Parin paljetin verran myöhässä taas, mutta olen suuresti ihastunut nyt (päivässä) tähän paljettihame & löysä paita –trendiin.

Eilen osui kohdalle nimittäin se omannäköinen hamonen Cubuksesta ja täällä kotona mentiinkin sitten pyörremyrskyn lailla läpi vaatekaappia kun kokeiltiin mitkä kaikki yläosat nyt uutukaiseni kanssa istuukaan.

Yllättävän moni ja yllättävän hyvin. Olen kovin yllättynyt. En ole paljettityttöjä.

Nyt minä ja paljettihameeni voidaan yhdessä juosta juhlissa ja arjen riennoissa ikuisuuden. Mummona jos se ei enää mahdu teen siitä patalapun tai jotain.
Varokaa siis, tulette näkemään meitä paljon ja liikaa. Huomenna jo heti olettaisin.

Tags:

Ihmettelin eilen miksi tykkäänkään ponchoista niin paljon. Kaikkien niiden hurjan traumaattisten kokemusten jälkeen mitä minä pienenä olen ponchossa joutunut kokemaan mielestäni minun pitäisi inhota niitä.

Enkä tarkoita että olen ollut joku intiaanilapsi. Julia ”isuva biisoni, karvainen mänty”. Ei, vaan steinerlapsi. Kaikki traumaattiset kokemuksenihan ovat kotoisin sieltä – Steinerkoulusta jälleen.

Varhaisin ponchomuistoni juurtaa ala-asteelle. Steiner-koulussa oli tapana aina esittää paljon noloja näytelmiä. Sellaisia kaukana nykyajasta – kuolen tylsyyteen, en ymmärrä edes omia vuorosanojani – tyyppisiä pitkiä steiner versioita normaaleista näytelmistä.
Olin niissä aina jossakin merkittävässä roolissa, kuten puu, kivi, tai jokin hemmetin luova tuulenvire.

Kerran meillä kuitenkin oli työn alla jotain jännittävää! Luomu Hiewatha -esitys ja olin saanut ihmisen roolin!
Olin ponchoon pukeutunut mies.

Näytelmärekvisiitta steinertyyliin valmistettiin alusta asti itse. Ponchot, mistäs muustakaan kuin perunasäkeistä. Steinertyyliin kuului myös, että näytelmiä harjoitettiin yhtä hartaasti kuin munkit jumalanpalveluksia – mikä johti lopputulokseen; Minä, haiseva, hiostava ja kiduttavan kutiava perunasäkkiponcho, kolme kuukautta yhdessä = rakkautta?

Ensimmäisestä ihmisrooli -näytelmästä muistan vain tuon ponchon ja yhden ainoan repliikin:
”kaunista, kukakohan laulaa?”
Käytän sitä usein nykypäivänäkin – Silloin jos joku laulaa oikein rumasti ja korvani vuotavat verta.

Pitäisikö minun jo perustaa blogiini tunniste steinertraumat?

Niin ja tuo poncho. Ihana virkattu, kaukana perunasäkistä oleva sellainen on Vilasta.

Reseptiikka ei ole vahvinta osaamisaluettani. Olen huono seuraamaan niitä ja vielä surkeampi kirjoittamaan. Sovellan ja huidon sinne tänne, enkä taida tuntea käsitystä mitta.
Paitsi leipomisessa yritän – Seuraan millintarkkaan ohjetta, mutta silti kaikki menee aina pieleen.
Ehkäpä siksi en koskaan leivo.

Nyt minulla olisi kuitenkin jakaa teille yksi helppo resepti. Näiden loistavien taitojeni (puutteen) vuoksi tosin saatan tehdä siitä erittäin vaikean. Pahoitteluni, mutta yritetään.

Teriyaki kastike on suurinpiiretin mittakaavassa; 2rkl soija 2rkl mirin 1tl sokeri. (miriniä löytyy kaupasta yleensä sieltä sushitarvikkeiden joukosta).
Minä triplasin ja laitoin 6rkl soija 6rkl mirin 3tl sokeri, koska tein neljä lohipalaa ja tuo kastike on niin hyvää joten kannattaa tehdä kunnon satsi. Kastikkeen ainekset sekoitetaan kulhossa ja annetaan olla hetki, jotta sokeri imeytyy.

Lohi paistetaan pannulla (ei tarvitse rasvaa) ensin nahkapuoli alaspäin 3-4 asteisella levyllä kannen alla 3-4min. Maustetaan suolalla, mustapippurilla ja pienellä määrällä valkopippuria. Käännetään nahkapuoli ylöspäin ja taas kannen alla 3-4 min.
Tämän jälkeen pannulle kaadetaan mukaan soija-sokeri-mirinkastike ja annetaan kastikkeen kiehua kokoon (voiko noin sanoa? Enkä tietenkään katsonut kauan minulla meni siinä) ehkä 5min? niin että siitä on muodostunut hieman paksumpaa, mutta ei niin että palaisi pohjaan.

Sushi-riisi pestään kylmässä vedessä kattilassa rutistelemalla kevyesti ja vaihtamalla kattilasta vettä niin monta kertaa että vesi on kirkasta ja riisit ns. läpinäkyviä. (Kamala homma. Onneksi Lauri osaa tehdä tämän).
Lisätään paketin ohjeiden mukainen määrä vettä kattilaan, kiehautetaan, lasketaan lämpötilaa ja annetaan riisin kypsyä hiljalleen kannen alla n.10min. Liesi pois päältä ja riisit jätetään hautumaan n.30 minuutiksi.
Tästä on monia eri valmistustapoja, mutta jotakuinkin näin se meillä tehdään ja pesuvaiheessa vesi vaihdetaan ainakin n.8 kertaa.

Valmiin riisin asettelin lautaselle tiivistämällä sen kuumalla vedellä huuhdeltuun kuppiin ja kumauttamalla kupin lautaselle nurinpäin.

Lisukkeiksi tähänhän voi tehdä mitä mieli halajaa ja vatsa käskee. Itse kallistuin nyt kaalin ja porkkanaan. Leikkasin vihannekset pitkiksi suikaleiksi ja keitin tilkassa vettä ja nokareessa voita kannen alla melkein kypsäksi. n.5min (ja erikseen, ettei punakaali värjäisi porkkanaa). Kypsät suikaleet lisäsin keoiksi lohifileiden viereen pannulle juuri ennen kastikkeen lisäämistä ja annoin niiden kypsyä siinä lohen kanssa loppuun, ottaen myös makua samalla kastikkeesta.
Jokin raikas salaattikin tosin kelpaa mainiosti.

Näin pitkä selostus ei koskaan kuulosta helpolta. Hyvä minä, mutta pointti oli tuo kastike ja se nyt oli toivottavasti ainakin kuulosti yksinkertaiselta.
Ja oli tosi hyvää! 🙂

Tags: