Eilen ei ollut vielä lunta, mutta minullapa oli jo talvirenkaat! Ensimmäistä kertaa elämässäni ajoissa. Jos vielä kävisin katsastamassa auton ensi kuussa tekisin henkilökohtaista historiaa ja olisin kai hyvä autoileva kansalainen. Ainakin seuraaviin ylinopeussakkoihin asti.

Minun autokorjaajani on ihan hassu. Ei että olisin itse yhtään järkevämpi. Me molemmat unohdetaan aina kaikki ja ne nauraa mulle siellä kun selitän autoni vikoja ehkä hieman omalla tyttömäisellä kielelläni. ”pakoputki on saattanut poksahtaa, lamppu on palanut pois ja tarvitsen lisää öljyä ja sitä jäähdytin juttuakin voi lisätä kun en itse saa ikinä aikaiseksi”.
Toissapäivänä auton piti olla valmis kolmelta, mutta tapansa mukaan herra korjaaja oli unohtanut ilmoittaa siitä minulle eikä vastannut puhelimeen. Lopulta sain sen seitsemältä. ”Se on tuolla risteyksen toisellapuolen, koillista tietä suoraan mäkeä ylös ja vasemmalle” Joo, ymmärrän ettei korjaamon pihassa ole tilaa, mutta siis missä helkkarissa? Kysyin ohjeet kolme kertaa uudestaan ja lähdin tarpomaan teitä pitkin jonnekin suuntaan. Lopulta kun löysin autoni (se oli jossain aivan mielettömän matkan päässä pikkutiellä piilossa) huomasin, että renkaista puuttui pölykapselit! Kesärenkaissani on vanteet enkä minä muistanut tietenkään että näissä ei ole. Seisoin hetken hämilläni sormi suussa ja mietin pölykapseli mysteeriäni. Oliko korjaaja unohtanut laittaa ne, onko ne varastettu, hävinnyt, onko ne takakontissa – ei ole tarkistin, missä ne on?

Arvatkaa missä ne oli! – Kelmutettuna matkalaukkuni sisällä saunassa. Kappas kun ei tullut mieleen! (Kiitos vaan Lauri).

Takki: HM // Paita: En tiedä // Farkut: GT // Kengät: DKNY // Koru: Zara // Laukku: MK

Löysin tuon paidan rypistyneenä jostain kirppiskamojen seasta, miksiköhän se oli siellä. Sehän on kiva. En tosin ehtinyt (jaksanut/viitsinyt) silittää sitä.

Tags:

Se on nyt ohi –CrossFit. Hyvin surullista, jotenkin kiinnyin todella tähän lajiin. Pitänee harkita vakavasti jatkamista, en usko ollenkaan että olisi huono valinta.

Intersportin ja Reebokin crossfit -kampanjassa meidäthän jaettiin siis kahteen joukkueeseen. Joukkueet treenasivat yhdessä kerran viikossa ja sen lisäksi omien aikataulujensa mukaan jätkäsaaren crossfit salilla vedetyillä tunneilla niin paljon kun keho salli ja mieli jaksoi. Pointtina oli katsoa miten me ihmisenruipeloiset kehitytään lajin parissa tuon reilun kuuden viikon aikana. Kuntoa testattiin taipaleen alussa ja lopussa. Se kumman joukkueen jäsenet olivat yhteensä parantaneet suorituksiaan enemmän voittivat. Arvatkaa kumpi joukkue voitti?

No meidän tietysti! Voicen juontajan Annin joukkue 🙂 Oli ihan mahtava fiilis. Ja vannon nyt käsi sydämellä, niin kliseiseltä kun se kuulostaakin että ei niinkään se toisten voittaminen vaan itsensä voittaminen. En ole koskaan huomannut noin nopeaa kehitystä missään lajissa.
(Jos nämä spagettikädet nostelevat nykyään painavia levytankoja tuosta noin vaan, niin jotain tuossa lajissa tehdään kyllä oikein).

Kuntotesti tehtiin seuraavilla liikkeillä:
turkkilainen ylösnousu, käsilläseisonta, leuanveto, punnerrus, valakyykky, pito renkailla ja yleisliike.
Joo en ehkä vieläkään vedä leukoja, tai punnerra päättömän lailla, mutta mm. turkkilaisen ylösnousun kuula vaihtui kahdeksan kiloisesta kahteentoista kiloon ja valakyykkyjä pystyin tehdä vaadittavat täydet kymmenen- aikaisemmin en yhtään 😀

Nyt hieman haikein fiiliksin, mutta ehkä ainakin vähän isomman hauiksen kanssa lähden treenaaman tästä eteenpäin niin paljon paremmalla pohjalla, innokkaampana ja enemmän oppineena. Ei enää MeNaisia stepperissä ja pientä pepun pyöritystä zumbassa.

P.s Toisen Intersportin lahjakortin arvoin Hennalle kommentilla: Mä tarvisin vaikka mitä taas! Mutta nyt ainakin parit uudet trikoot, juomapullon (oon mestari hajottaan niitä) ja pitkähihaset treenipaidat olis fantsuja näin talven tullessa. Myös uusi tuulitakki tarvis laittaa listalle… Että kyllähän näitä on, toivottavasti onni potkaisee! 🙂
Onneksi olkoon! Olen laittanut sinulle sähköpostia.

P.p.s Suosittelen ehdottomasti kaikille crossfitiä.

En olekaan sokea ja aurinko paistaa taas.
Tulin juuri näöntarkastuksesta. Siitä kunnon sellaisesta. Tällä kertaa samainen kaukonäön laite antoi nolla lukemia ja kaikkien muidenkin testien jälkeen tuomio olikin vain +0,75. Kaukana siitä miinus kolmesta siis. Olenpas onnellinen nyt, mutta hassua miten sitä eilen aloin omaa näköäni epäilemään niin kovin. Tuijottelin puiden lehtiä kaukaa ja mietin näenkö ne oikeasti vain olenko vain kokonaan määrittänyt oman näkemykseni lehdistä. Jos tuo ei olekaan puun lehti sellaisena miten muut sen näkevät. Millaisia ovat oikeat puunlehdet?

Pientä mielenvikaisuutta oli ilmassa. Tänään lehdet olivat taas oikeita ja erittäin normaaleja.

Koska tuijottelen tietokonetta tunteja toisensa perään päivittäin (ja minulla oli lahjakortti Specsaversille) päätin optikon kehotuksesta ottaa lukulasit. Valikoima ei ollut mikään maailman laajin, mutta tykästyin kuvissa näkyviin Karen Millereihin ja ne minä sitten valitsin. Elämäni ensimmäiset lasit.