Viherkasvimyymälässä törmäsin sitruunapuuhun. Keltaiset isot ja kypsät sitrushedelmät roikkuivat hennon ja pienen puun oksilla kuin siihen salaa jälkikäteen liimattuina. Mietin että miten noin pieni puska voi tuottaa noin paljon hedelmää? Tuollaisenhan minä ostan heti! Laitan keittiöön ikkunalaudalle ja poimin joka aamu ihka oman sitruunan aamuvettäni maustamaan. Olen se tyttö, jolla kasvaa sitruunapuu kotona.
Kasvin mullassa sojottava tikku ja siihen kiinnitetty pieni infopläjäyslehtinen oli sitruuna-aamuistani eri mieltä. Itse asiassa olen varma, että koko sitruunapuu muiden puukavereidensa kanssa nauroi räkäisesti päin meikäläisen upeita sitruunahaaveita.
Luuleeko se tosiaan että tämä on niin helppoa – että elämä on vain valmiita sitruunahedelmiä ikkunalaudalla?

Ymmärsin, että sitruunapuu tarvitsee osakseen pölyttämistä, lannoitusta, valoa, lepoa.. Eli siis ymmärrystä, työtä ja huoltoa. Vähän niin kuin kaikki parhaat asiat elämässä ennen kun voi valmiin hedelmän poimia ja siitä nauttia.

 

 

 

 

Viime päivinä hedelmäsatoa ollaan työstetty seuraavissa asioissa:

 

Kunto. Se kun ei vaan kasva kotisohvalla tai Australiaa pitkinpoikin ajaessa ja hamppareita siinä ohessa nauttiessa. Pikku treenibreikki näkyi (siis oikein löi minua vasten kasvoja) kun kävin tänään Vitamin Wellin kutsumana testaamassa TFW:n uutta Stadi salia.
Meinasin kuolla. Siinä kun tutisevin jaloin yritin hyppiä viimeisiä burbeita, päätin että nyt voisi taas hieman ihan kunnolla tsempata treenien kanssa.

 

Mielenrauha. En ole koskaan ollut kummoinen stressaaja tai asioiden murehtia, mutta viime päivinä jokin on kiristänyt nuppia aikalailla ja uskokaa tai älkää, mutta hiukset (kirjaimellisesti) lähtee päästä tässä touhussa. Siinä vaiheessa kun pelkää, että kärsii stressipohjaisesta hiustenlähdöstä, niin on aika vähän muuttaa asioita (koska ei ihan vielä halua kaljua) eikä kukaan muu voi puolestasi painaa jotain nappulaa, että mielisi olisi siellä zen-tilassa. Ihan itse pitää tehdä töitä sen kanssa.

 

Raha. Sehän kasvaa puussa vielä vaikeammin kuin sitruuna ja juuri kun Australian jälkeen päätin että nyt säästetään asunto -ja matkakassaan oikein toden teolla, niin tietysti ensimmäisellä viikolla oli sakot kourassa, verolaskut tipahtaneet postiluukusta ja minä apteekissa hiusvitamiineihin ja ravinnelisiin tuhlaamassa. 
Päätin jättää auton talliin ja polkea kaikki matkat mitkä vain voin, syödä vähemmän ulkona ja ostaa vain pakollisia juttuja. 
Tilillä kun ei ole lottovoittoa, perintörahoja tai mitään muita ylläribonuksia. Kukaan muu ei puolestani ole niitä roposia sinne tienaamassa 🙂
 

 

 

 

Jumpsuit – GinaTricot
Sunglasses – RayBan

Photos: Kira Kosonen / Edit by me

 

Nyt on tullut niin paljon Australiapostauksia (ja vielä on muutama tulossa), että ajattelin tähän väliin näyttää hieman reaaliaikaisempia kuvia. Täällä kun ollaan jo viikko tarvottu hangessa, loskassa ja nyt kuralätäköissä. Pääsiäinen ja flunssa aiheutti pientä kompurointia, mutta nyt ollaan taas kunnolla kiinni arjessa.

 

Heräsin 7.30 ja söin aamupalaksi ruisleipää mustaleima-juustolla. Aina reissujen jälkeen on pakko saada ruispaloja. Niitä Vaasan ohut herkku versioita. Jos pitäisi syödä vain yhtä aamupalaa koko loppuelämän söisin luultavasti ruisleipiä eri juustoilla.

 

8.30 – 11.45 Hoidin muutamia juoksevia asioita, minkä jälkeen istuskelin lounaaseen asti toimistolla työstäen yhteistyöprokkista.
Meidän toimistohuoneessa on varmaan ennätysmäärä noita tekotaljoja. Menee ihan taljatarhasta koko paikka.

 

Klo 12.00 Busnelin pr-lounas Hotel Havenissa. Tykkään tästä pienestä laadukkaasta ranskalaissyntyisestä brändistä (päälläni oleva bleiserini on Busnelilta) ja oli kiva kuulla enemmän tarinaa merkin takaa. Tiesittekö, että heillä on vain yksi pieni tehdas Ranskassa ja vain muutama ihminen työskentelemässä koko brändin takana?

Lounas oli ihana, mutta ikkunan takaa sää koreili sen näköisenä kuin koko Helsinki olisi kylpenyt jossain Lonkerossa (siis siinä juomassa). Niin harmaata.

 

Klo 14.00 Kipaisin kotona. Vastailin meileihin ja tein raportteja vaikka ajatus harhaili koko ajan jossakin todella tärkeässä, kuten siinä, että pitäisikö ostaa vielä enemmän kotiin viherkasveja. Poikaystäväni mielestä me asutaan jo viidakossa.

