Tai no junamatkat. Nimittäin Sveitsin matkalla vietettiin raiteiden päällä lukuisia tunteja. Eri junia, erilaisia maisemia. Milloin ikkunan takaa avautuu epätodellisen turkoosit järvimaisemat, tai sitten matkasit keskellä alppivuorien ympäröiviä laaksoja. Lehmät kelloineen laiduntavat kumpuilevilla niityillä ja totta kai värikkäitä kukkia oli ihan kaikkialla. Perhonenkin taisi lentää ohitse ja lempeä tuulenvire leijaili junavaunuun raollaan olevasta ikkunasta.

Tuijottelin kirkkaan sinisinä virtaavia puroja ja huusin innoissani koko vaunulle ääneen, että tuolla on taas vesiputouksia. Missä ihmeen satumaassa voi muutaman tunnin junamatkan aikana bongata lähietäisyydeltä lukuisia vesiputouksia? Ja miksi ei kukaan kertonut, että Sveitsi on täynnä vesiputouksia?
Olisin tullut aiemmin kylään.

 

 

Me matkustimme kuuden päivän Sveitsireissumme aikana junalla Zürichista Geneveen asti. Teimme välietappeja mm.. Luzernissa, Grindelwaldissa ja Interlakenissa.
Junia mahtui meidän reissuun monenlaisia. Kaupunkijunia, pikajunia ja itselleni täysin uusia tuttavuuksia – vuoristojunia!
Vuorijunat ovat kuin hitaita vuoristoratoja. Ylös alas mentiin niin jyrkkiä raiteita, että väkisinkin alkoi katseellaan hakea, että missä olikaan niitä hätäjarruja.
En pidä korkeista paikoista, mutta nämä matkat olivat ihania.

 

Mieleenpainuvimmat junamatkat Sveitsissä:

 

Pilatus Railway
Urin Alpeilla Pilatus vuorella sijaitsee maailman jyrkin rautatiekisko. Laskeuduimme tällä Pilatus vuoren huipulta alas paksun sumun läpi. Ja vaikka näkymät eivät sumun vuoksi olleet parhaimmat mahdolliset, olin silti ihan haltioitunut maisemista. Tämä juna tuprutteli läpi tiheän metsikön, tunneleiden, vuoren jyrkänteiden ja purojen.

 

Harder Kulm funicular
Interlakenissä sijaitsevan Harder Kulm vuoren Funikulaari eli kiskoköysirata oli lähestulkoon pystysuora. Matka kesti n.10 minuuttia ja koko tuon ajan tapitin silmät pyöreinä jyrkintä koskaan näkemääni raidetta. Kun pääsimme perille oli pelottavan jyrkkä matka kyllä sen arvoista. Harder Kulmin huipulla oli kaunista!

 

Jungfrau top of Europe train station
Interlakenista lähtevän Jungfraujochin jäätikköjuna matkaa kokonaan ylös asti Euroopan korkeimmalle, Top of Europen juna-asemalle (3454m)
Matkalla mennään pitkin niittyjä, vuorimaisemia ja tunneleita. Kannattaa ottaa ikkunapaikka 🙂

 

Myös matkat ihan tavallisella junalla läpi Sveitsin olivat ihania kokemuksia. Junat olivat siistejä, moderneja ja täsmällisiä. Isoista ikkunoista avautui (varsinkin vuorille päin mentäessä) niin ihania maisemia, että junassa aika kului kuin elokuvissa. Nenä kiinni lasissa ja silmät lautasina oli ainakin tämä matkaaja.

Lisää junalipuista ja hinnoista voi lukea Sbb:n sivuilta täältä.

 

 

Matkan tarjosi Sveitsin turistijärjestö

 

LUE MYÖS:
Terveiset Sveitsin Alpeilta
Upea Mountain Pilatus
Juna-asema Jungfrau vuoren huipulla
Geneven viinitiloilla

 

Vaikka juhannus näyttää saapuneen Suomeen sadepisaroiden saattelemana, tunnen silti pienen pistoksen sydämenpohjassa joka kerta kun näen Instastooreista ystävieni latovan mökillä grilliin juhannusherkkuja ja hyppivän viileään järveen kiljuen laiturilta.

Olen aina rakastanut Suomen juhannusta. Useimmiten se on kylmä ja kostea. Okei sää on lähes poikkeuksetta aina ihan hanurista, mutta kyllähän tuossa yöttömässä yössä on oma maaginen tunnelmansa.
En muista olisinko koskaan ollut juhannusta Suomesta poissa?

