Miettikää tilanne, missä minä ja Lauri seisomme keskellä kirkasta päivää jalkakäytävällä rauhallisella seudulla. Olemme juuri tulleet Laurin isoäidin syntymäpäivälounaalta ja menossa autoon, kun jostain puskasta (okei, ehkä oikeasti vain sivutieltä) meitä kohti linkkaa hieman oudon ja jotenkin pelottavan näköinen vanhempi nainen kyyryssä huudellen epämääräisesti jotain jostain puhelimesta.

Mitä minä teen? Nään sieluni silmin kauhuskenaarioita, miten esikaupungin kirvesmummo hyökkää keskellä päivää ja otan vaistomaisesti askeleen autoa kohden sanoen samalla Laurille ” Apua, pelottava ihminen – sä hoidat tän” ja pakenen lopulta takavasemmalle.

No, sanomattakin on selvää että kyseisellä naisella ei ollut kirvestä, vaan ihan oikeasti puhelin hukassa ja lopulta me kaikki yhteisvoimin se hänelle löydettiin.
Mutta, kyllä minua ärsytti mielettömästi oma reaktioni! Tietysti ilman Lauria olisin auttanut mummoa yksin ja sivuuttanut hurjat kuvitelmani, mutta ihan oikeasti – kirvesmummo?

Ei enää kauhuelokuvia edes sivusilmällä.

Isoäidin syntymäpäivälounas -asu koostui vahingossa melkein pelkästään Etelä-Afrikasta ostetuista vaatteista. Kengät tosin Zarasta ja laukku Marc Jacobsin.

 

Minä kävin muutama päivä sitten luontaistuotekaupassa. Luontaistuotekaupat ovat kavalia.
Luontaistuotekauppojen hyllyjen joka ikinen tuote huutaa sinulle; ”osta minut, minä sisällän vähintäänkin sinistä hunajaa, vuoristopensaiden harvinaisia marjoja, nokkosta, salviaa, munkkien yrttitippoja ja hopeakoivun mahlaa. Pelastan koko maailman!”
– Tai ainakin juuri sen vaivan, minkä nyt sillä hetkellä satut päähäsi keksimään.

Ei sieltä ikinä voi tyhjin käsin lähteä. Sieltä lähdetään vain kukkaro keventyneenä, koska eihän nämä mitään Pirkka hyllyjä ole, ei. Pikemminkin tuntuu kun olisit ostanut juuri Stockmannin kosmetiikkaosastolta Lancomen osaston tyhjäksi.
Meikkien sijaan sinulla on vain kassi täynnä kaikenmaailman rohtoja.

No, joo katsotaan miten kuningatarhyytelökapselit ja pakuriteet toimii.
Katsotaan myös milloin seuraavan kerran uskallan sinne mennä. Ehkä pysyttelen vain kylmäpuristetussa kookosöljyssäni – sitä kun saa nykyään ihan supermarketistakin.’

Ostin rohtojen lisäksi myös mekon Mangon alennusmyynneistä. Virkattu valkoinen on aina viisas ostos.

Mekko – MangoLaukku – Mulberry
Kengät – Zara
Vyö – Bershka

 

Yritin koota teille kasaan kuvia kuukauden ”päivän asuista”.
Jep, kuin karnevaalin kirjoa olisi käynyt taas läpi – asuja oli neljä. Neljä?!  

Ja nyt kun tarkemmin ajattelee, niin mitä minä edes tein kesäkuussa… Nautin juhannuksesta.
Siinä päällimmäiset muistoni.
Onneksi voin luntata loput täältä, mutta tajusin nyt, että vaikka olen erittäin iloisena kirmannut läpi menneen kuukauden, niin haluan varhaisdementoituneella päälläni muistaa tulevan paremmin, ja jo ennalta varoitan teitä jos heinäkuu tulee olemaan ”oi ihana voikukka ja miten vihreä se nurmikko olikaan ja miten mahtava parsapiirakka, muurahainen, halko ja pino kiviä!” –tyyppinen.
Heinäkuu on hyvä kuukausi. Se pitää huomata.

P.s Vautsi, kesäkuussa oli jopa hieman väriä.