Archives
 

14 heinä 2011

Posted at 08:02h in Yleinen by
0 Likes

Vaikea kolmen päivän pikavisiitin jälkeen leikkiä Prahan matkaopasta, mutta tässä nyt epämääräisiä selostuksia ja omia mielipiteitäni kyseisestä kaupungista.

Ruoka oli hyvää. Suurimmasta osasta ravintoloista missä söimme (enkä tietysti muista yhdenkään nimeä) lähdettiin tyytyväisinä ja kylläisinä pois.

 

 

 

 

 

Tietääkseni Tsekkiläinen ruoka on kovin lihapohjaista, joten kannattaa ehkä ainakin kerran syödä kunnon pihvit tai makkarat, ei voi mennä ihan pieleen ja makkaroista puheenollen, arvatkaa paljonko tykästyin paikallisiin hodareihin! Hodarista tykkääminen ei ehkä ole vaikein asia, mutta tässä olikin jujuna se, että löytyi hapankaalia ja oli kolmea eri ketsuppia, makusinappeja ja muutamaa erilaista majoneesiakin! Niitä sitten sekottelin sämpyläni väliin onnellisella ja runsaalla otteella- kerrankin kun sai laittaa itse! Kävin vielä täyttämässä ehkä jokatoisen haukun jälkeen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yöelämä.

 

Tästä minulla pitäisi olla jotain sanottavaa, koska kovasti juhlimme, mutta ei kyllä tullut käytyä missään mainittavan arvoisessa paikassa. 
Tosin mainitsen silti:
50kerroksinen yökerhounelma (oikeasti 5 kerroksinen, muka Euroopan suurin ja kamala läävä) oli (miten sen nyt sanoisi) miltei psykedeelinen kokemus.
Jokainen kerros oli toistaan kauheampi, rumempi ja oudompi. Kaikista niistä löytyi jokin outo patasas, valohuone, höyrysade, häkki, valoseinä, robotti, puu, tai vaikka kylpyamme.
 

 

 

 

 

 

 

 
 
Älkää ehkä menkö tuonne.
Antaisin mielelläni tilalle paremman vaihtoehdon, mutta totuus on se, että olimme koko reissun aivan eksyksissä. Yritimme löytää kolmena iltana erästä tiettyä ravintolaa, mutta kiersimme valehtelematta kymmeniä kertoja ympyrää, kuin sokeat ankanpojat jonossa.
Viimeisenä iltana löysimme etsimämme. Pieni kuubalaishenkinen, äänekäs, mutta tunnelmallinen ravintola. Tilasimme seurueemme synttärisankarille synttäridrinkin tietämättä, että se kannetaan pöytään sädetikkujen ja koko baarissa soivan onnittelulaulun myötä. Sääliksi kävi niitä jotka tanssia yrittivät, nimittäin emme jättäneet suinkaan tämän tilaamista vain yhteen kertaan ja joka tilauksella sama happy birthday- lattari versio keskeytti tanssivan kansan kiusallisen pitkäksi ajaksi.
 
 
 
Ostokset. Hyvin yllättävää, mutta niitä ei paljon tullut tehtyä. 
Prahan keskustan ostoskadulla löytyi kaikki perus liikkeet: hm, mango, zara jne, mutta minä joka halusin koluta mielummin Bershkan, Srtradivariuksen ja Pull&Bearin jouduin lähtemään ostoskeskukseen, koska kyseisiä liikkeitä en näkynyt keskustan kaduilla missään.

Arkady Pankrac- ostoskeskus osoittautuikin käteväksi valinnaksi, koska se sijaitsi lähellä keskustaa (muutama pysäkki metrolla, tai alle 10 min taksilla) ja  liikkeiden valikoima oli laaja ja hyvä.
Ostin mekon, takin ja kuvassa olevan neuleen.
 

 

Kaiken kaikkiaan tulin siihen tulokseen, että Praha on näkemisen arvoinen kaupunki.
Lyhyt lentomatka, hintataso melko alhainen, hyvää ruokaa, kivat ostosmahdollisuudet ja kauniita nähtävyyksiä.
Melko kattava paketti.
Nyt joudun lähtemään töihin, mutta ettei vaan postaus jäisi lyhyeksi lisään vielä ihan muutaman kuvan.

 

 

 

Vuoden parhaat rusketusraidat

 

 

 

Panorama

 

 

pakollinen istun suihkulähteellä- kuva

 

 

Pakollinen kiipeän kännissä patsaaseen- kuva

 

 

Palava passion, kätevä, kun ei sammunut ja ripset paloi pilliä imiessä.

 

 

 

fly boys

 

 

 

katto.

