Eräänä päivänä löysin Kampin Spirit Storesta Bronxin mitä ihanimmat kiilakorkokengät.
Tuijotin niitä luultavasti reilun viiden minuutin ajan ja mietin miten mahtavasti ne palvelisivat elämääni, jos vain olisivat minun.
Hintaa oli alennettu sadasta eurosta kuuteenkymmeneen euroon ja tämä oli viimeinen pari kokoa 37.
Tuijotin vielä toiset viisi minuuttia ja kävelin pois.

Kotona en tietenkään saanut asiaa pois mielestäni koska a. kiilakorot ovat mukavia b. Bronxin kengät ovat todella hyviä c. ne olivat kuitenkin alennuksessa ja d. luultavasti en koskaan näkisi niitä enää.

Seuraavana päivänä löysin pöydältä 60euroa ja lapun missä luki romanttisesti pelkästään "kengät"- vähän niinkuin käskynä.
Ehkä olin ihan ohimennen saattanut edellisenä päivänä mainita uusista unelmakengistäni joita en raaskinut ostaa, mutta eihän ne miehet näitä juttuja koskaan tosissaan kuuntele. Ei näköjään niin.

Asian ongelma oli se, että olen maailman huonoin ihminen ottamaan lahjoja vastaan (varsinkin miehiltä). Suutun jos joku baarissa haluaa tarjota drinkkini ja koen suurta epämukavuuden tunnetta jos ravintolassa laskua ei saa laittaa puoliksi.

Tämän asian pitäisi kyllä olla perillä tuolla ukkelilla ja tempaus olikin niin outo, että luulin sitä tietysti vitsiksi. Tarkistettuani, että raha oli oikeaa, eikä lapun toisella puolella lukenut "hää hä, HUIJASIN, senkin urpo" aloin tajuta tilanteen vakavuuden. Joudun nyt ensimmäistä kertaa elämässäni ehkä ostamaan miehen rahoilla kengät.

Inttäessäni vielä vastaan, minulle kerrottiin, että joko ostat ne kengät tai käyt kaupassa ostamassa ruokaa. Lauri oli lähdössä ulkomaille, enkä minä nyt mitään ruokaa tarvitse, joten myin periaatteeni kengille ja ostin ne.
 

 

Näillä on talsittu siitä asti ja ne ovat mukavimmat kengät mitä olen ehkä koskaan ikinä omistanut.

Sen pituinen se.

 

Ennen Prahan reissua vierailimme tyttöjen kanssa Hangon regatassa.
Kerrankin säät suosi ja hiki virtasi. Ihmisiä oli paljon ja alasti.
 

Tiedättekö pelin, missä luetellaan vaikkapa bändien nimiä vuorotellen ja sillä kirjaimella mihin edellisen bändin nimi on loppunut täytyy seuraavan keksiä uusi. No, täten julistan, että minusta kaikkien pitäisi tietää, että mm. Zorro bändi on olemassa (ihan varmasti on, googletin sen) Pelini loppuu aina tähän Z kirjaimeen ja alan jo turhautua.
Zorrot, tehkää itsestänne kuuluisampia!

Hukutan teidät nyt kuviin, koska mitään järkevää sanottavaa selvästikkään ei ole. 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Oli mukavaa- syötiin, juotiin, istuttiin terassilla ja tanssittiin pitkälle yöhön asti.
Ravintola, missä olimme yön pikkutunneille asti oli aivan täynnä, tukossa, tulvillaan ja sekaisin. Jono oli pitkä ja kaoottinen. Kuulin villiä huhua, että joku tyttö raukka oli yrittänyt kiivetä aidan yli, mutta lipsunut ja näin onnistunut lävistämään –miten tämän nyt sanoisi kauniisti– genitaalialueensa.
Auts.

Itsekkin monia monia vuosia sitten, ollenssani vielä nuori ja "nokkela" kiipesin samaisen aidan yli välttääkseni jonottamishässäkän (olen tästä pahoillani) ja tiedän siis millaisista piikeistä aidan päällä on kyse.
En enää ikinä kiipeä mistään.

 

Olen hurjasti aivotyöskennellyt mobiiliblogin luomisen parissa, mutta työ ei oikein kanna hedelmää ja sivut huutaa erroria. Olisin hurjan paljon halunnut bloggailla kuvien kera puhelimellani täältä järvien ja metsien keskeltä, mutta saan aikseksi nyt vain pelkkää tekstiä.

Maalla on ollut mukavaa. Pieni flunssani kasvoi uidessa ja saunoessa kovaksi kuumeeksi, mutta kivaa on ollut ja voihan sitä rentoutua näinkin- peiton alla Iphonella blogimaailmassa ja ehkä joskus jopa päässsyt kirjan pariin.
Tarkoituksena olisi ollut lähteä tänään Lahden festareiden kautta kotiin, mutta ellen koe ihmeparantumista, taitaa Lahti kyllä jäädä näkemättä.

Asiasta toiseen. Yannan kanssa leikkimielisesti sovittiin, että jos jompikumpi meistä voittaa Nellyn mekkokisan, ottaa se toisen palkintomatkalle mukaan. Tällä hetkellä Yanna on jo melko turvallisesti sadan äänestetyimmän joukossa, mutta minä! Voi luoja minä ja mekkoni siellä jossain aivan muualla. Ihan vaan reiluna pelinä Yannaa kohtaan yritän kiriä 100 joukkoon myös, joten jos joku jaksaa, niin ääniä saa laittaa TÄNNE.
Jos kävisi niin hassusti, että tuomaristo olisi sokea (tai virus olisi deletoinut suurimman
osan mekoista) ja voittaisin, niin olisin teille velkaa vähintään todella hyvän palkintomatka
blogin. Haha, aika köyhä lohtu ja hyöty, mutta yritin edes 🙂

Nyt multa katkeaa sormi ja verisuonet päästä, jos en lopeta. Puhelimella postailu on vaikeaa! Ihanaa lauantaita ihmiset. Yrittäkää olla saamatta tätä söpöä kesäflunssaa 🙂