Kuinka moni saksi itselleen ala-asteella otsatukan?
Sitä jotenkin kuvitteli, että vähän kun tosta kynsisaksilla nappasee, niin näyttää pian joltain Tuhkimolta, mutta kappas kummaa, kun prinsessakampauksen sijaan saikin otsaansa kynityn joka suuntaan sojottavan pullasutia muistuttavan harjan.

Kasa pinnejä päälaella ja pipo syvällä päässä tukkaa kasvatettiin, mutta järkeä ei. Ei nimittäin mennyt kauaakaan kun otsatukasta haaveiltiin uudestaan ja jostain kumman syystä Fiskarsin keittiösakset ja omat kätöset näyttivät jälleen ihan päteviltä suorittamaan otsatukan leikkuuta.
..ei tullut taaskaan Tuhkimoa, ei. Tuli Niiskuneiti sähköiskun saaneena.

 

Sitä sanotaan, että aika kultaa muistot, mutta minun kohdallani se taisin oikein upottaa otsatukkatraumat johonkin kimaltelevaan glitterkultaan, nimittäin muutama kuukausi sitten, ihan hetken mielijohteesta näin jälleen kerran itseni upeana otsatukkaisena naisena. Mielikuvasta innostuneena ei ollut aikaa odotella kampaajan vapautumista – mitä turhia, olihan minulla netti apuna! YouTube on pullollaan otsatukan leikkausvideoita ja sellainen taustalla pyörien, oli tällä uunolla jälleen omat sakset kourassa ja pian jätti tuppo hiuksia lavuaarissa.  

Ainiin unohdinko mainita, tämä kaikki tapahtui päivää ennen isoja kuvauksia?

Siinä oli maskeeraajalla (joka onneksi sattui myös olemaan kampaaja) naurussa pitelemistä, ja ennen kuin ehdin edes Niiskuneiti sanoa, oli meikkaajalla sakset kourassa. Voitteko kuvitella, otsatukkani oli ENSIMMÄISTÄ kertaa koskaan ammattilaisen saksittavana ja jollain ihmeen taikavoimilla lopputulos näytti ensimmäistä kertaa myös ihan kivalta.

Oi, miten tyytyväisenä kurkinkaan tuon kuvauspäivän otsatukkani alta!
..kunnes se ensimmäisen pesun jälkeen heittäytyi niin hankalaksi, että sudin sen vain sivuun ja annoin laiskuuttani olla.

Opittiinko tästä?
Ei. Päinvastoin! Tuo yksi päivä riitti erittäin hyvin syyksi antaa itseni kuvitella, että otsatukka voi kuitenkin onnistua! Siksipä nyt jälleen kerran istahdin viime viikolla kampaajan tuoliin ja vaikka Maija teki Folkissa aivan loistavaa duunia ja opetti selkeästi miten toimia suihkun jälkeen tämän otsaharjani kanssa, on nyt kyllä pakko sanoa, että en vain hemmetti soikoon silti tätä pehkoani tajua.

Otsani pyörre ja hiusteni luonnonkihara osaa koetella sen verran hermoja ja hiustenlaittotaitoja, etten vain löydä aikaa tai kärsivällisyyttä näpertää puoliaamua peilin edessä hiki (ja ne muutama hiuskarva) otsalla.
Olisihan se otsis niin kiva, mutta samperi sentään, myönnetään nyt julkisesti, että ei me olla tuon otsatukan kanssa oikein niin hyviä kavereita kun haluaisin olla.

 

 

Mites siellä? Onnellisempia otsatukkatarinoita? 

(Huom postauksen kuvissa otsatukka kampaajan laittamana :D)

 

EDIT: sain teiltä ihanasti neuvoja ja niksejä ja niitä tänään testanneena on otsatukka tänään ollut ihanan OJENNUKSESSA <3
Haha, vielä on siis otsatukkatoivoa! Kiitos kaikille vinkeistä 🙂

 

♡ Laskettelureissu Talmaan! Olen lasketellut vain kerran aiemmin (ihan pienenä) ja sehän homma meni kirjaimellisesti päin puuta! Säikähdin isossa mäessä vauhtia ja siinä paniikissa menin sitten sukset suorassa kyykkyasentoon ja lopulta mukkelismakkelis ojaan. Pelastuskelkka kärräsi minut rinteestä alas, minkä jälkeen olen vältellyt melkeinpä.. no aikalailla kaikkea talviurheilua. Varsinkin sellaista mikä pitää sisällään mäenlaskua. 
Onneksi “traumoistani” huolimatta uskaltauduin Talmaan mukaan, nimittäin pienen oppitunnin jälkeen laskin tukkaputkella täysiä alas isoa mäkeä onnesta soikeana.
Miksi edes odottelin vuosikausia?