 

 

Ja se oli siinä.

 

 
Tags:
Print page
0 Likes

13 heinä 2011

Posted at 08:13h in Yleinen by
0 Likes

Tai ainakin melkein. Kävimme mökillä vieraillessamme vieressä olevalla maitotilalla, mistä sai ihan oman suomalaisen lehmän maidosta tehtyä jäätelöä tai jotain ihmeellistä tai edes sinnepäin.
Harmi, etten ole jäätelön ystävä. En olisi mausta erottanut vaikka minulle oltaisiin salaa syötetty pirkka tuuttia.

Onneksi muut tykkäsivät ja kehuivat. Nuoleskelivat vimmattuun vauhtiin omia jätskejäänn ja hakivat vielä lisääkin. Minulta raukalta jäätyi hampaat jo ennen puolta palloa.
Ehkä kaikkia ihmisiä ei ole vaan tehty jäätelöä varten.
 

 

 

 

 

 

Kaikkilen "lemppari" sinapinkeltainen on palannut!
Mielestäni niin ihanan vanhanaikaisen näköinen kokoonaisuus, että en olisi yhtään ihmetellyt jos mummini olisi luullut minun varastaneen hänen alusvaatteensa.

 

Print page
0 Likes

12 heinä 2011

Posted at 02:06h in Yleinen by
0 Likes

Piti kirjoittaa lisää Prahan matkasta, mutta en voi keskittyä, kun telkkarissa lentävät pirajat syö puolialastomia naisia rantabileissä.
Siitä lisää myhemmin.

Sunnuntaina käytiin tyttöjen kanssa istumassa mattolaiturilla. Jostain syystä tämä oli ensimmäinen visiittini koko paikassa ja oli pakko maistaa asiaankuuluvasti Möet ice imprealia. En edes välitä kovin paljoa shamppanjasta, (oikeasti en yhtään ja joisin paljon mielummin tuopin, jos minulta kysytään) mutta mainonnna uhri täällä heiluttelee taas käsiään ja häpeäkseen myöntää maistavansa, vaikka sardiinishamppanjaa, jos se olisi uutta, mainostettua ja hyväksi kehuttua.

Näyttää ihan lihaliemeltä, tai misokeitolta.

Eikä se pahaa ollut, vaan hyvää ja ihanan raikasta. Tykkäsin siitä, että mukaan sai laittaa jäitä ja mintunlehtiä, appelsiininkuorta, tai vaikka kokonaisen päärynän jos tahtoo. Vaihtelu virkistää, mutta pysyttelen silti tuopissa, kossuvissyssä, tai valkoviinissä.

Mutta, takaisin alastomien naisten pariin. Terassilla kolmatta tuntia kököttäessäni iski koti-ikävä. Tuntuu kun en aikoihin olisi ollut kotona ja halusin sohvaperunaksi. Käytiin siis vuokraamassa leffoja parille päivälle ja ostettiin naposteltavaa.

Kaikki olisi ollut muuten täydellisesti, mutta katsokaa mitä me vuokrasimme:

Kolme maailman surkeinta elokuvaa. Tai ehkä kaksi, koska en edes suostunut katsomaan Antonio Banderaksen tähdittämää elokuvaa, menetettyäni uskoni elokuviin kahden aikaisemman takia.

Ensimmäinen huti oli Tsunami.
Korealainen ja myös Koreaksi puhuttu (miksi Julia, miksi?!) katastrofielokuva. Hyvin outo kokemus. Koko elokuva pelkkää koeralaista saippuaoopperaa. Jossain vaiheessa hain kannet itselleni ja tarkistin, että pyörimässä on oikeasti tsunamista kertova elokuva. Oli se, mutta höpönlöpö vaan jatkui, kunnes vihdoin elokuvan viimeisillä minuuteilla tsunami iski- tuhosi koko kupungin ja se olikin sitten siinä.

Toinen huti ja elokuvavalinta josta ei voi syyttää ainakaan minua oli Piranha (niin surkea, että piilotin jopa kuvasta) Se mitä tässä tapahtui tulikin kokonaisuudessaan selväksi tämän tekstin alussa. Ei siihen ole mitään lisättävää.

Ja ihan vaan pelastaakseni ylpeyteni rippeet; olisin tietysti vuokrannut jotain kehittävämpää (kuten öö mustavalkoisia taide-elokuvia!) mutta makuunissa oli jokin tarjoushässäkkä ja hyllyt huusivat tyhjyyttä.

Jos siellä on joku ihminen, joka on lähiaikoina vuokrannut hyvän elokuvan, niin kertokaa heti, kiitos!
Ehkä pääsen vielä traumoistani yli.

Print page
0 Likes