babyblue 14 loka 2012

Join superfood pirtelön. En tainnut oikein löytää tarvittavaa luovuutta tai oikeita tarvikkeita sen tekoon koska lopputulos maistui siltä kun olisin laittanut blenderiin heinäpaalin ja vettä. Oikeastihan siellä oli banaania, mangoa, maitorahkaa, vettä, hunajaa ja 3 rkl niitä superfood jauhoja. En tosin maistanut noista hedelmistä mitään.

Innostuin kasaamaan tätä heinävälipalaa palattuani erittäin kirpeältä syyslenkiltä. Naureskelin että olen koko päivän lukenut kommenttejanne Intersport lahjakortti arvonnassa, missä puhutaan kunnon ulkolenkkeily tarvikkeista ja niin minäkin vaan juoksen tuolla päälläni vanha ohut työhuppari ja ne hm:n pitkät kalsarit. Eikä se tosiaan ollut kivaa! Tuli niin kylmä, että räät punaisille poskilleni lentäen juoksin normi reittini nanosekunnissa koska halusin vain hyvin äkkiä sieltä pois.

Kohmeisin käsin lakkasin kynteni vaaleasinisiksi ja ne näyttävät hassuilta.

Toinen lahjakorttti Intersporttiin ja yksi katkennut selkä 13 loka 2012

Toivoisin voivani kertoa teille, että Intersportin ja Reebokin kamppiksen Crossfit treenien myötä jaksan jo nostella sohvia, hissin sijasta mieluummin juoksen portaita ja olen niin energinen intoa täynnä tarmokas, mahtava ja vahva.
Oikeasti kun vaan tällä hetkellä istun tässä sohvalla huonoryhtisenä, maha turvonneena suklaasta ja selkä kipeänä.

Se mikä alkoi hyvin sain pientä kompurointia matkan varrelleen.
Ensin olin kipeä ja jouduin jättämään treenejä väliin, sitten äitini pyytää minua viemään parvekkeelta kaksi metrisen jukkapalmun (kaksisataa kiloisen vähintään) keittiöön. Se oli pitkä matka se, voin kertoa ja selkähän siinä meni matkalla. Saatuani selän paremmaksi napsahti se muutaman päivän päästä uudestaan pelatessa sulkapalloa. Mitä ihmettä onnistuin sielläkin tekemään väärin – en tiedä. Nyt selkä on edelleen kipeä ja en voi sanoa että treenit kukoistavat! Olen joutunut olemaan onneksi vain muutamista poissa, mutta se tuntuu kamalalta. Yritän nyt välttää palmuja ja sulkapalloja kuin ruttoa. Ehkä ensiviikolla pääsisi taas kuntoiluun kunnolla kiinni.

Ennen kompurointia on onneksi saatu jotain urheiltuakin. Muistan lämmöllä treenejä, missä tehtävänä oli 30 leukaa, 30 punnerrusta, 3x köyden ylös kiipeämistä, 1000m soutua, 100 askelkyykkyä ja 200 kahvakuulan heilautusta. Tehtävät suoritettiin yksi kerrallaan missä järjestyksessä halusi, mutta jokaisen lajin suoritusmäärä piti saada tappiin ennen kuin pääsi vaihtamaan seuraavaan.
Oletteko kenties koskaan kokenut sitä tunnetta kun ensin olet kiivennyt köyttä kädet verillä, pinnistellyt leukoja ja punnertanut vielä siihen päälle? Tuntuu kuin sinulla ei olisi käsiä enää ollenkaan ja sitten muistat sen, että vielä olisi tosiaan ne kevyet 200 kuulan heilautusta jäljellä mihin myös ehkä tarvitsisi näitä kyseisiä juuri aiemmin tappamiasi raajoja.
Ne oli kivat treenit ne. Eikä tämä edes ole sarkasmia. Fiilis tuon jälkeen oli nimittäin kuitenkin käsistä viis aivan mahtava.

Treenejä auttamassa meillä on jalassa Reebokilta mm. realflex fusion lenkkarit. (Olen ehkä rakastunut niihin) ja hengittävät pöksyt sekä kirkkaan väriset topit. Aikaisemmin lenkkarit kun on ollut mitä ollut ja treenivaatteet koostuneet niistä ginatricotin topeista ja hm:n legginssestä. Taidan olla nyt tajunnut miksi niitä ihan oikeita treenivaatteita tosiaan on olemassa. Himpun verran mukavampi tapa urheilla. Ei muuta.

Tästä tullaanpi siihen, että saan arpoa toisen 100 euron lahjakortin Intersporttiin!
Mitä niitä ihan oikeita treenikamoja sinä tarvitsisit sieltä?

Vaustauksen voi jättää kommenttiboksiin sähköpostiositteen kera torstaihin 18.10 mennessä. Kiitos!

Nahkatakki 12 loka 2012

Toinen kauan etsitty kapistus saappaiden rinnalla on aina ollut kunnon nahkatakki.
Tässä asiassa nirso, pihi ja epävarma minäni kun ei ole koskaan antanut lupaa ostaa aitoa nahkatakkia. Niitä tekoversioita tosin senkin edestä. Järkeä ei taaskaan päässä kovin paljoa, mutta kuten saappaidenkin kohdalla. Sen nahkatakin piti olla juuri oikea jotta sen raaskisin ostaa. Sellainen oli Turun Zarassa.

Ja ihan vaan vinkkinä; jos silmiinne osuu kaupassa se täydellinen oikea nahkatakki – en suosittele kokeilemaan, ellette tiedä mihin ryhdytte. Ei sitä voi enää luovuttaa takaisin henkarille, ei sitä raaski edes ottaa pois päältänsä enää. Ihan kuin oman ihonsa kuorisi pois. Tai no, ainakin melkein.