BAMBUA, SIMPUKOITA JA SALAKUUNTELUA 09 huhti

Toraja Bambu hotelli Bali Uluwatu maaliskuu 2020

Ensimmäisenä huomaan simpukat, niitä on kaikkialla. Peili on koristeltu simpukoilla, tuulikello on tehty simpukoista, altaan reunalla on simpukoita (joiden sisällä on simpukoita), ravintolassa aterimet tulevat simpukan kanssa, vessapaperirullan päällä on simpukka ja jopa kylpyhuoneen kuorintavoidepurkin sisällä on simpukka.

Seuraavaksi huomaan että ihan kaikki on tehty bambusta ja että bambu ei ole rakennusmateriaalina äänieristävä, ei sitten ollenkaan. Meidän kaksikerroksisen bambutalon alakerrasta kuului niin hyvin äitini ääni, että pystyimme jutella ihan normaalisti seinien läpi. Kuulin myös mitä naapurit viereisessä bambutalossa puhuivat.
Ja niin naapurit kuulivat myös meidät. 

Varsinkin ensimmäisenä iltana, kun istuimme ravintolan hotellissa ja hölötimme suut vaahdoten ties mitä perhesalaisuuksia. Olimme hotellin pienen ravintolan ainoat asiakkaat, eikä muita hotellin vieraita näkynyt mailla halmeilla. Kunnes tottakai ihan vierestämme laskeutuu natisevia bambuportaita pitkin kaksi tyttöä. Emme olleet tajunneet, että yläpuolellamme on lisää huoneita. En ollut edes tajunnut huomata koko portaikkoa, mutta jos jotain huomasin niin sen, että nämä kaksi tyttöä olivat suomalaisia. Sen huomasi heti heidän katseistaan ja myös sen, että he olivat joutuneet kuuntelemaan hölötystämme viimeiset kaksi tuntia.
Tytöt eivät sanoneet mitään, istuivat vain hiljaa viereisessä pöydässä, mutta olin asiasta niin varma, että vietin koko loppuillan hyssytellen perheeni äänenvoimakkuutta. He eivät tietenkään uskoneet minua, mutta kaksi päivää tämän jälkeen kuulin tyttöjen puhuvan selvää suomen kieltä altaalla.
Hah, olin ollut niin oikeassa. 

Toraja Bambu oli erikoinen boutique hotelli. Suloinen, maanläheinen ja täynnä yksityiskohtia. Ravintolassa oli mm. Pöytä, missä oli tuoretta aloe veraa ja veitsi. Lapussa luki, että leikkaa tästä pala ja levitä iholle jos olet palanut auringossa. Pöydällä oli myös enrgiakiviä, kristalleja ja joka päivä käsinkirjoitettuna säätietoja ja nousu- ja laskuvesiaikoja. Suloista.

Huoneissa oli myös minulle uusi tuttavuus ”room shop” -nurkkaus. Rekki josta löytyi saronkeja, lierihattuja ja rantakasseja. Jos jotain puuttui, niin siitä saisi ostettua.
Henkilökunta oli myös mitä sydämmellisintä ja ruoka hotellin pienessä ravintolassa todella hyvää. Ei mitään turhia kikkailua, vaan lyhyt lista hyviä annoksia. 

Hotellista löytyi myös pieni spa, (jossa emme tosin käyneet, koska hieroja oli kipeänä), sekä iso bambukatos, jossa vedettiin joogatunteja. Me otimme siskoni kanssa viimeisenä aamuna joogatunnin ja se oli ihana. Joogaaminen lempeässä auringonnousussa ja kukonlaulussa tuntui lähes maagiselta.

Silti, en tiedä menisinkö uudestaan. Tai siis jos nyt kysyttäisiin, niin singahtaisin sinne tottakai vaikka samantein – kyse ei ole siitä 🙂  Hotelli oli ihana ja hauska erilainen kokemus, se hurmasi erilaisilla yksityiskohdilla, mutta ei ollut silti sellainen ”ihan pakko päästä uudestaan” paikka. Ihan jo senkin takia, että Uluwatu on täynnä upeita pieniä boutique hotelleja, joita haluaa vielä koluta. Toraja Bambu oli myös n.15min kävelymatkan päässä kaikesta, eikä sinne saanut tilata paikallista uberiä, GoJekia, eli täällä pitäisi olla oma skootteri vuokrattuna. Lisäksi jos on herkkäuninen ja hotellin asukkaat tai naapuruston koirat ja kukot pitävät mekkalaa, niin korvatulpat on ihan pakolliset yöunien kannalta (nämä muuten olikin jo valmiina hotellihuoneessa tyynyn päällä pienessä pussukassa). Huoneisiin kuuluu siis ihan kaikki ympäristön äänet läpi, mutta onneksi meillä oli suht hiljaista ja täältä jäi pelkkiä hyviä muistoja. ♡

Me maksoimme kaksikerroksista bambutalosta joka majoitti neljä henkeä
72 euroa per yö (low season)
ja varasimme Bookingin kautta.