18 x BALILLA 15 maalis

Puhutaanko välillä jostain muusta kuin koronasta? Palataan lomamaisemiin ja siellä sattuneisiin kommelluksiin, kohtaamisiin ja tekemisiin. Positiivisiin juttuihin.
Paljon on Balilta materiaalia takataskussa ja nyt kun on aikaa siitä tänne naputella, niin varautukaa vain – täältä tulee koko Bali vielä näppikselle puklattuna.

(Huomasin tämän 18x viimeisin -postauksen Saran blogista ja kopsasin sen tänne Baliversioksi muokattuna).

BALILLA:

Sarja jota katsoin: Love is Blind. Tätä oli hehkutettu/kauhisteltu sen verran somessa, että ajattelin sen viihdyttävän minua lennon ajan monta tuntia. Ja niinhän se viihdyttikin, mutta pakko myöntää, ettei tämä kyllä kiiku sarjasuosikkieni kärkisijoilla. Sinkkuja treffailemassa toisiaan kahden viikon ajan pienistä huoneista, niin etteivät he nää treffikumppaniaan ja lopulta kosivat näitä sokkona? Niin outoa 😀 

Ruoka jota söin: Nasi Gorengia tilattiin eniten ehkä kaikista annoksista. Nasi Goreng on kuin Indonesialainen pyttipannu, missä on sekaisin riisiä, kasviksia kananmuna ja esim. Kanaa. Toinen hyvä annos oli Gado gado – Indonesialainen kasviruoka maapähkinäkastikkeella.
Niin hyvää! Pitää tehdä näitä myös kotona.

Uni: Selätin jetlagin taidokkaasti ja nukuin todella hyvin miltei kaikki yöni Balilla (jos ei lasketa yhtä kostean kuumaa hyttyshyökkäys-yötä bambumajassa). Tämä tuntui Suomessa huonosti nukuttujen öiden jälkeen taivaalliselta.
En edes nähnyt tapani mukaan kovin kummallisia unia / painajaisia. 

Moka: Kun lähdimme siskoni kanssa ravintolasta ja olimme nousemassa skootterin selkään, pysäytti ohitse kulkenut mies meidät ja huomautti, että siskollani on kypärä väärin päin päässään.
Nauroin tunnin.

Biisi: Tracy Chapman – Across The Lines

Kohtaaminen: Gravity hotellissa on vain yksi aamiaispöytä jossa istuin ensimmäisenä tilaamassa aamiaista. Pian seuraani liittyi pariskunta. Kuulin heidän puhuvan suomea. Pian tuli toinen pariskunta ja hekin puhuivat suomea. Kolmantena tuli siskoni ja siinä me sitten näkötettiin kuusi toisilleen tuntematonta suomalaista samassa pikkuisen boutique -hotellin aamiaispöydässä Balilla.

Ostokset:
2x purkkia kookosvoita
1 x kahvipapuja Aleksille tuliaisena
1 x jääkaappimagneetti (Aleksi vaatii että joka reissulta pitää tuoda magneetti).
1x balilainen pieni bambusoitin (rauhoittava vempain. En voinut lopettaa sen pimputtamista kaupassa, joten raahasin sitten kotiin asti).
2 x kesämekkoa jotka ostin pienestä putiikista
1 x käsikoru (joka tummui heti ekan käyttökerran jälkeen. Olisi pitänyt jättää tämä ostamatta.
1 x hiuspanta

Meikki: En käyttänyt meikkiä Balilla kertaakaan. Ehkä saatoin joskus siistiä kulmat, mutta muuten mentiin täysin naturellina ja hiukset käkkärällä luonnonkiharalla.
Eniten lotrasin näillä purnukoilla: Origins GinZing SPF 40 Tinted kasvorasva & Be3 SPF 50+ aurinkosuojasuihke.

Leffa: Paluulennolla katsoin lentokeneessa Knives Out elokuvan. Tykkäsin siitä, mutta en ole ihan varma vaikuttiko mielipiteeseeni sen imdb:ssä saama 8,0 arvosana ja se että oli muutama viinilasillinen alla. 

Onnistuminen: Se, että en telonut itseäni, enkä kyyditsemiäni perheenjäseniä skootterilla ajaessa.

Herkku: Chilivoimaissi maissikärrystä ja banaaniletut. Miksi en osaa jäljitellä tätä Balin yleistä aamupalalettua Suomessa? Mikä on se salainen ainesosa?

Podcast: Hei Babyn Nata-jaksot olivat tosi mielenkiintoisia (olen todella innoissani Natan raskaudesta)
Myös Tuplakääk ja YesGirl podit oli Balilla korvilla.

Applikaatio: Balilainen Uber: GoJek.
Tällä appilla, jonka kautta voi tilata skootterikyydin, auton tai vaikka ruokaa ym tarvikkeita kaupasta. 

Treeni: Tein muutaman kerran Kayla Itsenesin SWEAT -applikaation pikatreenejä aamulla hotellimme terassilla,
kävin lenkeillä rannalla ja tein muutamia uintitreenejä altaassa, sekä kerran joogattiin auringonnousussa bambukatoksen alla. 

Vaate: Bikinit ja saronki, tai löysähkö useimmiten valkoinen hellemekko ja sandaalit.

Aktiviteetti: Koirien tuijottelu rannalla / Yatzyn pelaaminen uima-altaalla, lukeminen ja lojuminen hieronnoissa.

Kirja: Kissani Jugoslavia jäi reissussa lukmistani kirjoista päällimmäisenä mieleen. Pajtim Statovcin esikoisromaani Kissani Jugoslavia kertoo Suomeen päätyvän albaaniperheen tarinan. Kirjan rakenne on kiehtova, se on taitavasti kirjoitettu, mutta samalla omaperäinen ja haastaa lukijaa käyttämään omaa tulkintaansa.
Kyllä, olin aluksi aivan pihalla, että mikä ihmeen puhuva kissa?