Ylipolvensaappaat – etsintä – kulunut jo kaksi vuotta – en löydä – pakkomielle.

On melkein todennäköisempää että sukeltaisin järveen ja löytäisin sen pohjalta Atlantiksen kuin että saisin käsiini istuvat täydelliset saappaat.

Kuvat: Pinterest

Asiaa ei helpota että olen tavattoman nirso tässä asiassa. Saappaiden pitäisi olla nimittäin mieluiten kiilakorolliset, mustat, istuvat, kapeat, nahkaa tai mokkanahkaa, sirot, mukavat ja ei tietenkään liian kalliit.
Niinpä.

Ehdoistani viimeisen kohdalla olen alkanut jopa hieman löystää nyörejä – Eli toisin sanoen tullut epätoivoiseksi.
Kai voin maksaa niistä hieman enemmän? ehkä niiden ei tarvitse ollakaan niin kapeat, ehkä voin kaventaa niitä suutarilla?

Tehtyäni nämä myönnytykset ja selaillut netissä tuntitolkulla olen saattanut löytää yhdet varteenotettavat yksilöt. Yhdet! ja nekin ehkä. Nyt selvittelen saanko tilattua niitä suomeen ja löytyykö kokoani mistään.

Kuten mainitsinkin jo – pakkomielle.

Tags:

Voisin melkein liittää viimeiset kolme postausta yhteen. Kaikki näyttävät samoilta. Syystausta, ruokaa minä ja taas vähän syystaustaa.
Minkäs teet.

Olen nyt testannut Cafe engelin melkein jokaisen aamiaisen ja ylpeä suoristuksestani. Vielä on yksi aamiainen kokeiltavana ja sitten voin julistaa itselleni voittajan ja syödä sitä koko loppuelämäni.
Elämäni on hieman yksinkertaista.

Eilen testauksessa oli mysliaamiainen. Annokseen kuului; jogurttia, mysliä, tuoretta omenamehua, kahvi, ruisleipää, juustoa ja hedelmiä – paljon hedelmiä, niistä plussaa. Myslikin oli hyvää, mutta leipä kuivahkoa. mysliaamiainen ei ole voittaja. Kärkisijaa pitää edelleen ranskalainen aamiainen.

Pienten aamiaisilojeni ohella arki on yhtä tasapaksua. Syksy on tavallaan aika tylsää aikaa. Ei mitään värikästä sirkusta, paitsi luultavasti maanantaina kun juhlitaan Leinan synttäreitä. Oletan että rauhallinen arkeni järkkyy ainakin muutamaksi päiväksi. En ole juhlinut aikoihin.

Ne sanoo, että näytän kiinalaiselta kun nauran.

Sain aika nopeasti kehiteltyä pitkän ”pakko käydä” –ravintolalistan Turkua varten. Mieluitenhan olisin käynyt monessakin, mutta oli esteitä; a. liian pieni mahalaukku b. liian vähän aikaa c. Lauri.

Lauri oli este koska on itse kulinaarisesti hieman estynyt. Piti lukea kaikkien ravintoloiden menut läpi että tiesi kannattaako sinne päin edes lähteä. Ei kannattanut kun ei kelvannut kalat, karitsat tai kateenkorvat. Päädyttiin lopulta Pinellaan. Pinellasta sai grillistä härän marmoriulkofileettä ja se kelpasi.

Itse otin sienirisottoa ja alkuun jaettiin sokeri-suolattua lohta, mikä oli muuten hyvää ja paras annos tältä reissulta. Härkä ei osoittautunut puolestaan sittenkään parhaaksi valinnaksi sen sitkeyden takia ja kypsyysastekin oli mennyt hieman yli. Muuten maut oli kohdillaan.
Risottoni onnekseni oli oikein hyvää. Ainoa miinus oli, että sitä oli ehkä hieman liian paljon kun taas mukana tarjottua salaattia liian vähän. Söin kuitenkin kaiken. Sienissä oli mahtava maku.

Olisin eniten halunnut käydä Porcissa tai Mamissa mutta eipä tuo Pinellakaan pahempi vaihtoehto loppupeleissä ollut. Kaunis ravintola ja loistava palvelu. Mainittakoon vielä että alkuleivät oli ihan mahtavia. Söin ne kaikki.