Lämpörullakampaus 2 03 loka 2012

Olen laiskana ja tupeerauspäissäni huomannut uuden pysyvämmän tavan kuohkean kiharakampauksen kestävyyteen. En mitään maailmaa mullistavaa, ihan pikku järjestysseikka vain jo ennestään tutussa prosessissa.

Aloitetaan alusta;

  Lähtökohtana suoraksi föönattu puhdas harjattu tukka. Latvoihin kiharanvirkistäjää ja ylhäältä tupsu tupeerattavaksi – mihin voi suihkuttaa hieman lakkaa, jos uskaltaapi.

 Tupeerattua tupsua ei harjata eikä lasketa alas vaan siihen samaiseen osioon rullataan saman tien lämpörulla latvoista päätä kohti sisäänpäin kääntäen. Kiinnitetään metalliklipsulla. Toistetaan sama juttu sivuille ja taakse. Minun päähäni mahtuu yhteensä 5-6 isoa rullaa. Kaksi sivuille yksi päälle ja yksi taakse. Annan vaikuttaa n. 10 min.

 Avatessa hiukset ovat kuin pystyyn sojottavat korkkiruuvit. Annan niiden hieman jäähtyä, haron auki sormilla ja harjaan päältä pehmeällä harjalla. Viimeisten lakalla ja siinäpä se.

Entinen metodini oli kevyesti tupeerata ensin kaikki päällimmäiset hiukset, harjata ne siisteiksi ja vasta sitten asetella rullia roikkumaan latvoihin, mutta jos hiukseni ovat juuri pestyt ja liukkaat tämä ei pitkään pidä, joten rullan tunkeminen soraan sinne tupeerattuun hiusosioon kestää paremmin.
(Tämä tapahan on jo miljoonien tiedossa, mutta minä tulen hitaasti perässä).

Ja hiukset kiittää.

Aina kanaa 02 loka 2012

Puuskahdan kiukuissani joka kerta kun noukin kaupan kanahylyltä lempi pakettini maustamattomia ohuita fileesuikaleita. Ennen niiden hinta oli neljän euron paikkeilla, nyt seitsemän. Se on melkein tupla hinta ja se on silkkaa vääryyttä, mutta ostan niitä silti. Ehkä vielä löydän joskus toisen kanan itselleni.

Meillä syödään (ette varmasti ole huomanneet) todella usein kanaa. Koska nopeasti kyllästyn ruokiin, pitää joka kerta mukana olla jotain uutta. Edes jotain pientä ja löytää se täydellinen yhdistelmä. Nyt sellainen osui kohdalle Kanan, kasvisten, vuohenjuuston, rucolan ja kahden kastikkeen yhdistelmässä. Kahden kastikkeen yhdistelmä on edelleen parasta.
(toinen kastike tosin unohtui hienosti kuvista)

Inhoan löysiä kasviksia, mutta olen valitettavan hyvä keittämään niitä yli. Eilen näin ei käynyt ja olin tyytyväinen. Ensimmäisenä pannulle, missä oli vettä ja hieman voita (vettä vain sen verran, ettei kasvikset peity kokonaan) laitoin salottisipuleita, kymmenen minuutin jälkeen mukaan meni retiisejä, suloisia miniporkkanoita, parsakaalia ja ruusukaaleja. Hieman suolaa päälle ja kannen alla kypsäksi.

Kanan paistoin ihan tavalliseen tapaan pannulla, mutta lisäsin toisen puolen kypsyttyä sen päälle vuohenjuustoa. Tarkoituksena oli ruskistaa vuohenjuusto kiekot kauniin ruskeiksi pinnalta, mutta se vaan on aina yhtä hankalaa. Tyydyin siis länttäämään juustot miten sattuu siihen päälle ja peitinkin kokkareet hienosti kasalla rucolaa.

Toinen kastike oli hieman tulinen reggae reggae –sauce, mistä olenkin maininnut joskus aikaisemmin. Ja toinen perus ranskankerma, mihin tulee ne samat; sitruunanmehu, pippuri, suola, sokeri, chili, valkosipuli.

Nämä kaksi kastiketta, ne napakat kasvikset, mehukas kana, vuohenjuusto ja rucola ei voi olla toimimatta yhdessä.