 

 

♡ Eksoottisempi viikonloppupuuro. Olen syönyt mangopuuroa viikonloppuisin varmaan jo viisi vuotta – niiden yhdistelmä on syys nousta sängystä! Idea muistaakseni lähti alunperin joltain reissulta missä yhdistin kiireessä hotelliaamiaisella hedelmälautasen, puuron ja jugurttipurkin 😀 
Nyt on meneillään mango, kookossiirappi, turkkijugurtti-kaurapuurokausi:
simppelisti vain 1 dl kaurapuuroa sekoitetaan reiluun 1dl kauramaitoon. Kypsennetään mikrossa n. 1 min ja annetaan hieman jäähtyä. Sitten sekaan 1 rkl turkki/kreikkalaista jugurttia, mukaan puolikas kuutioitu tuore mango ja päälle luomu kookossiirappia. 

♡ Kampaajakäynti. Olen todella pahasti laiminlyönyt pääni jatkeena heiluvaa heinäpaalua, joten tehohoito, latvojen siistiminen ja otsatukan tasoitus teki ihmeitä. Kävin uudella kampaajalla Maijalla Folkin tiloissa Aurorankadulla ja vitsit miten tykkäsin paikasta! (ja kyllä, otsatukkapostausta vihdoin tulossa!)

 

 

♡ Reseptipalautteet. Olen saanut teiltä viime aikoina todella paljon ihanaa palautetta resepteistäni ja se tekee minut niiiiin iloiseksi, että kaulimet ilmassa olen tanssinut pitkin rasvaroiskeisia keittiön lankkuja ja taputellut kattiloita. 

♡ Matkasuunnitelmat. Reissuja edeltävä fiilistely on melkein yhtä ihanaa kun itse reissaaminen. Kaikki tiedon etsiminen, suunnittelu, hotellien varailu, ravintoloiden metskailu, tutkiminen ja moodboardien luominen saa minut lähes putoamaan tuolilta.

♡ Treffipäivä. Todella harvinaista herkkua, että sekä ravintola, ja leffavalinnat ovat treffeillä onnistuneita. Kävimme poikaystäväni kanssa syömässä Levainissa ensimmäistä kertaa ja sehän oli super kiva! Syötiin listalta vain ”small plates” annoksia, mutta sellainen eri ruokien maistelu olikin parasta. Tykkäsin paljon BREAD SERVICE leipälajitelmasta kaikkine eri lisukkeineen. Tämän jälkeen käytiin leffassa katsomassa kehuttu Solsidan ja tottakai ruotsalainen huumori upposi.

♡ Järjestyksen vaihtaminen. Pienenä oli siisteintä vaihtaa huoneessa järjestystä ja herätä seuraavana aamuna ihan uuteen huoneeseen! Haha, siltä se tuntuu edelleen 😀

♡ Brunssi. Kävimme tänään tyttöjen kanssa Lilla Robertsissa brunssilla, eikä voisi olla mitään parempaa kuin uppoutua tuntikausiksi syömään herkkuja ja vaihtamaan kuulumisia (eli nauramaan räät poskilla) näiden ihanien tyyppien kanssa. Jostain kumman syystä käydään kuitenkin ihan liian harvoin brunsseilla – viime brunssista varmaan puoli vuotta. Pakko myös antaa pisteitä Lilla Robertsin brunssille ja vielä enemmän henkilökunnalle. Todella kiva palvelu ja hyvä ruoka. 

 

 

Tags:

Sain teiltä toiveen tehdä kysymyspostauksen, ja käydessäni tarkistamassa kuinka monta vuotta oli viime kerrasta, selvisi että kysymyksiin on vastailtu edellisen kerran vuonna 2015.  Ehkä olisi jo aika jatkaa tätä blogien kysy, ask, fråga –klassikkoa?

Ja kun kerran lähdin vanhoja postauksia tonkimaan, niin pitihän tähän nostaa muutama vastaus menneiltä vuosilta 😀

 

Vastauksia kysymyksiinne vuodelta 2011

miksi kirjoitat blogia?
Hyvä kysymys. Tätä oonkin kysynyt itseltäni ihan muutamaan otteeseen. 
En olisi ikinä uskonut kirjoittavani blogia, mutta hassu huomata että kirjoitankin ja pidän siitä todella paljon. Alunperin tarkoitus oli kirjoittaa satunnaista matkablogia ystävilleni. Homma lähti kuitenkin aivan käsistä ja huomasin kiintyneeni uuteen harrastukseenii enemmän kuin kumppaniini (sori poikaystävä) kai se on jotenkin terapeuttista. 

lempihajuvesi?
Vuosien etsinnän jälkeen en ole vieläkään löytänyt sitä omaa.
(Vuonna 2016 löysin! Jo Malonen Mimosa & Cardemom on ollut lemppari siitä asti)

mitä odotat tulevaisuudelta? 🙂
Kokemuksia. 
(Olisinpa vain tiennyt kuinka paljon niitä sain <3)

 

Vastauksia kysymyksiinne vuodelta 2013

Mitä haluaisit tehdä isona?
Olen jo niin iso. Haluan tehdä sitä mitä nytkin – työtä mistä pidän, matkustella ja olla onnellinen.
(Taisin onnistua 🙂

Miten teet arjesta luksusta?
Itse asiassa taidan pitää arkeani luksuksena. Välillä on päiviä milloin voisin pakahtua onnesta vain juodessa aamukahviani lempimukista tai iloita jonosta pankissa, koska saan syyn pelata kännykälläni.
(Enää ei ole pankkijonoja kun kaikki hoidetaan verkossa 🙁

mitä muuttaisit elämässäsi?
Muuttaisin muutaman tyhmän ihmisen pois elämästäni, niin että en olisi koskaan niitä edes tavannut. Tyhmät ihmiset on tosi tyhmiä.
(Okei, angsti :D)

Jos saisit mitä tahansa maanpäältä, mitä haluaist?
No tietysti jonkun ison rahasäiliön niin että voisin antaa rahaa kaikille sitä tarvitseville, ostaa asunnon ja.. hevosen!

