Swedish house mafian lippujen arvontaan osallistui taas ennätysmäärä teitä ihania. Ei ehkä tule yllätyksenä jos kerron että haluaisin jakaa liput kaikille teille ja minustahan puolet Hartwall Areenasta olisi voinut varata vain minun lukijoilleni 😀

Kysyin teiltä kenen kanssa lähtisitte keikalle ja oli söpöä lukea miten haluaisitte ilahduttaa ystäviä, poikaystäviä, siskoja, ihastuksia, veljiä, äitejä ja isiäkin, jopa Vin Diesen vietäisiin keikalle.

Diesel ei lähde, mutta Sara Katariinan ystävänsä kanssa lähtee.
Arvoin seuraavan kommentin voittajaksi:

”ÄÄÄÄÄ sain tänään pienen sydänkohtauksen kun näin ruokatunnilla SHMn facebook sivuilta että he ovat tulossa Suomeen! Olen odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa ja vihdoinkin se on totta että he tulevat kiertueellaan myös tänne!
Lähtisin keikalle parhaan kaverini kanssa, koska silloin hyvä meno olisi vielä enemmän taattu! 🙂
Jos ei kuitenkaan tärppää täällä nyt niin pakko sinne on jollain keinolla sitten päästä! On yhtye nimittäin ollut osa elämääni jo aika pitkään! :)”

Onneksi olkoon Sara, olen laittanut sinulle sähköpostia.

Minä lähden puolestani nyt hyppimään tuonne harmaaseen päivään. Kamalasti kiireitä ja toivon että saan niiden lomasta haalittua jotain fiksua materiaaliakin tänne. On ollut vähän tällaista pilipalipuuroa kaikki päivät. Se johtuu varmasti tuosta säästä. Olenko ainut jolla meni syksy jotenkin ihan hujauksessa ohi?

Voi Bianco. Sain sinne lahjakortin ja kehittelin heti päässäni unelmia täydellisistä maihareista mitkä sillä hankkisin.
Niin. Täydellisiä maihareitahan on mahdoton löytää ja en suinkaan kuin vain vaivaisen kahden kuukauden ajan käynyt säännöllisin väliajoin katsastamassa olisiko valikoimaan sellaiset tupsahtaneet.

Eipä olleet, mutta liikkeessä useimmiten olleen myyjän päähän saattoi tupsahtaa, että olen joko pahimman luokan stalkkeri tai kehitellyt vahvan girl crushin häneen. En koskaan jäänyt nimittäin katselemaan kenkiä. Näin kyllä jo nopealla silmäyksellä uutuuksista maiharittomuuden, joten ainut mitä tavallaan tein oli paikalle pyllähdys, myyjän moikkaaminen ja lähtö pois.
Ei outoa.

Nyt viimeisellä käynnilläni päätin että en poistu liikkeestä ellen ole käyttänyt lahjakorttia kokonaan. (Huomasin että kortti oli voimassa kolme vuotta ja olisin hyvinkin voinut jatkaa siellä ravaamista kaikki ne vuodet)

Yhtään paria kenkiä ei mukaani lähtenyt mutta laukkuja kaksi. Ihania laukkuja.
Tillo Leather Clutch – kirjekuorilaukku oli mukanani nrj fashion nightissa ja huomasin sen oikein ihanaksi. Sanan kirjekuori voisi kyllä pyyhkiä yli silloin kun minä noita laukkuja käytän. Sisäänhän tungetaan vain lompakkoa, meikkipussia, lakkapulloa ja järjestelmäkameraa.

Thilla Bag – jonka miellän läppärilaukuksi on kivoin ja kätevin sellainen mitä omistan. Laukussa oli lappu, missä luki Blogger's choice. En yhtään ihmettele.
Kaunis tapa kantaa kannettavaa kai.

Olen tyytyväinen valintaani ja ne samperin maiharit saa vaikka tippua jostain taivaalta, jos haluaa minun jalkaani. En etsi niitä enää ikinä. (Okei, no en ainakaan Biancosta).

 

Nrj fashion nigt.
Ja sen jäljiltä yksi erittäin väsynyt bloggaaja jonka pää lyö nyt tyhjää. pahoittelen.

Olin ostanut pitkän mustan mekon weekdaystä tapahtumaa varten, mutta en laittanutkaan sitä koska tunsin oloni liian hienoksi ja minulla on ongelma olla liian hienona. Joku vika päässä. Mekko on kyllä niin ihana, että aion käyttää sen puhki sitten joskus vielä. Kesällä ehkä kun talvi ja maksimekot ei ole niin kavereita.

Mutta mihin sitten päädyinkään – GinaTricotiin. Voisiko kyseinen kauppa vaikka palkata minut olemaan niiden kävelevä mainostaulu? Hieman liikaa vaatteita jo sieltä, mutta en valita – gt pelasti ja tykkäsin asusta. Ainakin siihen asti kunnes sain hajotettua tuon paidan. Onneksi se oli jatkoilla.

Itse fashion night oli edellisvuotta paljon parempi. Oli jotenkin enemmän mukaansa tempaava ja paremmin suunniteltu koko show.  Leina oli tosin kuolemaisillaan pissahätään ja minä sain kauhean selkäkivun. Omistan n.70-vuotiaan selän.
Nautimme esityksistä silti.

Tämän vuoden suunnittelukilpailun voitti pimeät neuleet – niinkuin niitä itse kutsuin. Se ei ollut oma suosikkini ja ensimmäinen kerta kun en arvannut voittajaa oikein!  Ihan hieno kuitenkin.

Voittaja oli Nightlights, oikealta nimelträän ja työn takana Varpu Rapeli / Lahden AMK, Muotoilu- ja taideinstituutti.

Näistä minä pidin eniten

Fashion nightin jatkot oli finlandia-talon alakerrassa ja minusta se toimi paikkana hyvin – paljon paremmin tämäkin kuin viimevuonna siis. Ruokatarjoilun kohdalla ei tosin käynyt niin hyvä tuuri, sen laitoin tietysti merkille. Ei se että jotkut purtavat ei maistu maailmaani kaada, mutta tiedättehän minun kummallisen suhteeni noihin coctailpaloihin. Ja oli myös aivan kauhea nälkä.

Jatkoilta lähdettiin vielä Bläkin 5v synttäreille ja ilta venyikin sitten todella pitkäksi, mutta olipa ehdottomasti erikoisen hauska torstai. Nyt hipsin nukkumaan, olen aivan puhki, poikki ja katki.