Tämä IG-storyssa toissapäivänä vilahtanut mekko sai DM:n puolella aikaan kysymystulvan. Se on & Other Storiesista. Täydellinen kesämekko, joka menee tilanteessa kuin tilanteessa. Niin siis, kaikissa muissa, paitsi pyörää ajaessa. 

Eilen kun sattui tosiaan sellainen tilanne, että olin pahasti myöhässä sovitusta tapaamisesta ja näppäränä tyttönä ajattelin ottavani kaupunkipyörän alle, jotta matka Eirasta Kamppiin taittuisi nopeammalla vauhdilla. Ainut vain, että siinä vimmatusti polkiessani huomasin pallohameen helmojen lipattelevan kaikkialla muualla kun säärieni peittona. Ajattelin ensin, ettei kukaan huomaa jos vähän reisi pilkottaa, mutta kun ajoin erään erittäin hyvin heijastavan liiketilan ikkunan ohi, huomasin näyttäväni siltä, että poljen pyörää lähestulkoon pelkissä pikkareissa.
Pysähdyin ja asettelin hameen uudestaan, mutta ei mennyt kuin muutama sekuntti niin oli taas helmat korvissa. 

Koitin myös ajaa hetken yhdellä kädellä, jotta saisin pidettyä toisella kädellä helmat kurissa, mutta mukulakiviset kadut ratikkakiskoineen kaikkineen saivat aikaan sellaisia vaaratilanteita, että päätin pitää molemmat kädet ohjaustangolla ja solmia helmat kiinni toisiinsa satulan alta.
Tämä nerokas keksintö pakotti minut tosin ajamaan epämääräisessä kyyryssä, koska jos suoristin selkäni kangas venyisi ja solmu aukeaisi. Niinpä minä poljin läpi kaupungin pallohameen helmat Alepapyörän satulaan solmittuna ja ohjaustangon päälle kyyryyn painautuneena. Tuskan hiki otsalla ja mukulakivet vimmatusti täristen pyörän alla. 

Hame on ihana, mutta tosiaan, se ja pyörä eivät ole luotuja toisillensa. 

 

 

 

Mekko – & Other Stories
Kengät – River Island
Laukku – LV
Aurinkolasit – Gucci
Korut – KappAhl

Kuvat: Kriselda

 

Tags:

 

Kesäiset säät saapuivat juuri sopivasti tännekin palattuamme Espanjan lomalta. Jouduin riisumaan takkini kun kävelin tänään kaupungilla ja mietin siinä itsekseni, että rakastan sitä hetkeä. Sitä kun ensimmäisen kerran on Suomen alkavassa kesässä takissaan liian kuuma. Siinä hetkessä on jotenkin hauskasti kesän alun intoa, odotusta, jännitystä ja samalla se on täynnä muistoja. Suomen kesä on niin erikoinen ja lyhyt, että koko kansa sekoaa, pujahtaa ulos koloistaan ja tekee kilpaa kaikkea mahdollista. Juuri siksi kesäaika on kuin parhaiden muistojen päänsisäinen päiväkirja.

Kaikki puhuvat nyt säästä. Niin puhun minäkin. Tuleekohan tästä taas kuuma kesä? Muistan viime vuoden toukokuussa käyttäneeni jo aurinkorasvaa. ”Herranjumala suojakerroin viisikymmentä keväällä täällä pohjoisella pallonpuoliskolla” -kirjoitin blogiini 16.5.2018
Siitä voi ennustaa jo jotain. 

Ihan vielä en lotraa aurinkorasvalla, mutta niitä on valmiina kaapissa. Pitäisikö siellä olla myös ekstratuulettimia? Loppuvatko tuulettimet taas kaupoista, kuivuuko ruoho kellertäväksi ennätysajassa, tuleeko tuplasti ampiaisia, onhan minulla tallessa vielä kylmälaukkuja?

Huomaatteko. Olen juuri yksi niistä ensimmäisistä kesäpäivistä sekoavista tyypeistä.
Ehkä lopetan ylianalysoinnin ja sään ennustamisen aurinkorasvapurkeista. Laitan läppärin kiinni ja lähden ulos täältä toimistolta nauttimaan auringosta.

 

Ihanaa viikonloppua. 

P.s olen aina tykännyt palmuista, mutta kyllä nuo meidän lähestulkoon neonvihreinä kukkivat puut tuolla ulkona näyttävät juuri nyt maailman kauneimmilta.

 

Kuvat: Kriselda

Tags:

 

Hassua miten sitä alkaa himoitsemaan jotain heti hitusen verran enemmän, jos se ei olekaan niin helposti saatavilla.
Olin etsinyt itselleni jo pidemmän aikaa ruskeaa laukkua. Sellaista, mikä menisi läpi talvet ja kesät, sellaista, missä olisi ehkä muutamaa eri ruskean sävyä – että menisi sitten varmasti kaiken kanssa.
Tällaiseen törmäsin Louis Vuittonin katalogissa. Uuteen tulokkaaseen Dauphine nimiseen laukkuun pienemmässä koossa. Tietenkään laukkua ei ollut saatavilla Helsingin liikkeestä, itseasiassa siihen oli oikein jonotuslista. 

Samperi, tottakai mieleni perukoissa materialisti-piru nosti tämän  ”vaikeasti saatavilla olevan laukun” nyt vieläkin korkeammalle jalustalle ja kuiski korvaani, että tämä on nyt se oikea. 

Kävin laukkua jopa pikaisesti kyselemässä Macaosta (Macaossa LV-liikkeitä oli lähestulkoon joka nurkassa), mutta ei. Loppu kaikkialta. Ei siinä, että olisin laukkua kalliimpien hintojen takia edes ostanut Kiinasta, olisin halunnut ihan vain uteliaisuuttani kokeilla, enhän ollut nähnyt laukkua kuin pelkästään kuvista.

Muutama päivä reissun jälkeen sain Helsinkin LV -liikkeestä puhelun, jossa iloinen myyjä kertoi, että laukku olisikin jo yllättäen saatavilla. Haluaisinko tulla kokeilemaan?

No tietty halusin.
Ja ostopäätöksestä tarvitsee tuskin erikseen kertoa, sehän näkyy kuvissa olalla. 

 

Tarinan pointti: jos laukkua olisi ollut pilvin pimein hyllyllä, olisiko se ollut mielessäni niin himoittava. Olisinko ehkä jopa jättänyt ostamatta, tai vertaillut vielä rauhassa ennen ostopäätöstä muita ruskeita laukkuja? Luultavasti. Nyt menin täysin tähän oh, niin spesiaali laukku, niin vaikeasti saatavilla -kikkaan. 

Eipä siinä, tiedostin sen ja annoin silti tapahtua 🙂 Mitä enemmän olen käyttänyt laukkua, sitä enemmän olen vakuuttunut, että onneksi ostopäätös oli täysin oikea.

P.s Iso plussa laukun säädettävästä hihnasta.

 

Tags: