🤨 kun vääntäydyt pöydän alle/lipaston taakse ylettyäksesi pistorasiaan, mutta et millään saa töpseliä osumaan reikiin. Sorkit rasiaa sokkona niin kauan kunnes jokin paikka meinaa mennä sijoiltaan.

😒 Kun sheiveri tippuu suihkussa ja höylän vaihtopääterä irtoaa ja liukuu kylppärin toiselle puolelle. Useimmiten jonnekin ikuiseen piiloon, mistä sitä ei enää koskaan löydä. Ihan kun se kasvattaisi jalat ja juoksisi pakoon sun karvoja.

😤 Kun on imuroimatta enää se kodin viimeinen nurkka, mutta imurin johto ei enää yllä. Pölyisen nurkan ja imurin väli on enää senteistä kiinni, mutta vaikka kuinka vedät ja kiskot niin ei se johto venyväksi muutu. Ei se ei todellakaan veny, se kaataa matkalla vain muutaman kukkaruukun, sotkeutuu pöydän jalkoihin ja lopulta teatraalisesti singahtaa irti.

😯 Kun laitat kaulaasi kaksi ihanaa siroa kaulakorua ja vaikka et liiku (tai edes hengitä) niin jollain maagisella keinolla ne ovat alle minuutissa täysin toisiinsa sotkeutuneita.

🤔 Kun ahkerana täytät tiskikonetta vain huomataksesi urakan loputtua, että kone olikin puoliksi täynnä puhtaita astioita. Seuraavaksi joudut arpomaan mitkä nyt olikaan niitä likaisia, kunnes luovutat ja peset kaiken uudestaan.

😑 Kun tiputat puuterin/luomiväripaletin ja toivot niin kovasti, ettei puuteri aplikaattorin sisällä olisi hajonnut, mutta 99,9% todennäköisyydellä se on. Parasta on kun se hajoaa laukkuun ja sotkee kaiken ihanaan ”shimmeri bronzeriin”.

😦 Kun olet lähdössä kiireessä kuvaamaan ja vasta lokaatiossa huomaat, ettei kamerasi sisällä ole muistikorttia.

🤬 Kun yrität kirjoittaa Macilla tai iPhonella sanaa ”matkalla” ja Mac korjaa tuon sanan automaattisesti – Nähdään pian! -muotoon. Tähän samperin nähdään pian sanaan. Joka. Ikinen. Hiton. Kerta.

🤯 Ärsyttävintä on kun kaikki edellämainitut tapahtuvat putkeen.. Kahden tunnin sisällä.

 

 

Ei se mitään. Onneksi tänään paistoi aurinko 🙂

 

Jacket & jeans  – Zara
Sweater – Monki
Shoes – Converse
Sunglasses – RayBan
Bag – Chanel

Photos: Sabina Särkkä

 

Huomasin blogeja selaillessani (lähinnä ulkomaalaisia), ettei minulla ole hajuakaan mitä heille kuuluu, missä maassa he ovat, tai mitä uutta heidän elämässään tapahtuu. Näin vain kauniita kiiltokuvia. Ja tiedetään, se varmasti onkin suurimman osan tarkoitus – jakaa tyyli/matka/ruokainspiraatiota sen enempää omasta elämästään kertomatta.

Mutta minä kaipaan tarttumapintaa. Arjen pieniä tarinoita, kuulumisia. Ihan vain vaikka mikä on tämän hetkinen lemppari sarja, tai mitä tykkää syödä aamulla. Mikä painaa mieltä, mikä saa perhoset lentelemään vatsassa? Enkä nyt tarkoita, että kaikki murheet täytyy vuodattaa julki, mutta on joskus kiva nähdä edes hieman sitä oikeaa ihmistä kuvien takana.

Tästä päästäänkin kysymykseen, olenko itse ihan samaa kastia lukemieni blogien kanssa? Olen reissaillut ja julkaissut kivoja kuvia, mutta puuttuuko arkiset päivitykset nyt kokonaan blogista? Onko nämä sellaisia asioita mitä tekin tykkäisitte välillä lukea?

Koitetaan korjata asia. 

 

 

Mitä oikeasti kuuluu?
Hyvää.
Rehellisesti sanottuna niin hyvää, että voisin vain olla hymyssä suin ja nauttia tästä olosta, mutta tottakai olen keksinyt olalleni myös piruja. Kuinka outoa on, että mitä paremmin asiat ovat, sitä enemmän joillain vanhoilla demoneilla on tilaa nostaa päätään ja alkaa taas kummitella?
Onko muilla vastaavia tuntemuksia, vai kuulostanko nyt vain tyhjästä itselleen ongelmia keksivältä prinsessalta, tai sellaiselta joka olisi vakavasti terapian tarpeessa?
Joka tapuksessa välillä rehellisesti sanottuna ahdistaa ja huomaan, että kannan aika paljon turhaa vihaa sisälläni.
Okei, viha on aika voimakas sana. Sanotaan, että 80% olen kiipeilemässä jossain onneni kukkuloilla, mutta 20% sitten vastapainoksi kompuroin jossain kuopassa 😀

