Karaoke 24 heinä 2011

Jokunen päivä sitten vietettyämme ensin iltaa hesarin saunatiloissa sai ystäväporukkamme kuningasidean lähteä yökyöpeliin "laulamaan" vähän karaokea.

Tunnelma oli aika hauska, varsinkin siinä vaiheessa, kun Shaggyn- boobmbastic runoiltiin erittäin onnistuneesti ja viimeistään You raise me up– balladin soidessa kaikki karjui pöydillä kädet teatraalisesti heiluen.

Minä pysyn aina kaukana mikistä, koska harmikseni laululahjat eivät ole suuntautuneet tänne päin. Tiedostan  tämän ja paikkani karaokebaarien nurkassa. Ainakin tähän asti.
Niin siinä vaan sitten kävi, että jossain vaiheessa oli liian hauskaa, ei kovin moni muukaan osannut laulaa ja jos minulla olisi sellainen- things to do before you die- lista, niin tämä kuuluisi sinne.

Siinä me sitten laulaa lirautimme Yannan kanssa (joka osaa homman pikkasen paremmin kuin minä) mahtavan Riki Sorsan – haaveissa vainko oot mun- kappaleen. Tästä loistavasta biisivalinnastamme huolimatta minun ja kaikkien muiden onneksi mikkini ei toiminut ja viattomien ihmisten tärykalvoille pääsi vain mölyyn hukkuvia epämääräisiä vokaaleja.

Jokatapauksessa olin kamalan ylpeä itsestäni, olin vielä selvinpäin ja autolla.

Pitää oikeasti kirjoittaa se before you die- lista.

Photobomb 23 heinä 2011

Käytiin moikkaamassa tyttöjä veneellä ja siellä oli myös varmaan n. sata pientä karvapalloa.
Söpöjähän ne oli. Varsinkin silloin kun emännät poistui veneestä ja kaikki nousi takajaloilleen riviin räksyttämään perään. Yritettiin ikuistaa koirariviä filmille, mutta ne oli kokoajan ihan sikinsokin.
 

Vihdoin kun saatiin melko täydellinen rivi aikaan, niin kenes kaunis naurava pärstä se sieltä liittyikään jonon jatkeeksi!
Ja jos ihan nopeasti katsoo, niin eihän sitä ihan heti edes huomaa, että kuka ei kuulu joukkoon.

On ne söpöjä (siis vain nuo neljä ensimmäistä). Itse en tällähetkellä pystyisi hankkimaan koiraa jo pelkästään pitkien työpäivien, matkustelun ja sen pikkuseikan takia, että asunnossamme ei saa olla edes kotieläimiä.
Mutta, tiedätte varmaan sanonnan, miten koira muistuttaa omistajaansa, tai toisinpäin? No jos meille tulisi koira, niin sehän olisi sitten minulle varmaan vinttikoira(pitkäkarvainen) ja Laurille joku Bull terrieri.
Johan oltaisiin näky.

Liian mukava haalari. 22 heinä 2011

Yhtenä kesäisenä päivänä sujahdin taas vihreään haalariini. Se oli ryppyinen, eikä ehkä enään niin mahtava kuin silloin ennen (ennen oli keväällä).
 

Kävimme Teatterin terassilla syömässä salaatit.
Olin ahne enkä osannut päättää haluanko kana- vai lohisalaatin, joten otin molempia. Mozzarella palloilla, papumössöllä ja kaikilla mahdollisilla muilla herkuilla höystettynä. Hyvää oli, vaikkakin papumössö maistui saippualta.

Hämmästyksekseni ryppyinen jänishaalarini sai kehuja ravintolan työntekijältä ja etteikö minun osaltani vain lyhyt kiitos olisi riittänyt, aloin kehuista innoissani kertomaan kovaan ääneen miten haalari tosiaan on hirmu mukava ja miten mahtavaa onkaan, kun alla ei tarvitse pitää lainkaan alushousuja, eikä rintsikoita!
Tässä vaiheessa tarjoilijaneiti hämmentyneenä sai puserettua jonkinnäköisen hymyn huulilleen, mutisi jotain "öö kivan"-tapaista ja jatkoi nolona töitään.

Hyvä suorasukainen minä. Aplodit tähän väliin. Enkä edes ikinä jätä alusvaatteita pois- nyt oli vaan todella nihkeän kuuma ilma.

No opinpahan tästä, että tuntematonta ihmistä ehkä kiinnostaa kuitenkin vain se kehumansa vaatekappale, ei se mitä siellä alla on, tai ei ole.