Minulle tulee mieleen pikkujouluista punainen, kimalle, kultainen, hopea, paljetit, sekä tietysti myös oksennus, kylmä, ruuhka, 5 promillea, taksitolpat, tonttulakki ja myötähäpeä, tai morkkis. Vähän vaihtelee mistä näkökulmasta kahta viimeistä katselee.

Ei mennä nyt siihen, pysytään näissä vaatteissa.
Tein teille Polyvorella kollaaseja. Itse en ole juhlapukeutujien uskaliaimmasta päästä, joten ajattelin tänäkin vuonna ottaa rennosti. Ehkä käyttää hyväksi kauden niitti, statement koru, viininpunainen ja paljetti –trendejä.

Joo. Tonttulakkia päähäni en laita, mutta pukeutua voisin oikein mielelläni esim. ensimmäisen kuvan vaatteisiin. – Jos sellaisia omistaisin. Niin ja laittaisin kyllä sukkahousut.

– En saanut unta. Nukuin kolme tuntia ja heräsin seitsemältä heittämään ystävääni lentokentälle.
Kentältä menin suoraan tyhjään keskustaan. Ostin sirot maiharit, mutta ne on jotain muovia.
Kävin myös Stockmannilla ja totesin taas kerran, että siellä on kyllä hyvä valikoima. Ostin naudan ulkofileetä.

– Kotimatkalla soitin Laurille aikeissani pakottaa se mun kanssa katsomaan Twilightia. Se sanoi että sillä on fudistreenit. Tästä lähtien kuulemma joka päivä. Ainakin siihen asti että twilight poistuu teattereista.

– Kotona aloitin valmistamaan marinadin ostamalleni naudalle. Yakiniku marinadin. En tykkää hirveästi kirjaimesta Y, enkä numerosta 23. En tiedä miksi.
Tykkään kirjaimesta J (luonnollisesti) ja numerosta 11 ja 6. En tiedä miksi.

– Naapuritalo syttyi palamaan. Okei ehkä vain osa siitä. Kadut suljettiin ja joka puolella oli paloautoja, savua ja välkkyviä valoja.
Katsoin talon ikkunoista sisään. Siellä pelasi mummo pasianssia keittiönpöydällä. Kaikki muut oli ulkona tai parvekkeella.

– Muistin että olen käynyt jonkun tulipalokoulutuksen mutta en muista siitä mitään. En kyllä pahemmin hygienia, ensiapu tai anniskelu koulutuksestakaan.

– Tulipalossa ei käynyt kuinkaan, mutta täällä haisee edelleen ihan savulle.
Siivosin koko asunnon. Lauri katseli vierestä.

– Otin pitkän suihkun ja keitin ison kupin teetä uuteen Iittalan Taikamukiin. Se on lempimukini.
Nyt istun tässä – piti kirjoittaa postaus piposta, mutta eksyin hieman aiheesta. Sitäpaitsi mitä piposta nyt voisi edes sanoa.

Minäkin meikittä.
Kaikki tietää mistä se alkoi. Veera kirjoitti hienon tekstin ja haastoi bloggaajat mukaan.
Liian moni lähti. En kehdannut olla lähtemättä.

Tässä sitä ollaan suoraan suihkusta, ilman meikkiä, ilman muokkausta tai hyvää valaistusta.  Ripsienpidennyksiä en viitsinyt repiä pois, mutta ainakin ne on jo kolme viikkoa vanhat.

Yritin pohtia kirjoittaisinko kilometritekstin omia mielipiteitäni mukaan, mutta kaikki se vähä mitä olisin keksinyt sanoa on jo jollain tapaa tämän blogihaasteen toteuttaneiden myötä sanottu. Niitä voi lukea vaikkapa MouMoun tai Muuttolintuja syksyllä –blogeista.

Riitänee ehkä että nyt länttään vain tämän pärstäni tähän ja menen nukkumaan.
Hyvää yötä, kello onkin vasta kaksi.