TÄTÄ KESÄÄ EN UNOHDA 29 elo

”Miten kesä on mennyt?”
Syyskuun lähestyessä on tämä sama kysymys jokatoisen puolitutun huulilla.
Vastaan aina, että ”ihanasti. Kesäni oli upea, mutta tuntui, että se kesti puoli vuotta. Kunnon aktiivikesä, tehtiin paljon kaikkea”. 

Ja niinhän me tehtiin.
Ensin juhlittiin ystävien häitä Roomassa kesäkuun alussa. Tästä matkasimme vielä Espanjaan, missä tapasimme Etelä-Afrikkalaiset ystävämme, sekä kummipoikani ja tulimme kaikki yhdessä Suomeen.

Suomessa kaksi viikkoa heidän kanssaan meni hujauksessa, kiertelimme ja kaartelimme ympäri kaupunkia. Söimme, joimme, nauroimme. Vuokrasimme mökin, vietimme juhannusta. Silittelin suloisen kummipoikani poskea ja nautin parhaan ystäväni seurasta. 

Juhannuksen jälkeen tuli kosinta, jonka jälkeen kesä näytti tottakai vieläkin enemmän hattaraisemmalta.
😍 – tämä emoji kuvaileekin hyvin naamaani kun pyöräiltiin ympäri ämpäri Ahvenanmaata, Käytiin Ranskassa ratsastamassa ja viikko purjehtimassa Suomen saaristomaisemissa. Oli myös polttareita, synttäreitä, festareita ja extempore terassi-iltoja. Oli pitkiä juoksulenkkejä, mökkeilyä, kirjoja, kärpäsiä, herneitä, grillailuja, moottoripyöräajeluja, maalailua, piknikkejä, töitä, uusia perunoita, sukulointia, järviuinteja, muutama krapulakin ja helkkarin paljon saunomista.

Kaikenkaikkiaan kesä 2019 oli yksi parhaimmista. Vaikka tahti oli kova ja havahduin viime maanantaina siihen, että oloni on kuin kadun varteen hyätyllä rikkinäisellä piipittävällä VOI-sähköskootterilla, oli niin onnellinen olo. Onnekas, että sain tehdä paljon kaikkea ja niin ihanien ihmisten kanssa. Tässä oli kyllä kesä jota en hevillä unohda.