Mihin ammatteihin et missään nimessä osaisi itseäsi kuvitella?
Metsuri! Ehdottomasti metsuri ei kävisi päinsä. Aivan varmasti liian kylmä ja puut ei oo mun juttu.
(Hahaha, Mitä ihmettä? Enpä tiennyt että tuleva poikaystäväni tulisi olemaa metsänhoitaja ja kutsuisin häntä Metsuriksi 😀 )

 

Äitini vastasi kysymyksiinne (vuonna 2013)

Millaisia “vaiheita” Julialla on ollut nuoruudessa?
–  “Heppavaihe + rakastan eläimiä ja muutan isona maalaistaloon, missä hoidan kaikkia ihania eläimiä”-vaihe ja sitten murrosikävaihe “missä en varmana tee mitään edellä mainituista, vaan kaikkea mahdollista, mikä ei miellytä vanhempia”

Oliko Julia vaikee ‘teininä’?
– Julia oli erittäin vaikea teininä, pahin kolmesta tytöstäni. Pari esimerkkiä: Julialle piti ostaa omat ruuat (Billy`s pizza oli yksi niistä) Jos joku meni vahingossa syömään niitä, neiti nosti todella kovan metelin.
– Julialla oli myös tapana ottaa isomman siskon vaatteita käyttöönsä ja käytön jälkeen piilottaa ne.
– Kerran muistan Julian jahdanneen isoa siskoaan leipäveitsi kädessä ympäri asuntoa!

(Anteeksi kaikille :D)

Millainen Julia oli lapsena?
–   Lapsena Julia oli tosi kiltti ja suloinen. Meidän koira sai pentuja ja Julia 4v lauloi omasta päästään jokaiselle laulun. Mielikuvitusta riitti! Julia kunnotautui myös kiipeilyssä. Mummin lipputangon nokkaan kiipeäminen oli yksi saavutuksista

 

Vastauksia kysymyksiinne vuonna 2014

 

Mikä on kummallisin uni minkä olet nähnyt?
Uneni ovat aina todella kummallisia. Olen milloin selvinnyt maailmanlopusta äänieristetyn dj-auton avulla, ollut glitter hansikkaisen Pohjois-Korean johtajan kidnappaamana tai omistanut miehen sukupuolielimet.
(Nämä kummalliset unet ovat vain lisääntyneet vuosien myötä)

Minne maahan haluaisit ehdottomasti matkustaa?
Kaikkialle, mutta Havaiji ja Australia tuli jostain syystä ensimmäisenä nyt mieleen.
(Jes jälkimmäinen näistä pian toteutumassa <3)

Oudoin tapasi lapsena?
Lukuisat mielikuvitusystävät ja taito luulla osaavansa ihan oikeasti puhua eläimille.
(Kommunikoin mm. porsaan kanssa Balilla joka päivä useita tunteja. Vieläkin olen varma, että se ymmärsi minua)

 
Minkä neuvon antaisit 14 vuotiaalle itsellesi?
Kuuntele enemmän äitiäsi.
(Jep!)

 

Vastauksia kysymyksiinne vuonna 2015
 

Mihin/miten käytät mieluiten vapaa-aikasi?
Kuulostan ihan joltain Karviselta, mutta luultavasti syömiseen 😀 
Ihan vain kokkailuun, tai kiireettömään illalliseen poikaystävän, tai kavereiden kanssa.
(Edelleen ihan karvisena :D)

Onko sinulla ikinä ollut esimerkiksi teinivuosina jotain kamalaa ns. ulkonäkökriisiä?
Olin ujo, tuuheakulmakarvainen, mielestäni täysin isäni näköinen poikatyttö, kunnes nypin kulmat viiruiksi ja värjäsin tumman tukkani keltaisen blondiksi ja yritin kasvattaa luonnetta. Kai se kertoo jonkinnäköisestä kriisinpoikasta, vaikka en muista koskaan miettineeni asiaa niin. Menin aika hälläväliä asenteella koko nuoruuteni. Totta kai minua joskus harmitti se ettei minulla ollut koskaan oikein poikaystäviä 😀 Ei auttanut blondi tukka, tai varsinkaan nypityt kulmakarvatkaan, olin kai vain liian ujo.

Mitä rakastat?
Ihan vain elämää välillä todella paljon ja kaikkia rakkaita ihmisiä siinä kanssani. Sitä tunnetta kun kaikki on hyvin.
(Hyvä Julia vuosimallia 2015, olen edelleen samaa mieltä kanssasi 🙂