Tuntuu, että tästä päivästä lähtien voisi alkaa enemmän normaali arki. Tietenkään kesä ei ole vielä lähimaillekaan loppunut – luojan kiitos siitä – mutta suurimmat kesäkinkerit on jo takanapäin ja edessäpäin enemmän töitä.
Minulle se on ihan ok.

 

Jopa ehkä hieman odotankin jo sitä rutiininomaisempaa päivää. Sitä kun keittää aamupuuroa ja laittaa siihen mustikoita, että jaksaa varmasti päivän työt ja kodin askareet. Sitä kuinka virkistävää on ne tehtyään käydä iltalenkillä ja kuinka rentouttavaa kokkailla keittiössä illallista ja syödä se sohvalla katsellen elokuvaa Laurin kanssa.

 

taakse jääneet kesä -ja heinäkuu olivat ehkä jälleen elämäni ihanimmat, hauskimmat ja mieleen painuvimmat. Arkea päin voi siis hiipiä ehdottomasti hymyssä suin.

 

 

Ja hymyilin muuten muutama päivä sitten Jumbon Zarassakin, kun kerrankin ale-nurkkauksessa minua onnisti ja löysin tämän tunikan puoleen hintaan. (Ollut lempi ranta-asuna siitä lähtien).
En ole löytänyt koko kesänä oikein mitään alennusmyynneistä, mutta toisaalta hyvä niin. Tuota tavaraa on muutenkin ihan liikaa ja siitä puheen ollen – taidan piakkoin järjestää ensimmäisen blogikirppiksen täällä!

Eilen olin aamulla onnellinen, päivällä kiukkuinen, iltapäivällä väsynyt, illalla innostunut ja yöllä pelästynyt.
Koko päivä meni ihan hassusti ja päätin myöhään illalla lähteä lenkille selvittämään hieman ajatuksiani lämpimään kesäyöhön. Hölkkäsin kevyesti muutaman kilometrin, kunnes saavuin pitkälle lenkkipolulle, missä minua vastaan hämärästä tuli ihan normaalin näköinen mies.
Joka tosin vain käveli väärin päin! Eli selkä menosuuntaan.

On ihan normaalia kävellä hetki väärin päin – hoin itselleni.
Okei, on ihan normaalia kävellä sittenkin aika pitkä matka väärin päin – kerroin itselleni uudestaan kun mies oli tullut pitkän lenkkipolun päästä kohdalleni.
Mutta onko normaalia, että mies kääntyy ja alkaa seurata minua (väärinpäin) – ei taida olla
Onko mitään pelottavampaa kuin väärinpäin seuraava mies! – ja niin minä pinkaisin juoksuun. Sellaiseen vähintään Lasse Viren vauhtiin.
Kunnes tajusin, että väärinpäin seuraavaa miestäkin pelottavampi olisi väärinpäin juokseva mies! Inahdin säälittävästi ja olin kompastua omiin jalkoihini kun pakottauduin katsomaan juokseeko mies minua kiinni.
No, ei juossut. Käveli lenkkipolkua edestakaisin, niin kuin varman oli tehnyt jo tovin ennen kuin minä ja mielikuvitukseni astuttiin samalle polulle.

 

 

Mitä minä en pelkäisi, mutta pelkääkö kukaan muu väärinpäin käveleviä ihmisiä?

 

Paita – Mango
Farkut – HM
Kengät – Bianco
Takki – Zara
Laukku – Mulberry
Aurinkolasit – RayBan

 

Jestas, näkisittepä tämän huushollin nyt. Ihan kun täällä asuisi kymmenen erittäin epäsiistiä ihmistä ilman ollenkaan kaappitilaa.

Ei olla ehditty varmaan koko viime viikon aikana kuin käväistä kotona, hyppiä tavaraesteiden yli, vaihtaa vaatteet ja viskata edelliset johonkin nurkkaan, ottaa pikasuihku ja ehkä syödä jotain nuudeleita.

Pikkuhiljaa nämä kesämenotkin tästä vähenevät, mutta ennen sitä on nyt aika lähteä katsastamaan Tallinnankin kesäiset kadut. Laiva lähtee jo tunnin päästä, joten pitänee kiirehtiä.

Tässä toissapäiväinen minä puistoon lähdössä smoothien kanssa, mitä olen vetänyt nyt ehkä joka aamu – banaania, vadelmia, jogurttia, mangoa, appelsiinimehua ja mysliä. Ei mitään järkeä ja kuvatkin valottuivat.