Olen joskus kertonut kapinoivani baaripukeutumista vastaan. Makkarankuorimekot ja kirjekuorilaukut vs. farkut ja toppi. Jälkimmäinen voittaa aina.

Eräs jo kauan sitten mennyt lauantai olin kuitenkin rohkea. Oli pikkujoulut ja oli pikkumustaa. Huomasin, että pystyn siihen jos koristelen mekosta omannäköiseni. Oli kauluskorua olkapäässä, niittejä kengissä ja farkkuliivikin vielä päällä. Kuulostaa oudolta sekasotkulta, mutta ainakin viihdyin. Siitä lähtien tuo Mangon pikkumusta on ollut lempimekkoni.

On The old biscuit millin ruokamarkkinat Woodstockissa CapeTownissa. On siellä aika kuuma ja todella ruuhkaista, mutta on siellä myös ruokaa, juomaa ja paljon valinnan vaikeutta. Kojut toisensa perään valmistavat herkullisia annoksia uuniperunoista oistereihin. Ihmiset istuvat pitkien pöytien äärellä syöden itsensä ähkyyn ja juoden päänsä humalan partaalle. Tunnelma on aika kiva.

Sain käsityksen, että ruokamarkkinat ovat vain lauantaisin. Pitää ehkä mennä joka lauantai. Otin uuniperunan ja se oli taivaallista. Siihen sai valita kymmenistä täytevalinnoista mitä vain! Kuinka mahtavaa se on. Haluan suomeen jonkun uuniperunabaarin kiitos.

Ostin tuon viininpunaisen hameen jostain täältä. Maksoi ehkä seitsemän euroa.

Silloin aikoinaan kun Guessin cowgirl-mallisto tuli. Saara kanteli sinapinkeltaista laukkuaan ja minä katselin kateellisena vieressä.
No, kateellisetkin saavat joskus jotain ja Arfikka muuttaa ihmisiä, nimittäin nyt tuo sinappiunelma on minun!
Merkistä viis- tykkään laukun koosta, hinoista ja väristä.

Kylkiäisinä tuli lompakko samaa sarjaa ja juuri sopivan mallinen sekin.
Saan tungettua sinne juuri ja juuri kaikenmaailman turhat "kerää 30 leimaa, niin saat ilmaisen sukan" -bonuskorttini.
 

Yleensä bloggarit laittavat omia huutonetti juttujaan tänne. Minä laitan Saaran 🙂
Jos halajaa vähän käytettyjä merkkituotteita halvemmalla, sinne pääsette TÄSTÄ.
Sivulle tulee lisää kohteita myöhemmin, joten kannattaa käydä kurkkimassa sillointällöin.

 

 

 

Eilen en saanut tarpeeksi rohkeutta päästäkseni salille, mutta tänään kävin zumbassa.
Ai, että sitä suloista häpeää kun ohjaaja laittaa meidät tanssimaan ympyrässä, tai vastakkain ja heiluttelemaan peppujamme ihan mahdottoman nopeasti!
Siinä ei auta enää, vaikka kuinka aikasin olisit hiipinyt tunnille varaamaan paikkasi ihan takarivistä (mieluiten jonkun pylvään takaa). No, huumori auttaa ja itsellensä voi aina nauraa. Onneksi muutkaan tuntilaiset eivät ehkä olleet tulleet suoraan Latinalaisesta Amerikasta.