KYNSIN JA HAMPAIN KIINNI KESÄLOMASSA

 

Kello on kaksi sunnuntaina. Istun laiturinnokassa kirjan ja kahden litran hernepussin kanssa. Olen lainannut mökiltä löytynyttä paksua aurinkorasvaa ja maistan sen sormissani kaapiessani herneitä palosta. Tämä ärsyttää minua, ovathan herneet vasta toisia kesän hyviä herneitä. Isoja ja makeita. Havahdun nopeasti omiin ajatuksiini ja irvistän typeryydelleni. Onko oikeasti niin, että sillä hetkellä tämä tuntuu olevan tuon sunnuntaipäiväni ainut ongelma. Se että herneissä maistuu aurinkorasva?
Vaihdan tekniikkaa ja alan syödä herneitä suoraan hampailla. Samalla tajuan, että olen kai vihdoin saavuttanut sen lomatilan mitä olen havitellut viikkotolkulla. On niin rentoutunut olo, että ei oikein osaa ajatella mitään oikeita ongelmia. 

 

 

Pitkä kesälomani alkaa lähestyä loppuaan. Tällä hetkellä istun toimistolla. Kaksi palaveria takana ja iso kirjanpito-mörkö odottaa pöydällä pelottavana kuittikasana.
Kesä on ollut oli ihana. Erilainen mitä luulin sen olevan – luulin sen olevan täynnä loikoilua ja rentoutumista, mutta kuten yllämainituista sanoista voi huomata, pääni tuntui pääsevän lomalle vasta viime viikonloppuna. Onhan tässä sittenkin ollut kaikenlaista. 

Huomaan ajattelevani, että onneksi kesää on vielä jäljellä. Haluan käydä ulkoilmaelokuvissa, haluan ratsastaa maastossa, pyöräillä Porvooseen ja tanssia ehkä yhden extempore -illan ystävieni kanssa terassilla. Haluan vielä pitää aurinkorasvaisin kynsin ja herneeltä maistuvin hampain kiinni kesälomastani, vaikka oikeasti pitäisi olla kiitollinen siitä kaikesta lomailusta mitä olen saanut jo kokea. Olenko hemmotellut itseni oikeasti luulemaan, että joka kesä pitäisi olla oikeutettu tekemään ihan kaikkea?

 

Tags:
No Comments

Post A Comment