Aina kun asioi Stockmannilla pitää ensitöikseen mennä sieltä ykköskerroksen bakerystä hakemaan joku hyvä pulla, piirakka, pasteija tai mitä vain niistä luukuista nyt haluaa sinä päivänä valita. Sitten viereisestä kahvilasta mangolassi ja ei muuta kun kädet täynnä vaeltamaan kerroksia. Se on parasta.

Näin tein myös eilen kun yritin katsella itselleni syyskorkoja. Syyskorkojen kriteereinä oli olla mustaa nahkaa että sadekeleillä ei pääsisi itku. Korkojen piti olla korkeat, mutta mukavat. Vähän yritin etsiskellä ehkä jotain kiilakorkosaapas tyyppiä, mutta eipä sopivia ollut lähelläkään ja sitten silmiini osui, no mitkäs muutakaan kuin yllätyksekseni Jeffrey Campbellit.
Samperi.

Tuijottelin niitä haikeina hetken kunnes näin hinnan ja olin tukehtua päivän valintaani – voisilmäpullaan. 159euroa.
Nellyllä samaiset popot kustantavat 205€ Spirit Storessa tuosta viisi euroa vähemmän ja toisissa verkkokaupoissa mm StylePit:ssä missä hinnat ovat vähän alhaisemmat on valikoima taas liian surkea.

En voinut työntää ajatusta pois mielestäni että nämähän ovat täydelliset syyskorkoni. Perus mustien litojen omistus kun oli jo aikaisemminkin käynyt mielessä ja tuohon vielä lisää vaikka kuinka monia muita tekosyitä tai ihan oikeita syitä. Eipä siinä muuta voinut tehdä kun kiikuttaa kengät kassalle.

Jaarittelut sikseen. Pointti oli vinkata näitä kenkiä haluaville, että niitä näköjään löytyy nyt myös siis Stockalta. Ainakin on uusi kätevä paikka missä näitä ylipäätänsä pääsee edes kokeilemaan jalkaan ennen kuin tilaa netistä sian säkissä.
Myyjältä kyseltyäni sain myös tietää, että Jeffreyt olivat saapuneet myymälään toissapäivänä. Niitä tuli kahdet litat – nämä mustat ja punertavat mokkaiset. Loaferit niiteillä ja jotkin hassut lenkkarit. Muiden mallien tulosta, tai uudesta erästä ei ole tietoa.

Anna Dello Russo – tuo näyttävästi pukeutuva nainen, joka kehottaa käyttämään timantteja aamiaisella ja kävelemään korkokengillä ruokakaupassa on suunnitellut H&M:lle asustemalliston. Mallisto tulee valikoituihin H&M-myymälöihin sekä verkkokauppaan 4.10

Minä suurien ja mahtavien kullan väristen korujen ystävä hipsin innokkaasti eilen HM:n showroomille katselemaan näitä yhteistyön helmiä.
Eniten kun mieleeni on kultainen yhdistettynä turkoosiin ja nämähän olivat koko malliston päävärit.
Hieman piti sitä kuolaa pyyhkiä suupielistä varsinkin näiden seuraavien neljän kohdalla.

Jotenkin lämpenin myös noille eläinkoruille, mutta aurinkolasit ja kengät eivät olleet oikein minun makuuni.
Kaiken kaikkiaan kivalta kuitenkin vaikutti. Hintakin suurimaksi osaksi koruissa pysyttelee alle viidessäkympissä. Paitsi suosikissani- tuossa isossa kultaisessa kaulakorussa. Sen kanssa kivutaan jo yhdeksäänkymmeneen euroon. Hitsi.

Onneksi hätä ei ole tämännäköinen. Toinen suosikkini; avaimenperä koiralla, kirsikalla, A:lla varustettuna oli kovin iloisena yllätyksenä pikku kassissa minkä sain mukaani showroomilta lähtiessäni. Edellinen avaimeperäni kun oli jo kovin ruostunut. Harmi vain ettei nimeni ala A:lla.

Niin on ihanaa kun sinulla on aamulla kauhea kiire, juokset autotalliin, käynnistät auton, katsot kelloa, mietit että ehkä sittenkin ehtisit, ajat portille, odotat liian hitaasti avautuvaa autotallin ovea, ajat oikein lähelle ihan kuin päästäkseni nopeammin ulos, mutta mitä sieltä takaa paljastuukaan. Iso pakettiauto tukkien täysin pääsysi pois autotallista. Kadulla ei ole ketään. Pakettiautolla olisi kilometrikaupalla ollut tilaa pysäköidä joko eteen, tai taaksepäin ovesta, omistaja mailla halmeilla. Etkä ole edes piilokamerassa.

Kaikenkukkuraksi kännykkäni päätti täysin hukata verkkonsa juuri kun olin rekisterikilven numeron avulla selvittämässä auton omistajan tietoja. Siinä minä sitten hakkasin päätäni seinään, kiertelin ympäri pakettiautoa ja yritin löytää kenttää puhelimeeni. Teki mieli koittaa jopa työntää sitä autoa eteenpäin, mutta se varmasti olisi onnistunutkin oikein loistavasti.

Lopulta, n. 15 minuutin päästä autoa kohti tallustelee raksamies. Kysäisen ystävällisesti, että onko tämä sattumoisin sinun autosi. Saatuani myöntävän vastauksen sain pidettyä itseni vielä suht tyynenä selittäessäni että huomasiko hän ehkä pysäköineensä autotallin oven eteen ja näin estäen autojen pääsyn tallista ulos, tai sisään?

”mitä sinä siinä v*ttu valitat, auto oli siinä vain hetken. Yritän tehdä vain työtäni” vastasi mies huonolla suomen kielellä.
Niin. Jos minulle ikinä on opetettu käytöstapoja niin ne unohtuivat kyllä hetkessä. En ole koskaan ikinä huutanut niin rumasti kenellekään. Kertonut mm. erittäin mukavien voimasanojen kera, että hänen työtänsä ei luultavasti ole osata ajaa kuin jokin sokea k*sipää. Olin vielä niin raivon partaalla, että kun kaikki tietämäni kirosanat olivat loppuneet keksin valehdella miehelle että olen kutsunut poliisin ja me jäämme nyt odottamaan heidän tuloaan.
Kuten arvelinkin – mies pinkaisi sekunnissa autoonsa ja ajoi renkaan vinkuen pois paikalta. Minä jäin siihen heristämään nyrkkiäni ja huutamaan loittonevalle pakettiautolle uusinnan osaamistani kirosanoista.

Myöhästyin ja olin aika pahalla tuulella.

 

Tags: