Illanistujaiset 17 elo 2011

Viime viikolla ystäväni kutsuivat itse itsensä kylään ja laittoivat minut tekemään heille ruokaa kohtuullisella viini palkalla.
Hyväksikäytöstä huolimatta päivästäni tuli mahtava.

Kaikki alkoi ruokakaupasta. Tuo ihana citymarket, missä tykkän viettää lukuisia tunteja ihaillen, arpoen, punniten ja kierrellen. Mikään lähikauppa penni ei koskaan voisi tyydyttää ruokakauppa fetissiäni enää. Haluan aina asua citymarketin naapurissa. Mieluiten asuisin citymarketin ja kauppahallin välissä, jos sellainen järjestely olisi suinkin mahdollista.

Tavanomaiseen tapaani olin siis jälleen yli tunnin mittaisella ruokaostoskierroksellani, kun vihannesosastolta löydän ensin vihreän kukkakaalin ja sen jälkeen vielä mustia ja keltaisia papuja! Oi sitä onnen päiväää ja niitä kanssaostajien katseita kun hypin tasajalkaa kukkakaali toisessa ja pavut toisessa kourassa sekopäisesti hihitellen.
 

Melkein en raaskinut leikata kaunista kukkakaaliani, mutta olisin ollut aivan liian outo säästääkseni sen, joten uhrasin sen marinoitavaksi ja pannulle.

Olen muuten huomannut, että minusta on kuoriutunut ehkä universumin järjestelmällisin ruuanlaittaja!
Pakkomieleni pilkkoa kaikki etukäteen ja laittaa ne vielä eri kippoihin, on mielestäni maailman kätevintä (siis eikö olekin, vain kahdeksan turhaa lautasta tiskattavaksi?).

Ruuan jälkeen juoruiltiin parvekkeella, juotiin liikaa viiniä ja pelattiin aliasta. Onneksi en joutunut olemaan Laurin pari, nimittäin hänen selityksensä yksinkertaiselle sanalle esim. televisio, menee aina jotenkin näin "Se minkä John Logie Baird sai toimimaan vuonna 1926".
Eli, saa itsensä kuulostamaan fiksulta ja minut todella typerältä.
Se siitä tiimihengestä.

Tänään vuorossa olisi vastaavanlaiset ilta riennot. Se on viimeinen kesävapaani ja huomenna alkaakin sitten kunnon työputki ja syksy saa tulla.

täyte 16 elo 2011

Heräsin tänään myöhässä, väsyneenä ja hämmentyneenä siitä, että näin koko yön unta Rihannasta kantamassa meidän sohvaa.

Eilinen ilta hietsussa meni säästä ja keikan myöhästymisestä huolimatta ainakin minun osaltani kivasti. Jaksoimme jatkoillekkin asti, minne myös itse Rihanna jaksoi ja varasti vielä meidän pöydän, koska halusi alakertaan juhlimaan muun juhlakansan joukkoon.

Tänään päätin palkita itseni urheasta juhlinnasta tortilla aamupalalla, mutta aterian valmistuttua iskikin totaalinen tortilla tylsyys ja kääröjä olisi tehnyt mieli syödä yhtä paljon, kuin vanhaa sukkaa.

Miksi ruokaan, minne periaatteessa voisi laittaa mitä vaan, en keksi mitään?
Viimeiset kaksi pitkää vuotta olen mussuttanut samaa tortillaa samoilla kastikkeilla, kanalla, salaatilla ja kasviksilla.
 

Aika tylsää, eikä asiaa auta kaavoihin kangistunut poikaystävä, joka syö tortillansa vain kanatäytteellä.
Ja ennen kuin päsen vauhtiin ja kirjoitan lisää näin mielenkiintoista luettavaa tortilatäytteistä, voisitte säästää aivojanne pehmentymiseltä ja kertoa hyviä täytevinkkejä?

Lupaan ensikerralla tulla tänne jonkun ihan oikean asian parissa.