Tänään sitä taas puhalletaan kakusta kynttilöitä. Miten niitä onkaan tupsahtanut siihen jo yli kolmekymmentä?
Synttäreiden kunniaksi kaivoin menneiltä huhtikuilta kuvia blogin arkistoista. Niitä onkin ehtinyt kertyä sinne jo aika monelta vuodelta.

 

2011

  1. Vuonna 2011 sukkahousujen paksuus oli jotain 29840 denier -luokkaa. Meni ihan housuista. Rakastin tuota hametta. Tuolloin ei ollut vielä kaupoissa yhtä hyvä valikoima ja jos löytyi jotain kivaa, niin se oli varmasti päällä lähestulkoon aina.

 

2.  Arvostan yritystäni hymyillä hangessa, vaikka olin varmasti aivan jäässä tuon kevyen ponchon alla.
Näytän ihan joululahjalta tuon rusetin kanssa 😀

3. Lissabon ja tämä haalari. Voitin vasemman puoleisella kuvalla  jonkun upean Indiedaysin tyylilyyli -palkinnon ja olin niin otettu, etten raaskinut heittää haalaria pois, vaikka se oli ihan kutistunut ja kulunut.

 

2012

1. Värikkäät housut oli se juttu. Näitä samaisia minulla oli vielä pinkkinä ja oudon kellertävän ruskeana. Ballerinat ja Marc Jackobsin laukku kombinaatio oli myös erittäin toimiva.

 

2. Ja sieltä ne saapuvat. Upean ballerina-askelluksen kera. Varvistaminen on kyllä yksi mysteeri – miksi ihmeessä kurottaudun tuohon asentoon heti kun kamera kaivetaan laukusta?

 

3. Olimme juhlimassa syntymäpäiviäni Losissa ja muistan, että olin ihan järkyttynyt millaisia korkoja ja vesirajamekkoja tytöillä oli siellä päällä baarissa.. Noh, en kyllä itsekään ollut ihan millään pisimmällä koltulla ja matalimmilla koroilla tuolla keskellä päivää tepastelemassa? Viereinen kuva on samaiselta reissulta, mutta nykistä. Ai että rakasti tuota mekkoa ja olin aivan musertunut kun se hajosi heti ensimmäisessä pesussa.

 

2013

1. Inspiroitunut salmiakista?

 

2. Tämä asu oli yksi suosikeistani. Pitsihame, t-paita ja nahkatakki. Unohtamatta niitä 29840 denierin sukkahousuja.
Ison donitsin ympärille kiepautettu nuttura-kampaus oli myös 2013 keikkumassa lähestulkoon jokatoisen tytön päälaella.

 

2014

  1. 2014 vuoden huhtikuu oli kokonaan pyyhkiytynyt pois arkistoista, joten pihistin nämä toukokuun puolelta. Tässä kuvassa näytän olevan baari-iltaan erittäin lähtövalmiina. Minulla on muuten edelleen kovassa käytössä tuo musta t-paita  🙂

 

2. Nyt alkaa näyttää jo hieman normaalilta. Tämän asun voisin hyvin vielä tänäkin päivänä pukea.

 

2015

  1. 2015 huhtikuulta nämä olivat ainoa asukuvat. Olin juuri eronnut pitkästä suhteesta ja muistan olleeni ihan hukassa. En halunnut kirjoittaa blogia, nähdä kavereita. Vaikka ero oli oma päätös ja olin sitä pitkään miettinyt, niin silti löysin itseni jostain ihan pohjalta. Olin niin allapäin, että lähdin Saaran luo  Etelä-Afrikkaan potemaan eroa 😀

 

2.Olipas minulla pitkä ja vaalea tukka.

2016

1.Kuopasta noustiin ja elämä tuntui jälleen upealta. Tästä taisi alkaa myös ”blogilakki” -aika. Kipparinlakki ja pitkät löysät villaneuleet oli päällä lähestulkoon aina.

 

2. Keväinen Pariisi. Tännehän piti panostaa ja muistan tuskailleeni, että mitäs hittoa sitä pitäisi mukaan pakata. Tämä oli lopulta yksi lempilookeistani koko vuonna ja en malta odottaa, että pääsen taas käyttämään tuota takkia 🙂

 

2017

  1. Apua miten kontrastisia kuvia 😀 Ja kunnon pastellivuosi ilmeisesti myös menossa. Nuo valkoiset housut ovat edelleen kaapissa, mutta siniset kengät ja takki on myyty eteenpäin  kirpparilla.

 

2. Tässä hattivattiasussa voisin hyvinkin viiletellä edelleen pitkin katuja. Kunhan olisi yhtä auroinkoista kuin näissä kuvissa.

 

3. Hyvin tyypillinen Julia-asu. Maiharit, hame, t-paita ja nahkatakki.

 


2018

  1. Viime vuonna oltiin tähän aikaan Australiassa <3 Oltiin juuri lähdössä Bondi Beachille syömään Tomi Björckin Blanca -ravintolaan. Meillä oli kai tarkoitus istua illallisen jälkeen hieman iltaa ulkona, mutta olimme niin täynnä, että hotellin sänky tyuntui paljon paremmalta vaihtoehdolta.

 

2. Nyt alkaa näyttää jo tutulta 🙂 Nämä kuvat on napattu vanhan toimiston pihalta ja samat vaatteet voisin pukea heti päälle jos olisi hieman lämpimämpi 🙂

 

 

Tags:

• Viime viikosta meni suurin osa toimistolla. Otin aikaa, että minulla kestää kävellä kotiovelta toimisto-ovelle tasan kaksi ja puoli minuuttia. Ei ihme, että tulee käytyä. (Istun nytkin täällä, vaikka kello on jo yli seitsemän illalla).
• Toimistomme on myös täytetty erilaisilla hihhulitavaroilla. Löytyy kristallia, intuitiokortteja ja Kriseldan yrttisavuvälineet, joilla ilmeisesti puhdistettiin toimisto huonoista energioista.

 

• Keväiset kadut. Voiko olla parempaa fiilistä kuin kävellä puhtailla kaduilla auringon lämmittäessä pitkästä aikaa poskia?
• Annikan innoittaman Curly Girl -metodi testissä. Tuntuu samalla sekä helpottavalta, että hankalalta. Luonnonkiharat näyttävät minusta helposti suttuisilta, mutta toisaalta tuntuu ihanalta antaa niiden vain olla luonnollisina.

 

• Ehkä elämäni ensimmäinen leo-kuosinen vaatekappale. Kesti hyvin kauan tottua tähän printtiin. Se näytti kivalta (hillityissä määrin) muiden päällä, mutta heti kun itse puin, niin tuntui kun olisin karannut viidakosta.

 

• Isabella Löwengripin paneelikeskustelua Andiata -liikkeessä kuuntelemassa. Isabellan mukaan hänen somemenestyksensä salsiuus on inspiroida ja olla samaistuttava – mutta ei koskaan samaan aikaan.
En osaa päättää mitä mieltä olen tästä Ruotsin kohutusta bloggaaja-yrittäjästä, jolla on takanaan aikamoinen menestystarina (ja Isabellahan on vasta 28!). Isabellalla oli todella hyviä pointteja ja arvostan hänen uraansa, mutta samalla särähti korvaan esim. Lentely yksityiskoneella.

 

• Tämän hetken suosikki luomiväripaletti. Nakedin uusimmassa reloaded paletissa on kaikki sävyt sellaisia mitä voisin luomiini suhia. Erittäin pitkäkestoinen ja runsaspigmenttinen paletti 👌🏻
• Olen viimeksi ottanut uusia lävistyksiä joskus teininä, mutta yhtäkkiä sain päähäni, että haluan kolmannen korvannipukkaan ja yhden vielä ylös korvarustoon. Tekijä oli Amsterdamista tullut vieraileva lävistäjä ja hän sitten innostui niin kovasti ”harvinaisen tasaisesta ”korvarustostani, että ehdotti flat (vai outer conch?) nimistä lävistystä perinteisemmän helix- lävistyksen sijaan. Eli koru on enemmän korvan sisällä.
Tykkään tästä 🙂

 

• Meillä oli sunnuntaipäivänä minikoiria hoidossa ja koti tuntui yhtäkkiä niin kotoisalta! Tassujen kipitysääni pitkin lankkulattioita ja päikkäreille nukahtaminen molemmat koirat kainalossa.
Koirakuume on kova, mutta emme millään osaa päättää edes rotua – vaiko sitä, että otettaisiinko rescue / kodinvaihtajakoira.

 


• Mattoja, mattoja mattoja. Koko viikonloppu meni mattokaupoilla ja tuntuu, että olen nähnyt kolmen päivän aikana tuhansia erilaisia mattoja. Meille oli selvää, että haluttiin iso käsinsolmittu klassinen matto, mutta nämä ovat tietty hintavia ja tuntui ettei mistään löytynyt sitä oikeaa kokoa juuri oikeassa sävyssä. Parastahan oli kun lähikadun mattomyyjä raahasi meille erilaisia mattoja testiin, niin saatiin paremmin ideaa mikä sopii juuri meidän olkkarin väreihin.
Musta tuntuu, että oikea matto alkaa nyt vihdoin hahmottua 🙂

 

Tags:

 

Kun saavuin Etelä-Afrikkaan, odotti minua alakerran vierashuoneessa kukkakimppu ja kortti jossa luki ”Mummy told me you are super cool, so please will you be my Godmother?”

Melkein purskahdin itkuun ja päätin sillä sekunnilla, että minusta tosiaan tulee coolein ja paras täti koskaan. Luultavasti hemmottelen pikku Leonin pilalle, mutta onhan meillä n. 14500 kilometriä välimatkaa, joten aina kun nähdään niin saahan sitä vähän hemmotella. 

Vitsailimme Leonin kummisedän kanssa leikkimielisesti kummasta tulee parempi kummi. Hänellä saattaa olla kotikenttäetu ja oma surffikauppa (samperi), mutta meillä on yhteinen salakieli Suomi. Oletan, tämän automaattisesti yhdistävän meitä maagisella tavalla. Lisäksi pääsen näyttämään pojalle kaikkia hurjan eksoottisia Suomijuttuja kuten muumimaailman, Lapin porot, avantouinnit, revontulet (joita en ole itsekään koskaan nähnyt) ja laskettelun! Okei, sen omat vanhemmat osaa sen paljon paremmin ja on Leonin kanssa rinteessä ennen kun saan edes suksi sanottua.
Sitten on tietty vielä Suomen metsät, mökit, järvet, yöttömät yöt ja korvapuustit. Lisäisin tähän vielä saunan, mutta sehän niillä on jo kotona Afrikassa. (Siis oikeasti suomalainen sauna terassille rakennettuna.. niin ja uima-allas).
Samperi, pitää rakentaa omalle takapihalle joku Visulahti, puuhamaa ja Waasalandia, että pärjään tässä kisassa.

Ehkä keskityn vain olemaan hauska, välittävä ja rento kummi. Sen osaan!

 

 

Innostuin Afrikassa myös vauvakuvaamisesta. Ideoita olisi ollut jos jonkinlaista, mutta toteutus olikin hieman haastavampaa – Leonia kun ymmärrettävästi olisi kiinnostanut enemmän olla rintaruokinnassa kuin vauvamallina. 

Ei se mitään Leon, meillä on vielä koko loppuelämä aikaa.
Terveisin, Täti Toivola.