Täällä Kanadassa emme aio juhlia juhannusta. Itse asiassa olemme tänään juhlimassa siskoni ystävän entisen kollegan läksiäisiä. keskikesän juhlan kanssa näillä pippaloillahan on yhtä paljon yhteistä kun lumiukolla ja juhannuskokolla, mutta hei onpahan syytä skoolata 🙂

 

Lohduttaa myös, että täällä on sentään aurinkoista ja reippaasti yli 20 astetta.
Monia juhannuksia saan varmasti vielä Suomessa tulevaisuudessa juhlia, joten nyt otetaan kaikki irti Kanadasta.

Ihanaa juhannusta <3

 

Photos: Sara Vanninen / Switzerland
Dress – BikBok
Tags:

 

Minulla on kolme pahetta: suklaa, juustot ja viini.
Ja nyt olin maassa, missä suklaalevyjä syödään kuin leipää. (huom. Neljäs paheeni, eli leipä oli myös täällä erinomaista). Juustot ovat todella hyviä ja erilaisia juustoja on ihan jokaisessa paikassa tarjolla, mutta mites se viini? Hieman yllätyksekseni täällä on myös viinitiloja. Tunsin itseni jopa hieman tyhmäksi, tietty täällä on myös viinitiloja. Sveitsissä tuntuu olevan ihan kaikkea.

 

Tehän tiedätte, että r a k a s t a n viinitiloja. Köynnöksiä, tunnelmaa ja maisteluja, mutta arvatkaa mikä tekee viinitiloista vieläkin hauskemman?
Se, että sinne saa ajaa sähköpyörällä! En ole koskaan ennen ajanut sähköpyörää, mutta sellaisen osto on ollut jo pitkään harkinnassa, ja nyt viimeistään tuollainen on pakko saada. Jää enemmän aikaa nautiskeluun kun ei halutessaan tarvitse hikipäässä sitä jyrkintä ylämäkeä polkea. Sähköavustus avittaa sinua ja tuntuu lähes siltä kun sinulla olisi pyöräillessä supervoimia.

 

 

Viinitilapäivämme oli kaunis lämmin ilta. Pyöräilimme kaikki pyörävuokraamosta innosta kiljuen oppaan johdolla viinitiloille ensin asfaltilta hiekkateille, mistä lopulta kokonaan itse viinipeltoa pitkin. Olin niin hurmioissani, etten edes huomannut kuinka kännykkäni tippui pellolle takakoriin asettamastani laukusta. Lentokonetilassa uinuvan puhelimeni etsiminen jättimäisiltä pelloilta olisi ollut ihan nuppineulan hakua heinäsuovasta, joten luojan kiitos eräs oppaista oli nähnyt kännykkäni keskellä viinipellon kumpuilevaan nurmea ja ottanut sen talteen. Tämä päivä oli niin täydellinen, ettei kännykkä edes olisi voinut kadota. Se ei olisi sopinut kuvaan. Itse asiassa jos minulta kysytään mikä oli hauskimpia päiviä Sveitsissä se taisi olla juuri tämä viinitilapäivä. Vuoristomaisemia on vaikea päihittää, mutta en helpolla unohda sitä fiilistä miten ihana ja kiitollinen olo oli kaikesta kun vain rullailin eteenpäin tuona päivänä viinitilakylän kauniita katuja. Sellaisia hetkiä mitkä jää mieleen koska on vain niin hyvä olla.

 

Itse viinitilalla oli sitten viinimaistelu, sekä @cafecarneval loihtima kasvisillallinen. Puuvillaliinan päälle katettu kaunis kattaus ja kukkia täynnä oleva pöytä täyttyi sellaisista alkupalalankuista että meinasin (jälleen) kuolla onnesta. Kaikki mitä söin oli taivaallista ja koko pöytä hurrasi ääneen ja kiitteli vuolaasti koko reissun parhaimmasta ateriasta. Vuorilla ruoka oli ollut hieman lihapainoitteista, joten freessin kasvisruuan kaipuu oli kaikilla jo melkoisen kova. Viini oli myös todella hyvää ja tältä tilalta lähtikin 16 niin kylläistä ja onnellista tyyppiä pyöräilemään takaisin, että laulu vain raikasi kun jonossa poljettiin hämärtyvässä illassa ja seikkailtiin reilu tunnin matkan verran takaisin kaupunkiin ja kohti hotellia.

 



 

Täydellinen päivä sai minut vannomaan moneen kertaan, että minä ostan sähköpyörän ja muutan Geneveen viinitiloille. Totuus taitaa olla, että pitää tyytyä viinitilavierailuille, mutta sähköpyörä on hankittava. Ja sitä omaa sähköpyörää odotellessa on otettava tavaksi että sellaisen voisi ulkomailla useimmin vuokrata. Ihana tapa kokea ja kierrellä uusia kaupunkeja 🙂

 

 

Dress – Zara
Bag – & Other Stories
Shoes – Monki
Sunglasses – Gucci
Photos: Me & Kira Kosonen

 

*Matkan tarjosi Sveitsin matkailujärjestö