Mitä tapahtuu työrintamalla?
Töitä riittää hyvin ja olen siitä todella kiitollinen. Yrittäjänä pepun alla kun on toimistotuolin lisäksi myös kova paine. Sitä onneksi auttaa kestämään se, että pitää siitä mitä tekee. Joskin kaipaisin jotain hieman isompaa projektia, jotain mihin uppoutua oikein kunnolla. Haastetta.
Uusi toimistomme on myös tehnyt työrytmilleni taikoja. Rakastan kipittää aamuvarhain työpöytäni ääreen läikyttämään näppikselleni kahvia ja vaikka päivät saattavat venyä pitkiksi, olen vihdoin oppinut jättämään kaikki työjutut toimistolle. Kotona en avaa enää läppäriä, tai tee mitää työjulkaisuja puhelimella (keksin sillä kyllä kaikkea muuta turhaa selailua).

Parisuhde / perhe /ystävät?
Näiden kanssa on kyllä käynyt tuuri.  En esimerkiksi edelleenkään tajua mistä tinder/kindermunasta olen saanut poikaystäväni noukittua? Edelleen melkein neljän vuoden jälkeen olo on kuin lottovoittajalla (koputtaa puuta) 😀
Meillä on myös ihana tiivis tyttöporukka (jonka whatsapp-ryhmä laukaa kovaa vauhtia) ja on ihanaa tehdä juttuja yhdessä. Käydä joogassa/brunsseilla/viinillä. Nauraa mahat kippurassa tai vuodattaa huolia.

Matkat?
Minulla on yksi työmatka tulossa ensi kuussa maahan jossa en ole koskaan aiemmin ollut ja olen tästä tietysti aivan innoissani! Lisäksi kesällä ystävän häät ulkomailla 🙂

Harrastukset / hyvinvointi?
Olen pitänyt hieman taukoa ”kovasta treenaamisesta” ja keskittynyt enemmän rauhallisempaan treeniin kuten pilatekseen, jota teen nyt useamman kerran viikossa.

Inspiroi eniten/vähiten?
Eniten inspiroi sisustusjutut, koirat, kasvisruoka, maalaaminen ja keväiset lenkkipolut. Vähiten pyykkikori, kirjanpito ja vaatekaapin kevätsiivous.

Tällä hetkellä syön/katson/luen?
Viimeksi katsottu; After life, Grace and Frankie (5 tuotantokausi, ei ollut yhtä hyvä kun ensimmäiset), Sex Education ja Workin moms.
Tällä hetkellä luen Michelle Obaman elämäkertaa, mutta jostain syystä tämä kehuttu teos ei ole saanut vielä minua koukutettua.
Syön aamupalaksi puuroa, mutta alan kyllästyä siihen ja kaipaan vaihtelua. Lounaaksi ja illalliseksi erilaisia kasvisruokia. Viimeksi poikaystävän tekemää kasviscurrya.

Mitä odotan?
Kevättä ja kesää, sitä että pääsee mökille, eikä tarvitse enää paksua päällystakkia. Sitä kun kahviloiden eteen kadulle alkaa ilmestyä terassipöytiä ja miten helteillä eteinen täyttyy sandaaleista. Erityisesti odotan sitä, että kummipoikani, ystäväni Saara ja hänen miehensä tulevat Suomeen kesäkuussa <3 

 

Mitä teille kuuluu?
(ja mitä bloggaajakollegoilleni kuuluu? Ottakaa tästä koppi ja kertokaa :))

 

Coat – Nanso
Sweater & earrings – Mango
Skirt – Zara
Shoes – Zalando
Belt bag – Chanel
Photos: Hanna Väyrynen

 

Ennen kun alan purkamaan Kapkaupungin ylipursuavaa muistikorttia, niin pikaiset terkut Helsingistä ja täältä meidän toimistolta. 

Tulimme viikonloppuna Suomeen ja olin ihan varma, että lomaltapaluumasennus iskee vasten kasvoja – samanlaisella voimakkuudella kuin miltä tuntui talvinen viima poskilla aamuyölllä Helsinki-Vantaan taksitolpalla ilman takkia.
Nukuttuani kuitenkin hyvät yöunet ja päästyäni toimistolla (ja meilitulvaan kiinni) tuntui taas ihanalta olla kiinni arjessa.

Sekin tuntui ihanalta, että kadut olivat ihanan puhtaat kaikesta kivikovasta jäästä ja uskalsin käyttää joitain muitakin kenkiä kuin traktoripohjaisia maihareita. Odotan niin paljon, että täällä saa pian alkaa keventää vaatekerroksia ja että kevät alkaa valaista katuja. Kalenterikin alkaa täyttyä jo kaikista Suomikesäjutuista. Uskaltaako jo haaveilla kesästä vai tuleeko sieltä jokin takatalven valkoinen kurittaja läimäisemään innostuksen punan pois poskilta?

 

Jokatapauksessa, ihanaa olla kotona 🙂 

 

 

Sweater & skirt – Mango
Shoes – Zalando
Bag – Celine
Coat – Filippa K (borrowed from Sara)
Photos: Kira Kosonen

Tags: