Tänään olen ollut onnekas tyttö. Kaiken tuon juhlimisen, niiden lukuisien drinkkien, sankan tupakansavun ja kahdeksaan asti aamulla valvomisen jälkeen minulla ei ole lainkaan pahaa oloa. Minulla on ihan täysin normaali olo. Hämmentynyt hieman ja ehkä jo vähän väsynytkin, mutta normaali.
Olen epänormaali.

Laivalla meno oli yhtä kahjoa kuin ennenkin enkä ole muuttanut mielipidettäni tuon paikan hehkeydestä, mutta hauskaa meillä omalla isolla porukallamme oli. Vähän liiankin kun illan saldona oli mm. yksi mystisesti murtunut käsi.

Nyt vedän villasukat jalkaan, keitän kattilallisen riisipuuroa ja alan katsomaan X factoria.

Kohta lähdetään laivalle. Minulla on hieman ristiriitaiset tuntemukset noita kelluvia kotteroita kohtaan. Ei siksi, että laivoissa olisi mitään vikaa, mutta niissä ihmisissä siellä sisällä ehkä välillä. Hetkellisesti. Tuntuu että mitä enemmän iltaa kohdin mennään sitä enemmän laiva muistuttaa yhtä isoa sikalaa. Yötä kohden siat on ympäripäissään ja päässeet vapaaksi aitauksistaan, helvetti on irti eikä kukaan pääse pois! Itsehän olen yksi enkeli.
Olen kuitenkin päättänyt että tänään olen erittäin positiivinen laivaihminen Leinan synttäreiden vuoksi ja meillä on varmasti todella hauskaa!

Iltaa varten kävin nopeasti tänään tallustelemassa keskustassa aikeinani oli ostaa jokin mekko – visiona jotain vaaleaa ja hempeää, mutta silmäni näkivätkin vain niittejä.
Ette varmasti ikinä arvaa mitkä näistä lähtivät kotiin.

Maiharit – DinSko // Jeffrey Campbellit – Spirit Store // T-paita – Cubus // Laukku – Spirit Store

Minä suuntaan nyt nokkani kohti sitä laivaa ja palailen tänne sitten huomen illalla jos olen siihen yhtään  kykenevä.

Muistan joskus Ravintola Dinessä syöneeni annoksen missä oli parsaa, perunaa, hollandaise kastiketta ja pikkuruisia kananmunapalleroita.
Tietenkin ne pallerot teki minuun suuren vaikutuksen ja pakotin vielä silloin siellä työskentelevän Jannan kysymään keittiöstä niiden valmistustapaa. Jannan palasi keittiöstä mukanaan epämääräisiä ohjeita jostain pipetistä, erotetusta keltuaisesta ja valkuaisesta, sekä öljystä. Helppoa kuin heinänteko!

Paitsi että ei ollut. Kokeilin kaikkia mahdollisia eri tapoja. pelkässä öljyssä ja pelkässä vedessä. Aikaansaannos joko käristyneitä kuplia tai epämääräisiä läiskiä. Tajusin kaiken säheltämisen jälkeen yhdistää vettä sekä öljyä ja kokeilla eri lämpötiloja ja tulihan sieltä lopulta muutama ihana pieni pallon pyllerö! Keltaisia ja valkoisia. Voi sitä onnen hetkeä, mutta eipä ehkä kuitenkaan kaiken tuon vaivan arvoista 😀

Toinen ongelma lautasellani oli valkoviinikastike. Kaadoin joukkoon vahingossa varmaan kourallisen valkopippuria ja sehän onkin maukasta runsaissa määrin jos mikä! Yritin pelastaa kastiketta lisäämällä kermaa, voita viiniä, vettä ja lopputulos olikin sitten n. kaksi litraa kastiketta. No ainakin siitä tuli paremman makuista ja parsassa ja lohessa sentään onnistuin.

Tämän, minkä piti olla yksinkertainen annos vei minulta varmaan kaksi tuntia aikaa valmistaa ja keittiönkin sain näyttämään siltä kuin roska-auto olisi ajanut kolarin kemian laboratorioon.

Tags: