AHDISTAVA AIKAANSAAMATTOMUUS 09 huhti 2019
Terveisiä toimistolta kaaoksen keskeltä. Edessäni on erittäin sotkuinen toimistopöytä, sitäkin sotkuisempi ja täynnä oleva kalenteri, pari palaa suklaata, likainen sateinen ikkuna ja kollegaystäväni Kriselda. Yritän saada tämän viikon to do -listaa lyhennettyä, mutta tuntuu että aivoni vain kilpailee lähinnä siitä kumpi tuottaa kovaäänisempää hurinaa – se vain toimistomme ärsyttävää meteliä pitävä jääkaappi.
Kello on jo seitsemän illalla ja olo on aikaansaamattomampi kuin pitkään aikaan.
Siinä on muuten tunne, mistä en pidä yhtään. Aikaansaamattomuus. Kaikenlainen arkinen vetkutteku ahdistaa.
Ja nyt kulutan aikaani vain kirjoittamalla kokonaista postausta siitä itsestään. Ihan kun leikkisin piilosta deadlinejen kanssa.
Miksi mieli toisinaan rakentaa niin ison kynnyksen jonkin tehtävän aloittamiselle? En tykkää jättää työasioita kesken, enkä pidä niiden viimetinkaan jättämisestä, mutta mitä tehdä niinä päivinä kun luovuus on tasolla jääkaapin hurina? Lopputuloksena on usein se, että notkun väsyneenä toimistolla ja olen vieläkin aikaansaamattomampi.
Luin joskus, että vetkutteluun auttaisi aikataulutuksen ja tehtävän pilkkomisen kanssa myös yksinkertaisuudessaan riman laskeminen. On ok palauttaa paska raportti tai kirjoittaa huono blogipostaus. Kaikkea ei aina saa tehtyä, ja sitä pitää vain sietää.
Ehkä tuohon voisi tänään takertua? 😀
P.s Nämä farkut ovat ehkä mukavimmat jalassa. (Ne ovat Zarasta)
Photos: Mona Visuri
2. Arvostan yritystäni hymyillä hangessa, vaikka olin varmasti aivan jäässä tuon kevyen ponchon alla.
3. Olimme juhlimassa syntymäpäiviäni Losissa ja muistan, että olin ihan järkyttynyt millaisia korkoja ja vesirajamekkoja tytöillä oli siellä päällä baarissa.. Noh, en kyllä itsekään ollut ihan millään pisimmällä koltulla ja matalimmilla koroilla tuolla keskellä päivää tepastelemassa? Viereinen kuva on samaiselta reissulta, mutta nykistä. Ai että rakasti tuota mekkoa ja olin aivan musertunut kun se hajosi heti ensimmäisessä pesussa.
