MÖKKIKESÄ 17 touko

Istuskelen juuri mieheni perheen mökkiterassilla. Aleksi myllää takapihan kasvimaata, linnut laulaa ja kerrankin paistaa aurinko. Eilen tällä samaisella terassilla oli kevyt lumipeite. Tuntuu, että kesä on vähän myöhässä tänä vuonna, mutta annettakoon se sille anteeksi. Tästä kesästä on muutenkin tulossa hullunkurinen. Suurin osa menoista siirretty, festarit peruttu. Kesäkalenterini yleensä tupaten täynnä olevat viikonloput näyttävät tyhjiltä ja se tuntuu oudolla tavalla ihanalta. Uumoilen, että tästä kesästä tulee kunnon rento mökkikesä (jos mökeillä olo vain on sallittua). Olisiko kerrankin aikaa vain olla? Opettaisiko tämä kesä vihdoin minulle sen, että ei tarvitse tanssia kaikkia festareita, ottaa jokaista työprojektia tai ruksailla aina juhalkutsujen rsvp -kohtaan kyllä osallistun mielelläni. 

Edellinen kesä oli tapahtumarikas ja upea. Se sopi siihen kesään ja sitä suuremmalla syyllä voin kai hyvillä mielin hidastaa tahtia ja vain olla. Voisin täyttää kesäkalenterin samantyyppisillä viikonloppuhommalla, kuin tämäkin viikonloppu on ollut:
kosteita löylyjä, viileitä järvipulahduksia, savustettua kalaa, lautapelejä, uusia perunoita, ulkourheilua ja kasa kirjoja.