Tämä on sitä vaihetta vuodesta kun toivon, ettei sade, kylmyys, loska, lumi tai mikälie routa koskaan saavuta maata. Jos saisin valita tepastelisin läpi vuoden rennossa hameessa ja löysässä neuleessa. Viihdyin tällaisessa lookissa ehkä parhaiten kaikista. 

Okei olin ehkä hieman liian lumi-ankara, tottakai talvi saa sitten jossain vaiheessa tulla, mutta niin kauan kun kadut ovat puhtaita niin minut löytää nilkat paljaana midihameessa. Vekki, silkki, tai vaikka villa – ihan minkälainen hame tahansa. Kuvioitu, yksivärinen, suora, epäsymmetrinen, tai röyhelöillä varustettuna. Rennosti pilkottamassa neuleen alta, tai vaikka vain t-paidan kaverina. Lenkkareissa, korkkareissa, bootseissa. Nahkatakin, tai pitkän takin kanssa. 

 

 

Tämän olen tosin huomannut. Näitä hameita ei jostain syystä löydä ihan helpolla. Vaatekaappini hamerivistö on yllättävän harva, ja siellä roikkuukin enimmäkseen vuosia vanhoja luottohameita – kuten tämä reilu kolme vuotta sitten hankkimani H&M vaalea viskoosihelma. 

 

 

Koitin tiirailla nettikauppoja josko sieltä löytyisi hyviä syyshameita ja tarjonta oli yllättävän kiva. 

Sisältää mainoslinkkejä*
Hame – H&M (samantyyppinen -50% TÄÄLTÄTÄÄLTÄ*)
Neule – H&M (samantyyppinen TÄÄLTÄ*)

Kengät – Nelly
Korvakorut – Mango

Aurinkolasit – Celine (TÄÄLTÄ*)
Laukku – Chanel
Tags:

 

”Hyvää Vieroitusta” sanoo Mac-huollon asiakaspalvelia ja hymyilee samalla kun pakkaa pimahtanutta läppäriäni outoon foliokuoreen. ”Kyllä me se kuntoon saadaan” huikkaa vielä juuri kun olen ovella. Koitan nauraa takaisin, mutta kurkustani lähtee vain limaista köhinää.

Sinne meni läppäri. Monta vuotta hyvin palvellut MacBook Pro ei enää käynnistynyt. Sen mustalla näytöllä näkyi vain kasa sormenjälkiä ja oman vittuuntuneen naaman heijastus niiden takana.
Monille pikku läppärihuolto ei ole iso asia, mutta minulla oli siellä kaikki työt kesken ja hetken olin kauhusta aivan kankea.
Mitä nyt teen? Poikaystävän läppärillä ei ole mitään tarvitsemiani ohjelmia ja ystävieni koneet eivät yleensä lue edes uuden kamerani muistikorttia (eilen istuin Kiran luona illalla kolme tuntia kun taistelimme kortillani olevien yhteistyökuvien kanssa), plus kaikilla on muutenkin ihan omat kiireensä omien läppäreidensä kanssa. En halua olla vaivana.

Vilkaisin uudestaan kalenteriani ja koitin kannustaa itseäni katsomaan tätä tilannetta jonkun muun kuin maailmanlopun kannalta. Kunhan kaikki tiedostot eivät tuhoutuisi läppärin mukana, niin hyvin saan siirrettyä pahimmat deadlinet ensi viikkoon ja laskeskelin, että vaikka seuraava viikko tulee kuorimittumaan tuplahommista, en todellakaan kuole jos muutamaan päivään ei ole sitä omaa läppäriä kainalossa.

Olin sitäpaitsi sairastellut jo pari viikkoa. Ääneni on lähtenyt niin pahasti, että lääkäri kehotti olla puhumatta. En ole uskaltanut treenata ja nyt kun työtkin on hyllyllä läppärin takia, niin ehkä tämä on ihan hyvä asia? Voi keräillä omia voimia sillä aikaa kun tietokone on saikulla 🙂  Olla pienen hetken tauolla ihan kaikesta.

 

Täällä siis makoilen täydessä hiljaisuudessa tekemättä mitään (okei jos ei lasketa sitä, että näpyttelen teille tätä postausta  puhelimen kautta. Onneksi löytyi vanhat kuvat blogialustan luonnoksista:)). Ajattelin ensin käyttää tämän kaiken luppoajan kaikkien kaappien siivoamiseen, mutta samperi antaa niidenkin nyt ainakin tänään vielä olla.

 

Palaillaan siis sitten taas kun tämä läppäriasia on hoidossa 🙂

 

 

Photos: Mona Salminen / Edit by me

Tags:

 

Mitä sinä voisit tehdä, jotta saisit jonkun tuntemaan itsensä hieman onnellisemmaksi?

 

Näillä sanoilla aloitettiin tänään Kulosaaren kartanossa Lancomen Onnellisuuden iltapäivätapahtuma ja tuo lause jäi leijumaan mieleeni kysymysmerkin lailla. Olin ollut koko päivän liikenteessä, mutta tuskin tehnyt mitään onnentaikoja yhtään kellekään.
Pikemminkin olin koittanut olla huomaamaton. Flunssainen, väsynyt ja mahdollisimman harmaa. Miksi en olisi voinut kehua tuntemattoman tytön paitaa joka piti minulle hissinovea, vaikka mielessäni mietin, että onpa se kiva. Miksi en lähettänyt ystävälleni sitä kivaa tekstiviestiä, tai antanut poikaystävälleni enemmän huomiota aamulla.

Edes hitusen enemmän positiivisuutta. Ei siitä mitään vaivaakaan olisi voinut olla.

 

Tietenkään aina ei pidä olla suupielet korvissa toisia vuolaasti kehumassa, mutta näistä sanoista inspiroituneena aion viettää tämän illan koittaen tehdä jotain mikä lisäisi edes yhden prosentin toisen onnellisuutta.
(Onko oma lehmä ihan ojassa jos veisin poikaystäväni viinille ja juustoille vai kuuntelenko tässä nyt vain omaa juustolajitelmahimoa :D).

 

 

Lancomen kaunis tapahtuma teki minut hitusen onnellisemmaksi tänään. Naurut kollegojen kanssa, herkullinen lounas ja inspiroiva tapahtuma. Löysin uuden tuoksusuosikin (La Nuit Trésor). Eipä siihen oikein muuta vaadita.

 

Onnellista taiteidenyötä 🙂

 

Cashmere sweater – Zara
Top & Pants – Mango
Bag – Chanel
Photos: Didem & me

Tags: