Posted at 06:19h
in
Uncategorized
by julia
Muistan joskus Ravintola Dinessä syöneeni annoksen missä oli parsaa, perunaa, hollandaise kastiketta ja pikkuruisia kananmunapalleroita.
Tietenkin ne pallerot teki minuun suuren vaikutuksen ja pakotin vielä silloin siellä työskentelevän Jannan kysymään keittiöstä niiden valmistustapaa. Jannan palasi keittiöstä mukanaan epämääräisiä ohjeita jostain pipetistä, erotetusta keltuaisesta ja valkuaisesta, sekä öljystä. Helppoa kuin heinänteko!
Paitsi että ei ollut. Kokeilin kaikkia mahdollisia eri tapoja. pelkässä öljyssä ja pelkässä vedessä. Aikaansaannos joko käristyneitä kuplia tai epämääräisiä läiskiä. Tajusin kaiken säheltämisen jälkeen yhdistää vettä sekä öljyä ja kokeilla eri lämpötiloja ja tulihan sieltä lopulta muutama ihana pieni pallon pyllerö! Keltaisia ja valkoisia. Voi sitä onnen hetkeä, mutta eipä ehkä kuitenkaan kaiken tuon vaivan arvoista 😀
Toinen ongelma lautasellani oli valkoviinikastike. Kaadoin joukkoon vahingossa varmaan kourallisen valkopippuria ja sehän onkin maukasta runsaissa määrin jos mikä! Yritin pelastaa kastiketta lisäämällä kermaa, voita viiniä, vettä ja lopputulos olikin sitten n. kaksi litraa kastiketta. No ainakin siitä tuli paremman makuista ja parsassa ja lohessa sentään onnistuin.
Tämän, minkä piti olla yksinkertainen annos vei minulta varmaan kaksi tuntia aikaa valmistaa ja keittiönkin sain näyttämään siltä kuin roska-auto olisi ajanut kolarin kemian laboratorioon.