 

 

Klo 15.30 KappAhlin tilaisuus ravintola Kotossa. Big in Japan mallisto rantautui eilen Helsingin Forumin liikkeeseen ja teeman mukaisesti sitä juhlistettiin japanilaisella teeseremonialla. Opin, että olen vispannut matchajauhetta aina väärin sillä ihmeellisellä vispiläbambulla.

 

Klo 17.00 Takaisin kotona, missä aloitin tekemään hieman tätä postausta ja mietin kuvia läpikäydessä, että pitäisikö jo ostaa uusi kännykkä – ihan vain jo kameran takia. Miksi iPhonet ovat niin pirun kalliita ja millä ihmeen järjellä niissä uusimmissa malleissa pitää olla lataus/kuuloke/aux-piuha-adapteripalikka? Tekisi mieli boikotoida.

Ostin itselleni syntymäpäivälahjaksi DellaMargasta rintakorun. Ajattelin, että se näyttää kivalta nahkatakissa. Kun olin pieni sain partiosta rintapinssin jostain sudenpentujen metsäseikkailusta. Kai ajattelin, että olkoon tämä sitten palkinto itselleni näistä kaikista muista elämän seikkailuista 😀

 

Klo 19.00 Tunnin kävelylenkki ulkona. Juoksen/kävelen lähes aina saman lenkin, se on jotenkin rentouttavaa kun ei tarvitse poiketa minnekään matkalla 😀
Klo 20.00 Loppuilta poikaystävän kanssa sohvalla.
(Ja kyllä napit auki farkuista, koska menkkaturvotus oli kova).

Tags:

Kuinka moni saksi itselleen ala-asteella otsatukan?
Sitä jotenkin kuvitteli, että vähän kun tosta kynsisaksilla nappasee, niin näyttää pian joltain Tuhkimolta, mutta kappas kummaa, kun prinsessakampauksen sijaan saikin otsaansa kynityn joka suuntaan sojottavan pullasutia muistuttavan harjan.

Kasa pinnejä päälaella ja pipo syvällä päässä tukkaa kasvatettiin, mutta järkeä ei. Ei nimittäin mennyt kauaakaan kun otsatukasta haaveiltiin uudestaan ja jostain kumman syystä Fiskarsin keittiösakset ja omat kätöset näyttivät jälleen ihan päteviltä suorittamaan otsatukan leikkuuta.
..ei tullut taaskaan Tuhkimoa, ei. Tuli Niiskuneiti sähköiskun saaneena.

 

Sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta minun kohdallani se taisin oikein upottaa otsatukkatraumat johonkin kimaltelevaan glitterkultaan, nimittäin muutama kuukausi sitten, ihan hetken mielijohteesta näin jälleen kerran itseni upeana otsatukkaisena naisena. Mielikuvasta innostuneena ei ollut aikaa odotella kampaajan vapautumista – mitä turhia, olihan minulla netti apuna! YouTube on pullollaan otsatukan leikkausvideoita ja sellainen taustalla pyörien, oli tällä uunolla jälleen omat sakset kourassa ja pian jätti tuppo hiuksia lavuaarissa.  

Ainiin unohdinko mainita, tämä kaikki tapahtui päivää ennen isoja kuvauksia?

Siinä oli maskeeraajalla (joka onneksi sattui myös olemaan kampaaja) naurussa pitelemistä, ja ennen kuin ehdin edes Niiskuneiti sanoa, oli meikkaajalla sakset kourassa. Voitteko kuvitella, otsatukkani oli ENSIMMÄISTÄ kertaa koskaan ammattilaisen saksittavana ja jollain ihmeen taikavoimilla lopputulos näytti ensimmäistä kertaa myös ihan kivalta.

Oi, miten tyytyväisenä kurkinkaan tuon kuvauspäivän otsatukkani alta!
..kunnes se ensimmäisen pesun jälkeen heittäytyi niin hankalaksi, että sudin sen vain sivuun ja annoin laiskuuttani olla.

Opittiinko tästä?
Ei. Päinvastoin! Tuo yksi päivä riitti erittäin hyvin syyksi antaa itseni kuvitella, että otsatukka voi kuitenkin onnistua! Siksipä nyt jälleen kerran istahdin viime viikolla kampaajan tuoliin ja vaikka Maija teki Folkissa aivan loistavaa duunia ja opetti selkeästi miten toimia suihkun jälkeen tämän otsaharjani kanssa, on nyt kyllä pakko sanoa, että en vain hemmetti soikoon silti tätä pehkoani tajua.

Otsani pyörre ja hiusteni luonnonkihara osaa koetella sen verran hermoja ja hiustenlaittotaitoja, etten vain löydä aikaa tai kärsivällisyyttä näpertää puoliaamua peilin edessä hiki (ja ne muutama hiuskarva) otsalla.
Olisihan se otsis niin kiva, mutta samperi sentään, myönnetään nyt julkisesti, että ei me olla tuon otsatukan kanssa oikein niin hyviä kavereita kun haluaisin olla.

 

 

Mites siellä? Onnellisempia otsatukkatarinoita? 

(Huom postauksen kuvissa otsatukka kampaajan laittamana :D)

 

EDIT: sain teiltä ihanasti neuvoja ja niksejä ja niitä tänään testanneena on otsatukka tänään ollut ihanan OJENNUKSESSA <3
Haha, vielä on siis otsatukkatoivoa! Kiitos kaikille vinkeistä 🙂