hyvä? Bloody Mary. Ihan mummelina join niitä rannalla ja söin kylkeen monta kipollista oliiveja.
  4. ..minkä jälkeen päätin ottaa peräti kaksi rantahierontaa. Sanoin kymmeniä kertoja ääneen tytöille, että parempaa rantapäivää ei voisi olla.

  1. Puerto Banuksen kaunista rantakatua tutkailemassa. Täällä oli juuri ollut jotkut brittituristi-painoitteiset juhlat, enkä ehkä koskaan ole nähnyt niin paljon piukkoja uikkareita, stringejä ja peppuimplantteja.
  2. Tämän pikkulaukun perään tuli ennätysmäärä kyselyjä Instagramin puolella. Se on H&M:stä, mutta vissiin aika loppu jo varastosta. Löysin viime viikolla viimeisen kappaleen mallinuken olalta.
  3. Tarpeeksi palloja ja pilkkuja? Täydellisesti istuvat pallobikinit löytyi juuri ennen reissua Gina Tricotista.
  4. Malagan rantakatu. Näitä maisemia sai ihailla suoraan asuntomme parvekkeelta.

  1. Puistokävelyllä ruusupuutarhassa. (Pilkkumekko Ellos Joelle mallistoa).
  2. Malagan vanhakaupunki oli ihana. Olisipa ollut enemmän aikaa sitä tutkia, mutta me makoiltiin mieluummin lähes kaikki luppoaika rannalla.
  3. 102875 kertaa skool <3

 

  1. Nikki Beach ja sunnuntaibileet.
    Pähkäilin pitkään “uskallanko” laittaa tuota uikkaria. Tykkään paljon tuollaisista korkeista malleista, mutta en ole tottunut käyttämään sellaisia. Pelkoni tosin osoittautui hyvinkin turhaksi, nimittäin tuolla oli näkyi mitä paljastavimpia rantavaatteita ja meidän porukka oli lähes ylipukeutuneita muihin verrattuna 😀
  2. Tilasimme sunbedillemme jättimäisen sushiveneen, mistä jokainen rulla maistui lähes taivaalliselta. Vene oli hintava (niin kuin kaikki Nikki Beachilla), mutta onneksi summa oli seitsemän kesken jaettavissa.
  3. Lähes 10 tuntia tuli tuona päivänä Nikki Beachillä tanssittua ja juhlittua. Ehdottomasti yksi hauskimmista sunnuntaista.
  4. Mahtava loma ansaitsee osakseen ruhtinaallisen palkintogaalan. Viimeisellä illallisella leikkimielisesti keksittiin lomastamme erilaisia positiivisia kategorioita ja äänestimme kuka on loistanut eniten milläkin osa-alueella. Eniten pisteitä kaikista kategorioista saanut voitti upean Malaga-galaksi palkinnon (eli rihkamakaupasta ostetun kruunun).Kaikkea sitä keksii 😀 Kiitos tytöt huikeasta reissusta <3
Tags:

 

Eksyimme Nizzan vanhassakaupungissa pieneen tunnelmalliseen ravintolaan, missä laulava mummotarjoilija -ehkä myös kokki ja paikan omistaja? Nauratti meitä vitseillään ja kantoi pöytään mitä maukkaimpia etanoita, salaatteja, kana –ja kala-annoksia. Kaikissa näissä oli todella reilusti valkosipulia, mutta pahan hajuinen hengitys ei ollut mitenkään relevantti asia, kun oli tällaisia herkkuja tarjolla. Tilaamamme rosee oli haalean vaaleanpunaista ja niin hyvää, että minusta tuli rosen ylin ystävä sillä sekunnilla.

Jälkkäriksi haimme jäätelökioskista kinderjäätelöä mitä nuoleskelimme samalla kun talsimme mukulakivikatuja pienillä kujilla ja pysähdyimme kojuille haistelemaan laventelisaippuoita.
Matkan varrella kävi ilmi että olen syönyt koko elämäni jäätelöä väärin; pureskelemalla. Sandra ja Kira saivat hyvät naurut kun kerroin että tykkään pureskella jäätelöä. Heidän mielestään on vain yksi oikea tapa syödä jäätelöä ja se on niin, että jäätelön antaa sulaa suussa. 
Ei ihme, että vihloo, mutta mitä järkeä on syödä jos ei edes vähän saa pureskella? Tämä on myös syy minkä takia tikkarit ja mehujäät ovat mielestäni maailman turhauttavimpia 😀 Jos laitan suuhuni jotain haluan sitä myös purra. Onko kohtalotovereita?

 

Cannesissa puolestaan kävelimme petollista Croisette ostosktua ja söimme muutaman todella hyvä lounaan rannalla. Ei hullummin vietetty pikainen Ranskan Rivieraloma. Mistä tulikin mieleen, että miten ihmeessä olen onnistunut koko elämäni välttämään niinkin ihanan paikan kun Etelä-Ranska? Seikkailtu on ties missä maailman kolkissa, mutta tämän helmen ohi olen lennellyt ihan sumussa.
Kokemusta ei nytkään ehtinyt kertyä kuin muutama päivä, mutta kipinä palata takaisin on kova. Varsinkin pienet kylät Etelä-Ranskassa kiinnostavat. Voin vain kuvitella miten upea tunnelma niissä on kun olin jo tällä pikavisiitillä ihan sydänsilmäisenä emojina.

Tags: