Archives
 

21 touko 2020

Posted at 11:11h in OUTFITS by
32 Likes

 

En ole kummoinen eräjorma. Myönnettäköön heti alkuun, että minulle selvisi vasta muutama vuosi sitten mikä on trangia (retkikeitin) ja edelleenkin välillä kutsun sitä tringeliksi tai trongeliksi.
Olen kaupunkilaistyttö, kuin tehty asfaltista. 

Tai niin ainakin luulin, mutta sitten tuli vähän ikää, metsämies ja käpynä sammalkasan päälle sellainen kummallinen juttu kun korona. Kummasti tarve luontoon on vain kasvanut tässä vuosi vuodelta ja nyt kinumani telttaretki tarjottiinkin meille kuin tarjottimella. Mieheni perhe nimittäin ehdotti melonta- ja telttailuretkeä Vaikkojoelle ja vaikka minulla on kokemusta kajakoinnista yhtä paljon kun kalalla spinningtunnista, niin olin heti lähtövalmiina.

 

 

Se olisi sitten neljä päivää melomista, kolme telttayötä metsässä ja monen monta tringelotrongeli ateriaa ja nuotioherkkuja edessä. Pesuhommat hoituu kuulemma siinä joessa ja tarpeilla käydään puun juuressa.
Ainut mikä minua huolettaa on yölliset nollakelit ja hypotermia.
(Niin ja tietysti se, että kellahtaako kanootti ja löydänkö itseni joen pohjasta).

Kohmeisten varpaiden ja märkien sukkien kauhukuvat mielessäni kävinkin hieman upgreidaamassa tuota retkivarustuspuolta. Onneksi sain tähän oikein asiantuntijoilta apua, joten jos tällaiset luontoretket ja miten niihin varustautua (helposti lähestyttävästä kulmasta) kiinnostaa, niin kannattaa seuralla menoa nyt Instagramin puolelta 🙂
Toki tännekin reissun jälkeen kattavampaa postausta vielä tulossa.

 

Asutiedot
(kuvassa ja nyt päällä)

Kuvan Samsoe & Samsoe bleiseri vaihtui Jack Wolfskin hardshell takkiin
KappAhl shortsit Jack Wolfskin Active softshell-housuihin
Jalassa Dr.Martens kenkien sijaan Lowa Renegade vaelluskengät
ja olalla Chanel-laukun tilalla tietty Jack Wolfskin Kalari Trail vaellusreppu

 

Tags:
Print page
32 Likes

10 heinä 2017

Posted at 06:51h in Uncategorized by
0 Likes

 

1. Pienenä tivolissa ennustaja ennusti kristallipallostaan jonkun meistä sisaruksista asuvan isona ulkomailla.
Olikohan vaan villi veikkaus, mutta ainakin siskoni asuu nykyään Kanadassa.

2. 18-vuotiaana Balilla poppamies sanoi minulle, että älä ole surullinen elämäntilanteestasi nyt – kaikki järjestyy vielä tulevaisuudessa.
Aika ympäripyöreää, mutta onneksi kylävelho näytti olleen oikeassa.

3. Viisi vuotta sitten ennustaja pysäytti meidät ostoskeskuksessa Los Angelesissa ja sanoi näkevänsä tulevaisuudessani minulla kaksi poikalasta.
(Apua, meillä on kyllä suvussa kaksosia. Saankohan joskus kaksospojat?)

4. Muistan kun pienenä sain kuulla sukumme kylävelhosta Aleksanteri Toivolasta. Olin varma, että yliluonnolliset kyvyt periytyvät minulle ja osaan mm. Löytää hukkuneita tavaroita.

Noh, sanotaan nyt niin, että päinvastoin – osaan nimittäin kyllä hukuttaa niitä esineitä tuplavauhtia, mutta löytämisen todennäköisyys aina nolla.

5. Joskus lupasin universumille, että kierrätän paremmin jos saan unelmieni miehen. Haha, nolottaa hieman kertoa, että tästä ei edes ole kauan – tuo mieshän kun on nykyinen poikaystäväni ja aina jos vien roskia, on ne ihan pakko ekstratarkkaan lajitella, ettei vain suhteemme taika raukea.
(Jep. Saa nauraa).

 

En tiedä uskonko ennustuksiin, mutta uskon vetovoimanlakiin. Ilman Secret-kirjojakin on selvää, että jos aloitan päiväni surkeana, miettien että kaikki on potaskaa – tietenkin vedän puoleeni sitä potaskaa.

Jos mietin, että tästä tulee hemmetin hyvä päivä, aion hymyillä ja nauttia pikkuasioista – mitä todennäköisemmin päiväni on täynnä hymyä ja hyviä pikkuasioita. Ehkä myös pidemmällä tähtäimellä sitä vetää niitä isompiakin haaveita puoleensa jos asenne niitä kohtaan on positiivinen ja oikea. Ja vaikka kaikki haaveet eivät toteutuisikaan, olen huomannut, että positiivisella asenteella kulkemiltaan polulta voi myös löytää ja oppia niin paljon kaikkea muuta <3
Olkoon tämä muistutuksena myös itselleni, nimittäin aina ei ole helppoa pitää niitä suupieliä korvissa. 

Tags:
Print page
0 Likes

14 touko 2017

Posted at 18:01h in Uncategorized by
0 Likes

Jacket – Tommy Hilfiger // Hat – H&M // Jeans – GinaTricot // Shoes – Ecco // Bag – Gucci
Photos: Mona Salminen / Edit by me 

 

Kun viime sunnuntaina Iso Roobetinkadun vietnamilaisessa ravintolassa alkoi pho-keitosta näkyä jo pohja, mietittiin poikaystävän kanssa jälleen kerran miten vietettäisiin vapaapäivämme loppuilta. Perus leffan ja lenkin sijasta hieman yllätyksekseni herra ehdottikin ratikka-ajelua.

Olen joskus lukenut Helsingistä kertovan matka-artikkelin, missä kehotettiin tutustumaan kaupunkiin kiskojen kautta. Vaikka olenkin asunut lähes koko ikäni Helsingissä ja ajellut ratikkareitit ristiin rastiin, kuulosti se jo silloin kiehtovalta idealta. Nyt se kuulosti vielä paremmalta.
Käytiin hakemassa herkut kaupasta ja valittiin kallion ja Eiran kautta kiertelevä, nähtävyysreittinäkin tunnettu raitiovaunu 3 (mikä muuttuu kesken matkan myös kakkoseksi, ja sitten taas kolmoseksi – hämmentävää).

Mutta pakko myöntää, kun hyppää ratikkaan sightseeing –asenteella, näkee kaupungin ihan eri tavalla. Jokaisen paikan kohdalla, mikä herätti meissä joitain muistoja, kerrottiin vuoronperään tarinoita ja katseltiin miten rauhallinen kaupunki näytti auringonlaskun aikaan todella kauniilta.

 

”Tuolla Eltsun kentällä juoksin ylä-asteella cooper-testin. Ajattelin, että jos juon paljon energiajuomia jaksan paremmin, mutta niistä tuli niin paha olo, että oksensin heti testin jälkeen tohon puskaan” 

”Muistatko Roskapankki-pubin? Siellä piti teininä jostain syystä aina hengata” 

”Asuin ennen tuossa talossa Hakaniementorin laidalla ja vietin päivät pitkät torilla ihailemassa kotimaisia vihanneksia, minkä jälkeen menin S-markettiin ostamaan nuudeleita. Opiskelijana ärsytti miten kallis parsanippu voi olla".

”Skeittasin ohi tuosta risteyksestä kauppakassin kanssa ja olin jäädä bussin alle. Mitään ei käynyt, mutta ärsytti kun kananmunat meni rikki”. 

”Kerran tässä puistossa minulta varastettiin puhelin, mutta juostiin kaverini kanssa varkaat kiinni ja jostain kumman syystä ne antoivat puhelimenkin takaisin. Muistan miten katsoin koko ajojahdin ajan ystäväni liloja Buffaloita jalassa ja ihmettelin miten kovaa se pystyi ne jalassaan silti juosta” 

 

Tunti meni muistellessa kuin hujauksessa ja yhtäkkiä olimmekin takaisin lähtöpisteessä.
Suosittelen raitiovaunu kolmosen ajelua. Mobiililippu 2,5 € kesto 1h
Eväät mukaan ja muistot mieleen. 

 

Tänään ratikka-ajelut vaihtuvat Tukholman iltalentoon. Pikainen työreissu suoraan mökkiviikonlopun perään tuntuu näin sunnuntaina vähän hassulta, mutta en valita! Varmasti kiva tapahtuma luvassa. Siitä lisää sitten myöhemmin, nyt pitää pakata 🙂

P.s Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille <3   

 

Tags:
Print page
0 Likes