Turhaa autoilua myönnän, mutta me päätettiin Laurin kanssa viettää lauantai Turussa. – Ihan huvin vuoksi.
Käytiin kävelyllä Aurajoella, haahuilemassa vain ympäriinsä, syömässä ja ostoksillakin. Viime vierailusta Turkuun oli vierähtänyt jo sellainen tovi, että eihän sitä edes muistanut miltä koko kaupunki näytti, mutta kaunis oli ja varsinkin näin syksyllä! Olen varma, että puita on enemmän kuin meillä täällä ja kirjavat lehdet väritti maisemia. Sallin itseni laskeutua kuusi vuotiaan tasolle ja leikkiä siellä lehtikasassa. Todella rentouttavaa puuhaa – suosittelen.

Takaisin tullessa saatiin vaaleanpunainen auringonlasku ja kunnon kinastelukin vielä aikaiseksi. Mikäs sen parempi paikka väittelyyn kun auto mistä ei pääse pois. No, ainakin matka meni nopeasti ja jälkikäteen saatiin hyvät naurut meidän jutuille.

Parisuhdeterapia-istunto autossa.. En silti suosittele.

Lumene lähetti uutuuksia. Olen edelleen suuri lumenen ystävä, mutta taidan tällä hetkellä tuon paketin muutaman todella hyvän uutuuden myötä olla vielä parempi sellainen.

Ensimmäinen iloinen yllätys oli Lumenen uuden LAB -apteekkisarjan kosteuttava ja hoitava puhdistusvaahto! En tiedä millaista kuravettä edellinen meikinpoistajani sisälsi, mutta oli ihanaa tämän uuden jälkeen huomata että ne pestyt meikit tosiaan valui sieltä viemäristä alas, eikä siirtyneet suoraan kasvoiltani pyyhkeeseen ruskeaksi läiskäksi.

Toinen mahtavuus oli triple stay matta meikkivoide ja Lumene touch of radiance valopuuteri. Molemmilla luvataan peittää ihon kiiltoa ja lopputulokseksi luonnollista mattaihoa koko päiväksi.
Jaa – Hieman epäilin toimisiko ne tähän pärstään mikä muistuttaa kiiltävyys asteeltaan vähintään hylkeennahkaa kun ei mikään muukaan mahtava mattalupaus ole siihen oikein viime aikoina tehonnut

No, mutta toimi! En tiedä onko yhtä tehokkaita yksinään, mutta ensimmäistä kertaa pitkähköön aikaan nämä kaksi yhdessä tosiaan pitivät ihoni mattaisena ennätyspitkään. Huh, kiitos ja kumarrus.

Mukana oli myös rasvoja, hiusjuttuja ja kynsilakkoja. Lakat on tietysti taas mitä herkullisimmissa väreissä, mutta harmikseni kokeilemani punainen, naarmuuntui jo päivässä (lieneekö syy minun sohimiseni, tai niin räikeän värin että siinä pienikin viiru näkyy kauas, mutta kovin montaa päivää puna ei sormenpäissäni pysynyt).

Rasvoista ja hiusjutuista puolestaan voi löpistä enemmän sitten kun niitä on ehtinyt käyttää pidemmän aikaa ja tietää paremmin vaikutuksen tehon.

Mutta joka tapauksessa jos kiiltoa haluaa kuriin niin voin suositella näillä kokemuksen eväillä tuon uuden meikkivoiteen ja puuterin yhdistelmää. Saapuvat kauppoihin marraskuussa ja hintaa puuterilla n.14€, sekä meikkivoiteella n.16€. Ei joudu edes konkurssiin.

Siellä on ollut tänään taas yksi tuomiopäivä. Sadepisarat paiskoutuivat vasten sateenvarjoa, tuulen mukana alepan muovipussi lensi suoraan päin naamaan. Oli kylmä ja kamalaa, mutta onneksi oli myös kaunis keltainen iso auringonlasku.

Tässä kauniissa syyssäässä perjantaitunnelma on huipussaan – jos viettää sen viltin alla sohvalla.
Minä olen niin viluissani että suostun lähtemään ulos vain syömään ja kipitän sieltä nopeasti sitten takaisin kotiin.

Edellinen ravintolakokemuksemme oli kehutussa Careliassa. Mannerheimintiellä sijaitsevassa entisen apteekin viihtyisissä tiloissa.
Olin odottanut tältä aika paljon, mutta kuinkas silloin aina käykään. Ruoka oli kyllä hyvää, mutta mielestäni hinnat ehkä hieman liian yläkanttiin enkä saanut revittyä annoksestani irti mitään vau –elämystä. Tai oikeastaan lähellekään.

Alkuruokia listalta olisi löytynyt kaikkea kampasimpukoista tartarpihviin, mutta koska mieheni on nirso ja jaoimme alkuruuan päädyimme menun tavallisimpaan vaihtoehtoon – yrttimunakkaaseen. Minusta se oli hyvä, mutta se oli vain hyvä tavallinen munakas. Ei muuta.

Pääruuaksi Lauri otti grillattua entrecôteta ja kehui sitä parhaaksi mitä on koskaan syönyt. Minä otin päivän kalan – siikaa. Kastike oli hyvä, samoin lisukkeet, mutta kala liian suolaista ja olisin kipeästi kaivannut lautaselleni jotain raikkautta.

Jälkiruokana juustolautanen, missä oli kolme hyvää juustoa, mutta olen myös syönyt parempiakin.

Kaiken kaikkiaan päädyin ratkaisuun, että voisin syödä ravintolassa uudestaan, mutta en hingu sinne takaisin. Palvelulle ja viinilistalle plussaa.

Nyt kiiruhdan katsomaan miltä se tämänpäiväinen ruokakokemus tulee näyttämään. Kivaa viikonloppua kaikille, älkää minun lailla vällittäkö tuosta säästä:)